Henkilökuva: Hei Esko Valtaoja, kerro onko enkeleitä olemassa!

Kun maailma hämmentää, ihmiset etsivät vastauksia maailmankaikkeudesta. Ja tähtitieteen professori Esko Valtaoja vastaa, nyt eläkkeelle jäädessäänkin keskimäärin neljään kysymykseen joka päivä. Mutta osaako tähtitieteilijä vastata kysymyksiin enkeleistä? Ei auta kuin kysyä taas Valtaojalta.

henkilökuvat

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuka?

  • Esko Valtaoja, 64 vuotta
  • syntyi Kemissä 20.6.1951
  • aloitti opinnot Turun yliopistossa 1969
  • tohtori 1975, avaruustähtitieteen professori 1997–
  • jäi eläkkeelle 1.9.2015
  • kirjoittanut lukuisia kansantajuisia kirjoja avaruuden tutkimuksesta
  • saanut teoksistaan Valtion tiedonjulkistamis­palkinnon ja Tieto-Finlandian

Tähtitieteilijä Esko Valtaoja sanoo sulkevansa puhelimen, kun avaruudesta löytyy uusi planeetta tai luotain ohittaa Pluton. Laiskat toimittajat kysyvät mieluummin puheliaalta professorilta kuin etsivät alan parempaa asiantuntijaa.

Tässä suhteessa Valtaoja on maineensa vanki. Kansantajuiset kirjat tähtitaivaan olemuksesta ja lukuisat esiintymiset tiedotusvälineissä ovat tehneet hänestä tiedejulkkiksen, jolta kysytään vähän mitä sattuu. Hänen tieteellinen ydinosaamisensa liittyy mustiin aukkoihin.

Viimekesäinen ilmoitus maankaltaisen Kepler 425b -planeetan löytymisestä on Valtaojan mukaan heinäkuulle sopiva tiedehömppäuutinen.

– Se nyt on samanlainen jymyuutinen, kuin että joku paransi kahdella sentillä jonkun hypyn Suomen ennätystä, sanoo Valtaoja sarkastiseen tapaansa.

Isompi uutinen olisi, jos avaruudesta löytyisi elämää.

Päivystävä dosentti on median käyttämä ilkeähkö nimitys tieteentekijästä, jolta irtoaa kommentti asiaan kuin asiaan. Valtaoja sanoo kuitenkin ottavansa selvää asioista, ennen kuin kirjoittaa niistä kolumneihinsa tai vastailee puheluihin. Hänen kirjahyllynsä ei notku tähtitieteen teoksista, vaan mies lukee tietokirjallisuutta laidasta laitaan. Enimmäkseen historiaa, kaunokirjallisuuteen ei riitä aika eikä kiinnostus. Scifiä toki hiukan.

Tietokirjoja ja kolumneja kirjoittaessaan Valtaojan periaatteena on, että kansan pitää saada tietää, jos kerran professori toimii kansan rahoilla.

– Kyllä tutkijalla on velvollisuus kertoa ihmisille oman alansa kuulumisia, tapahtumia mahdollisimman hauskalla ja ymmärrettävällä tavalla, koska kilpailemme ihmisten ajasta tositeeveen, penkkiurheilun ja ties minkä kaljanjuonnin kanssa, täräyttää Valtaoja.

Monet hänen kirjoituksensa ovat herättäneet närkästystä. Millä ihmeen tiedoilla mies kommentoi asioita? Valtaojan mukaan ihan faktapohjalta hän ponnistaa.

– Luen jatkuvasti. Enpä usko, että moni ihminen lukee enemmän kuin minä ja nimenomaan asia- ja tietokirjallisuutta, kertoo Esko Valtaoja.

Kotonaan julkisuudessa

Valtaojan aiheet vaihtelevat, mutta kirjoittaessaan ydinvoimasta, uskonnosta, homoudesta tai luomusta hän tietää palauteryöpyn tulevan. Kaikki aiheet, jotka menevät syvälle ihmisten uskomuksiin, aiheuttavat nettiraivoa. Hyvin harvoin hän jaksaa vilkaista nettipalautetta, jossa järkevät kommentit ovat harvassa. Ehkä keskustelupalstat kuitenkin toimivat avohoidon apuna, arvelee Valtaoja.

