Kanala, ateljee, sauna tai kesämökki – junanvaunusta on ollut moneksi, mutta nykytuunaajille se on liki saavuttamaton haave

Suomessa liikkuu päivittäin useita satoja vaunuja raideliikenteessä. Raiteiden ulkopuolelle on kulkeutunut vuosien saatossa kymmeniä junavaunuja yksityisomistukseen.

ilmiöt
Marja de Jong, junavaunu, hiirolan asema
Taiteilija Marja de Jong asuu Hiirolan suljetulla asemalla. Pihalla komeilee lahjoituksena saatu vaunu.Marja de Jong

Harva voi sanoa asuvansa entisellä juna-asemalla. Vielä harvempi voi sanoa omistavansa oman junan vaunun.

Marja de Jong on asunut jo tovin Mikkelissä Hiirolan suljetulla juna-asemalla. De Jong on ammatiltaan taiteilija ja käyttää asuntoaan taideateljeetaan varten. Pihalla komeilee 1957 rakennettu, suomalainen, puusta tehty matkustajavaunu.

– Sain junavaunun ystäviltä lahjoituksena. Kuitenkin epäselvää on, mistä he ovat sen aikanaan hankkineet.

Vaunu poistui käytöstä vuonna 1970 ja vaunu on kokenut monenlaista. De Jong kertoo, että tämän jälkeen vaunu on leikattu osiin ja seinät vuorattu puulla. Hiukan yli 6 metriä pitkän vaunun pituus on noin puolet alkuperäisestä. Vaunua on käytetty vuosien kuluessa milloin saunana, milloin kesämökkinä.

Ulkoa päin vaunu ei ylpeile maalipinnallaan. De Jong kuitenkin uskoo, että kunnostamalla sille löytyy käyttöä.

– Vaunusta olisi tarkoitus tehdä työtila taiteilijoille. Kunnostus kuitenkin maksaa ja tilojen kunnostaminen vie oman aikansa, de Jong kertoo.

Vaunuista kesämökkejä ja kanaloita

Junavaunut alkoivat kiinnostaa ihmisiä 1900-luvulla, koska niistä sai edullisella hinnalla väliaikaisen majoitustilan, varastorakennuksen ja toimistorakennuksen työmaille.

Esimerkiksi lättähattuvaunut ovat kelvanneet vuosikymmenten aikana kanalan aihioiksi, koska niissä on vähän ikkunoita ja runko on kestävä.

Suomen Rautatiemuseon konservaattori Iiro Niemi kertoo, että kaikkia vaunuja ei myyty sellaisenaan, vaan niitä on purettu osiksi ja myyty sitten uusiokäyttöön. Toisinaan myytiin pelkästään kori, josta oli poistettu esimerkiksi vaunun rattaat. Muuhun käyttöön myydyt vaunut tai niiden korit ovat säilyneet useimmissa tapauksissa entisellään.

Satoja vaunuja levittäytynyt ympäri Suomea

Myydyistä junista ja niiden levittäytymisestä ympäri Suomea on vain hajanaista tietoa. Sitä ovat keränneet muun muassa harrastelijat ja yhdistykset.

Tiedetään, että vuosikymmenten kuluessa on myyty karkeasti arvioiden satoja vaunuja. Määrä tuntuu suurelta, mutta vaunuja kuitenkin on romutettu kautta aikain enemmän kuin niitä on myyty. Savon Radan Museon perinnekerhon jäsen Markku Honkonen muistelee, että kun 1980-luvulla romutettiin noin 400–500 vaunua vuodessa, myytiin vaunuja yksityishenkilöille noin yksi viikossa.

Honkonen tietää asiasta omakohtaisesti, koska työskenteli noihin aikoihin VR:n Pieksämäen konepajalla.

– Vaunut olivat hyvin edullisia ostajille. Purkutyö maksoi paljon, eikä vaunuista loppujen lopuksi jäänyt paljoa rautaa kierrätettäväksi. Tämä johtui siitä, että vaunut tehtiin varta vasten kevyeksi, Honkonen muistelee.

– Halvimmillaan vaunuja myytiin 500 markalla. Hyvä, lämmin vaunu saattoi maksaa jopa 4000–5000 markkaa. Oli asiakkaasta kiinni, paljonko hän tarjosi, ja millaiseen käyttöön vaunu ostettiin.

