Lapsiperheiden tukiverkosto on hiutunut seitinohueksi – Perheet painivat arjessa historiallisen yksin

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri välitti viime vuonna vapaaehtoisen perhekummin yli 200 uusmaalaiselle lapsiperheelle. Mummojen ja pappojen puute tekee lapsiperheen arjesta selviytymiskamppailun.

Kotimaa
Aikuinen ja kaksi lasta.
Tommi Parkkinen / Yle

Lapsiperheiden tukiverkosto on huvennut olemattomaksi. Tämä johtuu siitä, että väki pakkautuu työn perässä pääkaupunkiseudulle, mutta mummot, papat ja muu suku jää maakuntaan.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri välitti viime vuonna vapaaehtoisen perhekummin 211 uusmaalaiselle lapsiperheelle. Tänä vuonna tarve on kasvanut entisestään, sillä omaa perhekummia jonottaa jo 60 perhettä.

Perhekummi on tarkoitettu tavallisen lapsiperheen arjen avuksi.

– Tarvetta tuelle on valtavasti. Olemme jopa yllättyneitä siitä, miten yksin monet perheet tuntuvat olevan, MLL:n Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Pia Metsähuone sanoo.

Perheet historiallisessa myllerryksessä

Metsähuoneen mukaan työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneet perheet rakentavat omakotiunelman keskelle metsää ja huomaavat siinä vaiheessa olevansa aivan yksin.

– Ei ole läheisiä ihmisiä, ei ole turvaverkkoa kenen puoleen kääntyä. Milloinkaan aikaisemmin meidän historiassa ei ole ollut tilannetta, että läheisiä ei ole auttamassa. Lapsiperhe ei pärjää yksin ilman muiden aikuisten apua, eikä tarvitse pärjätäkään. Kaikki me kaikki tarvitsemme apua siinä kohtaan kun lapset ovat pieniä, Metsähuone korostaa.

Tilannetta ei helpota sekään, että työelämä ei jousta perheen tarpeiden mukaan.

– Töissä joko ollaan, tai ei olla, Metsähuone sanoo.

Vaikeinta on kuitenkin yksinhuoltajilla.

– Meillä on perhekummeja jotka hakevat lapset päivähoidosta koska vanhempi ei muuten voisi olla kahdeksaa tuntia töissä, Metsähuone valottaa.

Metsähuone patistaakin lapsiperheita tutustumaan ainakin naapureihin.

– Avun pyytäminen on vaikeata. Suomessa elää edelleen semmoinen yksin pärjäämisen eetos. Jotenkin ei nähdä sitä, että ei tarvitse pärjätä yksin, on ihan normaalia tarvita apua, Metsähuone korostaa.