Valtiosääntöprofessori: Pakkolaki ristiriidassa pikemminkin EU-oikeuden kuin perustuslain kanssa

Este työehtosopimuksia heikentävien ns. pakottavien lakien toimeenpanolle syntyy todennäköisemmin EU:n perusoikeuksista ja työelämädirektiiveistä kuin Suomen perustuslaista, arvioi valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

politiikka
Tuomas Ojanen
Tuomas OjanenYle

Työehtoja, kuten lomia, sunnuntailisiä ja ylityökorvauskia heikentävä pakkolaki ei ole lähtökohtaisesti ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, toteavat Ylen haastattelemat asiantuntijat.

–Lähtökohta on, että tällaiset muutokset ovat hoideltavissa tavallisella lainsäädäntöjärjestyksellä. Tarvitaan silti huolellinen valmistelu, sillä vaarana on karahtaa yksityiskohtiin, jos hallitus enemmistön tuella ja voimaintunnossaan tekee lakeihin liian väljät ja sitovat muotoilut, arvioi valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén.

Hidén huomioisi lakia arvioidessa kohtuullisuusprinsiipin, jonka mukaan sopimusvapauden muuttaminen ei saa johtaa heikomman osapuolen näkökulmasta kohtuuttomiin seuraaksiin.

Lainvalmistelu ei ole silti mikään läpihuutojuttu, toteaa valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta.

–Tällaista ei ole aikasemmin tullut eteen, joten on selvää, että kysymys menee perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, Viljanen sanoo.

Hallituksen ehdotusta arvioidaan perustuslaillisten oikeuksien, kuten yhdistymisenvapauden kautta, sekä toisaalta sopimusvapauden ja ammatillisen järjestäytymisen oikeuden näkökulmasta.

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen mukaan on arvioitava, rajoitetaanko sopimusvapautta heikentämällä perus- ja ihmisoikeuksia, ja jos niin millä perustein se voidaan tehdä.

–Ammattijärjestöjen sopimusvapaus ei ole absoluuttinen. Valtaosaa perus- ja ihmisoikeuksista voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa. Onko rajoitus oikeasuhtainen ja välttämätön vai liian paljon sopimusvapautta kuristava, hän tiivistää.

Perusoikeuksien rajoitukset voidaan tehdä yleensä vain toisten perusoikeuksien suojelemiseksi tai yleisesti merkittävien seikkojen, kuten kansallisen turvallisuuden takaamiseksi.

–Jos hallituksen perustelut ovat taloudelliseksi luonnehdittavia, kuten kilpailukyky, ne ovat tärkeitä, mutta perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän ulkopuolella, Ojanen sanoo.

Ristiriita EU:n perusoikeuksien kanssa

Suomen perustuslakia todennäköisemmin lakipaketti joutuukin Ojasen mukaan ristiriitaan kansainvälisten sopimusten kanssa. Työjärjestö ILO:n lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirja takaa työmarkkinajärjestöjen oikeuden solmia työsopimuksia.

–Työvoiman liikkuvuus on EU:n peruskiviä, ja EU-oikeudessa on yllättävänkin vahva suoja kollektiiviselle työoikeudelle ja ammattilliselle järjestäytymisvapaudelle ja sopimusvapaudelle. Jos ne ovat ristiriidassa ehdotuksen kanssa, on päivänselvä asia, että kansallinen oikeus joutuu väistymään, eduskunta ei voi säätää sellaista, joka on unioinin oikeuden vastaista.

EU-direktiivit taas määrittävät työoloja ja työaikaa. Ne perustuvat Ojasen mukaan perusideaan oikeuksien vähimmäistasosta.

–Kysymyksiä voi herättää, että kansallisesti lähdettäisiin asettamaan etukäteen määrättyä lakisääteistä kattoa.

Kansainväliset säännöt ohjaavat myös lain valmistelua.

–Sekä ILO:n että EU:n velvoitteisiin kuuluu myös menettelyllinen puoli. Sen mukaan hallitus ei voi vielä pakettia eteenpäin soolona vaan sen pitää osallistaa työmarkkinajärjestöt kuulemisten kautta lainvalmisteluun, Ojanen toteaa.