Hei hei Facebook! Tällaisen sosiaalisen median nuoret saivat tilalle

Tämän päivän suomalaiset nuoret käyttävät sosiaalista mediaa tavalla, jota harva osasi ennustaa vielä muutama vuosi sitten. Heidän somessaan vanhemmat ovat mukana, mutta nuorten omilla säännöillä. Se on sosiaalinen media, joka toimii juuri kuten nuoret halusivat.

internet

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kello 18:15

Nuori nainen nousee bussiin Kuopion Pirtissä, puolen tunnin matkan päässä keskustasta. Hän istuu penkille ja kaivaa laukusta puhelimen. Whatsapp on auki. Instagram on auki. Snapchat on auki. Hän lähettää sillä kavereilleen kuvan: tulossa ollaan.

Tätä hänen äitinsä on hankala ymmärtää. Miksi täytyy erikseen lähettää kuva siitä, että on matkalla?

– En ole ihan varma itsekään, miksi teen niin. Mutta se vain kuuluu mun elämään. Saan jotain tekemistä, kun istun bussissa yksin, hän perustelee.

Hän on Veera Kärkkäinen, 17-vuotias kuopiolainen nuori. Yksi 21 lukiolaisen Whatsapp-ryhmästä. Ryhmää kutsutaan "Erikan someksi”, koska pikaviestipalvelu oli pitkään ainoa some-sovellus, jota mainittu Veeran ystävä Erika käytti. Se on harvinaista, Veera tietää. Hänellä itsellään on kymmenkunta tiliä sosiaalisessa mediassa.

– Äiti sanoisi varmaan, että käytän ihan liikaa somea. Ei isäkään kannusta, mutta se ymmärtää, että käytetään puhelimia, Veera miettii.

Tämä kaikki on aivan tavallista nuorten mediankäyttöä vuonna 2015 Suomessa. Mutta kuitenkin se on jotain aivan muuta kuin viisi vuotta sitten. Mitä tapahtui?

Kun some-sovellukset vyöryivät älypuhelimiin, nuoret saivat tilaisuuden ottaa käyttöönsä sellaisen sosiaalisen median, joka toimii juuri niin kuin he haluavat. Kun edelliselle sukupolvelle sosiaalista mediaa oli lähinnä Facebookin käyttö nettiselaimella, nyt on täysin luonnollista hypellä kymmenestä eri mobiiliapplikaatiosta toiseen. Joko tai -valinnasta on tullut sekä että.

– Parasta on yhteydenpidon helppous, Veera kiteyttää ja kertoo pitäneensä älypuhelinta vierellä siitä lähtien kun sellaisen sai.

Kilpajuoksussa nuorten huomiosta ovat menestyneet ne palvelut, joita on helppo käyttää ja jossa kaverit ovat: Whatsapp, Snapchat, Instagram. Ne ovat myös appseja, joissa mainoksia ja yritysten epätoivoista some-markkinointia on vähemmän.

Juuri Whatsappin esiinmarssi on hyvä esimerkki uusien some-palveluiden räjähdysmäisestä leviämisestä. Sosiaalisen median asiantuntija Harto Pöngän mukaan vuonna 2013 sitä ei edes huomioitu some-palvelujen käyttäjämääriä mittaavissa kyselyissä. Tänä vuonna käyttäjiä arvioitiin olevan Suomessa jo kaksi miljoonaa.

– Voidaan kysyä, että onko se nopeimmin yleistynyt innovaatio ikinä. Se perustuu aika pitkälti siihen, että tuote on hyvä: helppo käyttää ja toimii heti kun lataat sen kännykkään.

Pikaviestisovellus on yleistynyt myös vanhempien keskuudessa, koska heillä wappiviestit ovat korvanneet tekstiviestejä. Nuorilla Whatsappista ei voi puhua tekstiviestin korvikkeena. Esimerkiksi Veeran käyttämän "Erikan some” -ryhmän viestittely ei olisi koskaan onnistunut tekstiviesteillä. Lisäksi he käyttävät ryhmäänsä myös päiväkirjan kaltaisten videopäivitysten jakamiseen.

