Merikotkan pesinnässä takapakkia Merenkurkussa – merimetsoluodoista uusi lihabaari

Merikotkien pesintä on sujunut aikaisempia vuosia huonommin Merenkurkussa. Syytä poikasmäärän vähenemiseen ei vielä tiedetä. Merikotka on viime vuosina oppinut käyttämään merimetsoa ravintonaan.

luonto
Merimetsoluodolla päivystämässä viisi merikotkaa.
Merimetsoluodolla päivystämässä viisi merikotkaa. Merimetsot eivät osaa puolustautua merikotkaa vastaan.Seppo Keränen

Tänä vuonna alueen pesistä on löytynyt 62 merikotkan poikasta. Ennätysvuonna 2013 pesistä löytyi 90 poikasta. WWF:n merikotkatyöryhmän Merenkurkun aluevastaava Juhani Koivusaari uskoo, että huono pesintätulos menee vuosittaisten vaihtelujen piikkiin.

– Tämä vuosi on ollut merikotkien pesinnälle pitkästä aikaa huono tai kehnompi kuin pari edellistä ennätysvuotta. Viime vuonna oli 78 poikasta, eli laskeva trendi on, Koivusaari sanoo.

Yhtä yksittäistä syytä pienentyneisiin poikasmääriin Koivusaari ei löydä.

– Nämä ovat vaikeita asioita, koska yhtä yksittäistä syytä ei voi osoittaa. Tälle pesintävuodelle oli poikkeuksellista, että meillä on niin sanottuja kateissa olevia pareja 26. Kyseessä on reviirit, joilla viime vuonna pesi merikotkapari, mutta nyt ne olivat autioita. Kahtena edeltävänä vuotena pareja on ollut 10 molempina vuosina. Syytä tähän me emme vielä tiedä, Koivusaari sanoo.

Merenkurkun vastarannalla myös taantuma

Ruotsin rannikolla Länsipohjassa merikotkien alamäki alkoi pari vuotta sitten, mahdollisesti ympäristömyrkkyjen vuoksi.

– Alueella on muutama puunjalostustehdas, jotka ovat laskeneet jätevetensä lahtiin. Merenpohjaan on kerrostunut kuituainesta, jota voi olla metritolkulla. Itämerelle on tullut vieraslajina monisukasmato, joka kaivelee näitä pohjakerroksia, josta sitten vapautuu vanhoja syntejä ja myrkkyjä kiertoon. Sen epäillään vaikuttaneen merikotkaan, koska Länsipohjassa on ollut poikkeuksellisen paljon kuoriutumattomia munia pesässä, Koivusaari sanoo.

Uudet ravintotottumukset

Uudenpana ilmiönä merikotka on oppinut käyttämään merimetsoja ravintonaan.

Ensimmäisen kerran merimetson jäänteitä löytyi merikotkan pesältä jo viisi vuotta sitten. Tänä vuonna jäänteitä on löytynyt Närpiön ja Korsnäsin rannikolta, sekä Maksamaan tuntumasta. Juhani Koivusaaren mukaan kyseessä on merikotkien oppimisprosessi.

– Merimetsojen asuttamat luodot ovat merikotkalle kuin lihabaari. Merimetso ei osaa puolustautua merikotkaa vastaan ja varsinkin poikaset ovat merikotkalle helppo saalis. Vielä merimetso ei tunnista merikotkaa viholliseksi, se katsoo vain sivusta kun merikotka koikkelehtii merimetsokolonian keskellä, eikä pysty suojelemaan poikasiaan mitenkään. Kai nekin oppivat, Koivusaari pohtii.

Tuulivoimalat uhkaavat tulevaisuutta

Merikotkatyöryhmän toiveena on ollut, että merikotka levittäytyisi myös sisämaahan päin ja tänä vuonna siitä on saatu entistä vahvempaa näyttöä. Merikotkakannan kasvun takia reviirit levittäytyvät aiemmin autioituneille reviireille.

– Evijärveltä on löytynyt jo muutama vuosi sitten merikotka ja se on jo niin kaukana rannikosta, että sitä voi sanoa sisämaaksi. Lisäksi on pesintöjä muutamien kymmenien kilometrien päässä rannikosta. Kanta on kuitenkin levinnyt saaristosta mantereen puolelle.

Merikotkien tulevaisuudelle Koivusaari näkee uhkana tuulivoimarakentamisen.

– Vuosittaiset vaihtelut ovat normaali ilmiö merikotkien pesinnässä, ainoana uhkatekijänä on nähdäkseni tuulivoimaloiden rakentaminen. Merikotka on osoittautunut herkäksi lajiksi silpoutumaan tuulivoimaloiden lapoihin. Norjassa on tutkittu 60 voimalan aluetta, ja kymmenen vuoden aikana sen ympärillä on havaittu jopa 50 kuollutta merikotkaa, Juhani Koivusaari sanoo.