– Tulee semmoinen lämmin ja pörröinen olo, kun joku oikein suuttuu, koska kyllä minä aika tarkkaan otan selvää asioista ennen kuin kirjoitan. Ei kukaan tietenkään ole erehtymätön ja taas mielipiteeni ovat mielipiteitä, toteaa Valtaoja.

Tulee semmoinen pörröinen olo, kun joku oikein suuttuu, koska kyllä minä aika tarkkaan otan selvää asioista.

Hän sanoo olevansa kovin huolestunut tulevaisuudesta ja maailmasta, mutta kieltää olevansa vihreä. Valtaoja on sen sijaan huolestunut vihreistä, koska ”ne niin usein toimivat sen oman, puhtaan ja vankkumattoman ideologiansa, oman uskontonsa – jos niin voi sanoa – perusteella eivätkä asioiden perusteella".

Moni mieltää Esko Valtaojan vahvaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Itse hän sanoo vain yrittävänsä viljellä järjen ääntä. Lopulta moni suomalainenkin haluaa kuulla asioiden oikeat perusteet.

Huuhaa-muodit, kuten karppaaminen ja rokotuksien vastustaminen, ovat Valtaojan mielestä ohimeneviä. Hänen ajatteluaan leimaa vahva luottamus tieteelliseen tietoon. Hän haluaa "toimia ihmisen ja luonnon puolesta", mutta ei halua kuulua mihinkään porukkaan.

– Viihdytän, valistan, ärsytän, kiteyttää Valtaoja. Jos palaute on positiivista, mies kokee onnistuneensa.

Kysymyksiä satelee Valtaojan sähköpostiin päivittäin. Hän vastaa niihin kaikkiin. Vuosittain yli 1 500 kertaa. Samat aiheet toistuvat, mutta esimerkiksi ufoja koskevat kysymykset ovat nyt vaihtuneet enkeleihin.

– Ufot ovat menneet kokonaan pois muodista. Eihän me Juhanistakaan (af Grann) ole kuultu 10–15 vuoteen. Nyt ovat muut hömpät in, tämmöiset enkelit ja muut. Että siellä ei enää puskissa rapisekaan ufohumanoidi, vaan enkeli.

Näihinkin kysymyksiin Valtaojan vastaa totutusti, "että kun nuo ikävät faktat kertovat toista".

Ufot ovat menneet kokonaan pois muodista. Nyt on muut hömpät in, tämmöiset enkelit ja muut.

Julkisuuden kirot

Esko Valtaojan top 5 -kirjat

  • V.A. Heiskanen: Tähtitiede 1–2
  • Henry Thoreau: Walden
  • William Blake: Complete Writings
  • J.R.R. Tolkien: Lord of the Rings
  • Otavan Iso Tietosanakirja 1–10

Åbo Akademin liiketaloustieteeen professori Alf Rehn on julkisuuden rakastama tutkija, joka kommentoi somessa ja kolumneissaan monia aiheita. Hän on suosittu esiintyjä kuten Esko Valtaoja.

Rehn pitää tutkijoiden osallistumista julkiseen keskusteluun hyvänä ja tieteen kansanomaistamista arvokkaana. Ihmiset näkevät tieteentekijät muunakin kuin kammioissaan pölyttyvinä erakkoina. Julkiseksi älyköksi leimautuminen vaarantaa kuitenkin tutkijan uskottavuuden.

– Akateemisessa maailmassa tällainen henkilö on miltei aina epäilyttävä, ja mahdollisesti luopio. Ei että hänet suljettaisiin mistään ulos, mutta hänen yllään on epäilyn pilvi. Ehkä syystäkin – on vaikea tietää, missä raja menee sen välillä, että osallistut keskusteluun ja sen että olet mediahuora, pohtii professori Alf Rehn.

Tähtitieteen valovuodet

Pohjoisen poika Esko Valtaoja tuli vuonna 1969 Turkuun opiskelemaan tähtitiedettä. Silloin ei ollut hajuakaan mustista aukoista, pimeästä energiasta ja maailmankaikkeuden rajoista. Tuon ajan saksalainen Heidelbergin yliopiston oppikirja joutaa nykyään hyllyyn pölyttymään. Sen Valtaoja poimii nyt muistellen käteensä työhuoneessaan.

– On ollut aivan uskomattoman hurjaa tämä teknologian kehitys siitä, kun hyppäsin junasta Turun asemalle, sanoo Esko Valtaoja. Hän aikoo säilyttää jatkossakin työhuoneen yliopistolla.