Nuoret käyttävät ylipäänsä sosiaalista mediaa kirjavasti. Veera hoitaa Whatsappin kautta "tärkeitä asioita”, kuten keskustelee perheen, kaverien ja oppilaskunnan jäsenten kanssa. Facebookissa hän on yhteydessä myös sukulaisiinsa. Snapchatiin hän lähettää "vähemmän mietittyjä” kuvia ja viestejä kavereilleen ja perheelleen, koska palvelussa useimmat viestit eivät jää näkyville. Instagramiin hän julkaisee kuvia itsestään ja ruuista, mutta enimmäkseen selailee muiden kuvia. Facebook Messengerin kautta hän on yhteydessä niihin ihmisiin, joilla ei ole hänen puhelinnumeroaan.

– Joskus laitan ihan samoja juttuja Whatsappiin ja Snapchattiin. Riippuu siitä, mikä sovellus on auki.

Veeran somekanavat Veeran somekanavat

Kello 19:30

Yhdeksän ystävystä viettää aikaa kahvilassa. Otetaan valokuva: siinä kolmella nuorella on kännykkä kädessä. Yksi ottaa puhelinta esille laukusta.

– Jos ne ovat parhaita kavereitani, jotka tietävät minusta kaiken, voin käyttää puhelinta. Jos joukossa on tuntemattomampia, silloin kunnioitan heitä enkä käytä, määrittelee Veera.

Yksi porukan pojista pääsee kuvaan ja samassa kuva on Snapchatissä. Samassa tilassa porukka viestii toisilleen paitsi puhumalla, myös sosiaalisen median kautta kuvina, teksteinä ja emojina.

Veeran kaveri Elli Pitkänen kertoo laittavansa someen vain sellaista, mitä voisi sanoa kasvotusten. Toisaalta on asioita, joista voi puhua vain kasvokkain: tunteisiin, parisuhteisiin, riitoihin liittyviä asioita. Veera on samaa mieltä.

– Voit saada viestien perusteella niin erilaisen käsityksen kuin mitä toinen oikeasti tarkoittaa, hän sanoo.

Veeran ikäiset somettajat ovat opettaneet uusien sovellusten käytön vanhemmilleen tai joskus isovanhemmilleenkin. On tulkintoja siitä, että juuri vanhemman ikäpolven – isien, äitien, sukulaisten – tuleminen Facebookiin on ajanut nuoret palvelusta.

Veeran tapauksessa on hiukan toisin: Facebook on vähällä käytöllä, mutta tätien kanssa wapataan, vanhemmat snäppäävät ja isällä on tili Instassakin.

– Onneksi se ei sentään lisää sinne kuvia, Veera puuskahtaa.

Kuka jää ulkopuolelle? Veeran mukaan ainoastaan "isovanhemmat ja aivan pienet lapset”. Tekee mieli kyseenalaistaa vastaus. Sillä vaikka vanhemmilla onkin tili samoissa some-palveluissa kuin heidän lapsillaan, se ei välttämättä tarkoita mitään.

Facebookin valta-aikana kaveruus isän kanssa merkitsi käytännössä sitä, että isä tiesi, mitä lapsi tekee somessa, ellei tämä sitä erikseen estänyt. Nykyään on helpompaa säädellä, kuka on vuorovaikutuksessa kenenkin kanssa. Osin "kymmenen eri sovelluksen pyörittämisessä” onkin kyse sen hallinnasta, kuka kontakti löytyy mistäkin.

Äiti voi olla Facebookissa, isä Youtubessa ja lapset omissa huoneissaan omissa some-yhteisöissään.

Sosiaalista mediaa tutkinut Jukka Weissenfelt sanoo nuorten suosivan nykyään paljon yksityis- ja pienryhmächattejä. Uusien kavereiden löytäminen on hänen mukaansa "yllättävänkin alhaalla” tärkeysjärjestyksessä. Kuplautuminen vahvistuu.

– Monessakaan mielessä sosiaalinen media ei ole enää sitä, mitä alun perin ajateltiin, vahvistaa toinen some-asiantuntija, tietokirjailija Harto Pönkä.

Nuorten sosiaalinen media on senkin vuoksi eri maailma kuin vanhempien ihmisten, että nuorilla sisällön tuottaminen on tärkeää. Moni vanhempi Facebook-käyttäjä selailee pitkäänkin ilman tykkäyksiä tai kommentteja; Veeralla tavalliseen päivään kuuluu tekstien, emojien, kuvien, videoiden ja ääniviestien julkaiseminen.

