Suomen oppimisessa kaikki on sallittua: Pukinmäessä apuna puukauhat ja nukketeatteri

Maahanmuuttajalapsilla ja -nuorilla on Suomeen tultuaan edessä huikea urakka. Suomen kieli pitää ottaa haltuun jollain tapaa vuodessa, jotta koulunkäynti pääsisi kunnolla vauhtiin. Esimerkiksi Helsingin Pukinmäessä opetuksessa on mukana myös yhden naisen nukketeatteri puukauhoineen päivineen.

Kotimaa
Nukketeatteritunti alkaa
Anne Lihavaisen nukketeatteritunti alkaa Pukinmäen koulussa.Outi Pukkila/Yle

Koulun kello käy yhdeksää ja valmistavan luokan tiloihin valuu pikkuhiljaa nuoria. Opettaja Hoda Shabrokh toivottaa hyvät huomenet ja nuoret vastaavat kukin omalla aksentillaan höystettynä.

Pukinmäen koulun perusopetukseen valmistavan luokan nuorista kaksi on Afrikasta, yksi Virosta, muutama Aasiasta ja loput Lähi-idästä. 13–16-vuotiaita on pienehkössä luokassa tällä kertaa 13. Tyttöjä on viisi ja poikia kahdeksan.

– Välillä lapsia on vähemmän, välillä enemmän. Joku saattaa vain jäädä tulematta, kun nuoren vanhemmat päättävät jatkaa matkaansa Suomesta muualle, kuvaa luokan opettaja.

Luokan seinille on kiinnitetty lappuja, joissa on suomen sanoja. On kiitos ja ole hyvä ja muita tuiki tarpeellisia sanontoja. Liitutaulun yläpuolelle on laitettu kaaviot kerto- ja jakolaskuista. Niistä selviää, mikä on kertoja, kerrottava ja tulo.

Heittäytykää, hullutelkaa!

Anne Lihavainen

Jo ennen koulupäivän alkua on nukketeatterin ammattilainen Anne Lihavainen lastannut autonsa takakonttiin nukketeatterin perusvarusteet ja ajanut Pukinmäkeen Porvoosta. Matkalaukuissa ja kasseissa hän kantaa luokkaan nukketeatterin näyttämöverhon ja tukullisen erilaisia kauhoja.

Puukauhoja on kaiken kokoisia ja näköisiä. Yksi on vanha ja kolhiintunut, toinen pieni ja käyttämätön. Anne Lihavaisen aarteiden joukossa on myös kaulin ja muutama puuesine, joiden käyttötarkoitus jää arvoitukseksi.

– Nämä kaikki ovat kirpputoreilta, jotka ovat nukketeatterilaiselle valtava aarreaitta. Näen kenkärajassa vanhat kasvot, puisessa lestissä ilmiselvän ankan ja näissä kauhoissa mahdollisuuksia vaikka minkä moisiin hahmoihin, nauraa Lihavainen.

Poikia pöydän ääressä ja pöydällä puukauhoja´.
Nukketeatteritunti alkaa kauhan eli oman hahmon valinnalla.Outi Pukkila/Yle

Valmistavan luokan oppilaat valitsevat itselleen kauhat. Opettaja hymyilee itsekseen, sillä oppilaat ovat valinneet itselleen mainiosti istuvat kapustat.

– Isoja kauhoja ottivat ne, jotka haluavat olla esillä ja arat ja ujot sitten taas pikkuisemmat. Mielenkiintoista on, että yksi pojista otti kaulimen, sanoo opettaja Hoda Shabrokh.

Kauhoista on tarkoitus rakentaa hahmot, joiden kautta ja avulla nuoret oppivat suomen kieltä ja kulttuuria. Ensin käytössä ovat valmiit vuorosanat, sitten oppilaat kirjoittavat niitä itse.

– Sinä olet piilossa, vain nukke elää, muistuttaa Lihavainen.

Viime keväänä pukinmäkeläisluokka teki luokkaretken Porvooseen ja törmäsi Porvoon vanhalla asemalla sattumankauppaa Anne Lihavaiseen. Syntyi idea nukketeatterin hyödyntämisestä maahanmuuttajalasten ja -nuorten valmistavassa opetuksessa. Lihavainen sai hankkeelle apuraharahoituksen ja nyt homma pyörii Helsingin Pukinmäessä ja pian myös Porvoossa Peipon koulussa.

– Nuoret hakevat vielä minuuttaan ja siksi nuken taakse on turvallista mennä. Teatterin kautta voi kertoa tunteista ja oppia kieltä, tuumaa Lihavainen.

Hei, mitä kuuluu? Kiitos hyvä. Mihin menit eilen? Menin discoon minun tyttöystävän kanssa.

Ali ja Farooq

Suomessa maahanmuuttajalapsi tai -nuori menee ensin peruskouluun valmistavaan opetukseen. Siellä hän on enintään vuoden oppimassa välttämätöntä suomen kieltä ja kulttuuria.

Oppilaiden oppimisvalmiudet vaihtelevat ja samassa luokassa saattaa olla luku- ja kirjoitustaidoton lapsi siinä missä lukiossa opiskellut nuori. Oppilaat tulevat ryhmään sosiaalityöntekijän kautta.

Tänä syksynä maahanmuuttajalapsia on tullut koulun penkille ja valmistavaan opetukseen rutkasti aiempaa enemmän. Esimerkiksi Helsingissä ryhmiä on liki 40.

– Olen erittäin iloinen siitä, että kunnat ovat reagoineet muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Isoissa kunnissa, joissa on ennestään ollut valmistavaa opetusta, on toimeen ryhdytty vauhdilla. Pienemmissä kunnissa asiat ovat sujuneet hiukan hitaammin, kertoo opetusneuvos Leena Nissilä Opetushallituksesta.

Liitutaululla kirjoitusta
Silmä, silmä, nenä suu...poski, poski ja leukaluu. Tästä lastenlorusta muotoutuvat kasvot.Outi Pukkila/Yle

Hyvän suomen kielen taidon hankkiminen vie viidestä seitsemään vuotta. Valmistavan opetuksen yksi vuosi ei tähän edes pyri. Opetusneuvos Leena Nissilä muistuttaa, että valmistava opetus ja sen opettaja ovat maahanmuuttajalapsille poikkeuksellisen tärkeitä.

– Opettaja on useimmiten ensimmäinen aikuinen suomalainen, jonka lapset ja nuoret kohtaavat. Heille opettaja on roolimalli, jonka he usein muistavat vielä aikuisinakin, hän sanoo.