Yliopiston tähtitieteen tutkijoiden paikka on Turun kupeessa Piikkiön Tuorlan observatoriossa, jonka tähtitornit sojottavat kohti korkeuksia. Enää niissä ei tarvitse kököttää yömyöhään, vaan tietokone hoitelee suuren osan tutkimustyön vaiheista.

On ollut aivan uskomattoman hurjaa tämä teknologian kehitys siitä, kun hyppäsin junasta Turun asemalle.

Valtaojan 46-vuotisen uran aikana tähtitieteilijöille on avautunut aivan uusi maailmankaikkeus. Kuvaustekniikka on parantunut, on löydetty myös multiversumit, räjähtävät galaksit ja selvitetty, mistä kaikki sai alkunsa isossa pamauksessa.

Kaikki ei kuitenkaan ole edennyt avaruuden tutkimuksessa kuten haaveiltiin. Kuulennoista ei tullut rutiinia, Marsia ei ole valloitettu, mutta voittopuolisesti Valtaoja sanoo kehityksen harpanneen jättiloikkia. Nykyään miltei kuka tahansa pystyy ottamaan takapihaltaan upeita digikuvia kaukaisista galakseista tai vaikkapa Jupiterista. 1960-luvulla tihrusteltiin suttuisia mustavalkokuvia tähtitaivaasta.

Tieteen rahoitus pielessä

Esko Valtaoja

Eläkkeelle lähtiessään Esko Valtaoja on 64-vuotias. Hän olisi voinut jatkaa vielä professorina, mutta kyllästyi tutkimusrahoituksen jatkuvaan hakemiseen, johon kuluu leijonanosa ajasta. Valtaoja kypsyi myös rahoituksen kokonaiskustannusmalliin, missä yliopisto lohkaisee tutkijoiden rahoituksesta osan hallintokuluihinsa.

Tähtitieteen ja avaruustutkimuksen rahoitus Suomessa oli huipussaan vuosituhannen vaihteessa. Sitten on tultu alaspäin. Valtaojan mukaan poliitikkoja on vaikea saada ymmärtämään tutkimuksen rahoituskuvioita, sillä ketju perustutkimuksesta patentteihin ja kaupallisiin sovelluksiin on pidempi kuin neljä vuotta.

Kokoomuksen Jyrki Kataisen pääministerikaudellaan ajama "fantastinen" yliopistouudistus saa jyrkän tuomion muiltakin tutkijoilta. Seurantatutkimuksessa suurin osa piti uudistusta epäonnistuneena. Valtaojan mukaan vain hallinnon ihmiset ja Aalto-yliopiston väki tykkäsivät. Ei ihme, sillä Aalto-yliopistoa on rahoitettu kymmeniä miljoonia enemmän kuin muita yliopistoja. Tuloksetta, sanoo Valtaoja.

– Hirveät rahat on pistetty Aalto-yliopistoon, eikä mitään tulosta – jos suoraan sanon – kun katsotaan näitä rankingeja, kommentoi Esko Valtaoja ja tarkoittaa maailman yliopistojen vertailuja.

Tutkimusrahoitusta leikataan luultavasti lisää talouden viisarien näyttäessä alaspäin. Biotalouteen sen sijaan ollaan satsaamassa. Koko biotalous-termi saa Valtaojan kiehumaan. Uusia sellutehtaitakaan ei saa enää kutsua oikealla nimellä, nyt puhutaan biotuotetehtaista.

Joissain biotalousvisioissa haikaillaan, että suomalaiset taas asuisivat puutaloissa ja polttaisivat puuta öljyn sijaan. Valtaoja muistuttaa, että kilo halkoja on yhtä saastuttavaa kuin kilo öljyä.

Hän naureskelee torpatulle ajatukselle, että koko Helsinki olisi lämmitetty puulla. Kun huomattiin sen vaatima järjetön rekkaralli, asia unohtui.

– Jos haluat perustaa uuden sellutehtaan, kyllä siihen rahaa löytyy. Mutta jos haluat tehdä jotain todella mullistavaa ja innovatiivista, siihen ei löydy, kärjistää Valtaoja.

Mökillään Esko Valtaoja lämmittää saunan puilla, mutta sanookin joutavansa tapettavaksi, olevansa ongelmajätettä ja kasvattavansa vain kestävyysvajetta. Hirtehinen huumori on miehen tavaramerkki varmasti jatkossakin.