Erityisesti kuvat ovat nyt varttuvalle some-sukupolvelle tärkeitä. Veera heittää ottavansa kuvia päivässä "kahden ja kahdensadan” väliltä; hänen siskonsa miettii kuvia ottaessaan, miten niiden värit sopivat hänen Instagram-fiidiinsä.

Psykologi Tarja Salokosken mukaan siinä on kyse minuuden rakentamisesta. Selfien ottaminen suorittaa samaa tehtävää kuin päiväkirjan pitäminen ennen.

Kello 22:30

– Hei ei me oikeesti otettais tämmöistä kuvaa, yksi nuorista parahtaa kun heiltä pyydetään ryhmäselfietä. Sellaiset kuuluvat kuulemma synttärijuhliin tai vastaaviin. Kuvaajan mieliksi he kuitenkin ryhmittäytyvät Veeran taakse ja tämä vangitsee kaveriporukan rutinoituneesti kännykkäkameraan.

Yhteinen illanvietto alkaa olla lopussa. Veera laskee lähettäneensä illan aikana 63 viestiä, kuvaa ja ääniviestiä.

– Nyt kun kello on noin vähän, todennäköisesti viestitellään vielä, hän sanoo.

Veera ei ole mitenkään äärimmäisen aktiivinen somettaja: osa nuorista viettää aikaa somessa viisikin tuntia päivässä.

Tällaisia lukuja vasten on helppo ymmärtää, miksi kännykkätakavarikko on monelle nuorelle äärimmäinen rangaistus jostakin rikkomuksesta. Se ei silti tarkoita, että nuori olisi some-riippuvainen, muistuttaa nuorten mediankäyttöä tutkinut psykologi Tarja Salokoski.

Veeran somekanavat
Veera Kärkkäinen, Erika Hyttinen, Roni Salotaipale, Maaret Eskelinen, Mea Pulliainen, Albert Romppanen, Elli Pitkänen ja Veeti Martikainen illanvietossa Kuopiossa.Kuva: Yle

– Voi näyttää siltä, että on koukussa, mutta aika harvoin näin on. Enemmänkin kyse on tarpeista, joita sovellus palvelee. Kontaktit ikätovereihin ovat tärkeitä, ja joskus kavereita ei ole mahdollista nähdä koulun ulkopuolella.

Tämä onkin Salokosken mielestä yksi tärkeimmistä hyvistä asioista, joita sosiaalinen media tuo. Hän sanoo törmäävänsä työssään etenkin pienten paikkakuntien nuoriin, joiden on vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä omasta ympäristöstään.

Toisena hyvänä puolena hän pitää sitä, että nuoret ovat tehneet sosiaalisesta mediasta oman pelikentän. Passiivisista surffaajista on tullut aktiivisia sisällöntuottajia.

Tietokirjailija Harto Pönkä puolestaan sanoo sosiaalisen median opettavan nuorille yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, joita arvostetaan myös koulussa ja työuralla. Hän myös uskoo somen opettavan kallisarvoisia mediataitoja.

– Monesti nuorista ollaan hyvin huolissaan, että miten he voivat median ristitulessa. Mutta kyllä sitä taitoakin tulee kokemuksen myötä. Ne, jotka käyttävät somea enemmän, ovat sometaidoissa muita edellä, hän sanoo.

Pönkä lisää kuitenkin, että opettajia ja vanhempia tarvitaan edelleen johdattamaan nuoria lähdekriittisyyteen ja turvalliseen toimintaan verkossa.

Veeralle ja hänen ikäisilleen sosiaalisen median käyttö on helppoa, monipuolista, aidosti vuorovaikutteista eikä maksa paljon. Onko ihme, että he "ottavat kännykän mukaan suihkuunkin”, kuten monet vanhemmista tuskailevat?

Mitä Veera itse tekisi ilman sosiaalista mediaa? "En voisi kuvitella”, hän aloittaa nopeasti, mutta korjaa sitten.

– Tai voisin, mutta en koe, että se rajoittaa elämää millään tavalla. Minusta se tuo lisää sosiaaliseen kanssakäymiseen. Miksi eläisin ilman somea? hän kysyy.