Vaunut levittäytyneet hujan hajan ympäri Suomea

Vaunujen myynnistä ei ole kerätty järjestelmällisesti tietoa. Myyntiasiakirjoja löytyy hujan hajan eri pajoilta ja varastoilta. Vaunuista löytyy tietoa myös harrastajasivustoilta (siirryt toiseen palveluun).

Junabongaajille saattaa tänäkin päivänä tulla metsien siimeksistä vastaan vaunuja, joista ei ole aiemmin ollut tietoa.

Tiettyihin vaunutyyppeihin voi törmätä kotipihoilla tietyillä seuduilla. Konservaattori Iiro Niemi kertoo, että esimerkiksi Varsinais-Suomen maaseudulla näkee lättähattuja, koska Turussa toimi aikanaan lättähattukonepaja. Pieksämäen ja Varkauden suunnalla sijaitsevilla maatiloilla löytyy vanhoja tavaravaunuja, koska Pieksämäellä toimi samoihin aikoihin vaununkorjauskonepaja. Henkilövaunuja myytiin taas Pasilan konepajalta.

Ulkomaille vaunuja ei uskota juurikaan kulkeutuneen. Syy löytyy suomalaisten junaraiteiden leveydestä. Suomi oli rautatien saadessaan osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa, mistä johtuen Suomessa otettiin käyttöön Venäjällä käytössä ollut muita naapurimaita suurempi raideleveys.

Myynti tyrehtynyt

Junavaunujen myynti tyrehtyi 1980-luvulla. Syyksi on arveltu valtionrautateiden yhtiöittämistä. VR:stä muodostui 1995 valtion omistama osakeyhtiö VR-yhtymä Oy.

Savon radan museon perinnekerhon jäsen Markku Honkonen uskoo, että myynti tyrehtyi siksi, että VR hinnoitteli tuotteensa reilummalla kädellä. Vaunut eivät kiinnostaneet enää entiseen tapaan.

1990-luvulla suljettiin myös yksiköitä, joista myyntiä oli tehty. Esimerkiksi Pieksämäellä konepajan yhteydessä toiminut päävarasto sulki ovensa.

– 1980–90 -luvun taitteessa toiminta loppui. Toiminta siirtyi konepajalle, eikä varastojen pitäminen kannattanut, koska löytyi muita firmoja, jotka toimittivat mieluusti tavaroita. Työpaikoilla ei enää kannattanut säilyttää tavaraa. Erikoisosia, esimerkiksi jarruosia, ryhdyttiin tilaamaan ja tilataan tänäkin päivänä suoraan ulkomailta, Honkonen kertoo.

Vaunuja romutetaan

2000-luvulla vaunujen myyntiä on varjostanut poliittinen kädenvääntö. Kilpailijoita on hiertänyt Liikenne- ja viestintäministeriön VR:lle myöntämä yksinoikeus henkilöliikenteen harjoittamiseen.

Huhumyllyt ovat liikkuneet vilkkaana. Erään huhun mukaan VR romuttaa vaunuja, jotta ne eivät päätyisi kilpailijoiden haltuun. VR:ltä kuitenkin kerrotaan, että romutukseen on mennyt ainoastaan vanhentunutta kalustoa, muun muassa ”sinisiä vaunuja”, jotka ovat 1970-luvulta ja 1980-luvulta.

– Ne ovat noin 30–40 vuotta vanhoja vaunuja, jotka ovat teknisen käyttöikänsä päässä, eivätkä vastaa nykyajan vaatimuksia. Niissä ei ole ympäristöystävällisiä vessoja tai langattomia verkkoja, VR-konsernin viestintäasiantuntija Henna Norberg kertoo.

– Ensi vuoden liikennerakenne on isolta osalta auki, joten on auki myös, missä ja miten paljon kalustoa tarvitaan.

Vaunuja on myyty vain harvinaisissa poikkeustapauksissa. Ehtona on, että ostajat sitoutuvat olemaan käyttämättä vaunuja raideliikenteessä kaupallisessa käytössä.

Vaunuja on viime vuosina myyty muun muassa museokäyttöön ja ravintola- ja kahvilakäyttöön. Esimerkiksi Haapamäen museoveturiyhdistys on hankkinut kokoelmiinsa liikenteestä toukokuussa 2015 poistetun ravintolavaunun.