Seurakuntien rajat myllerryksessä kuntaliitosten myötä: "Miten meille käy?"

Valtaosa seurakuntien pakkoliitoksista sujuu hyvin, mutta monet vanhat seurakunnat kipuilevat itsenäisyyden menettämisen takia. Myös isoissa kaupungeissa myllertää ilman kuntaliitoksiakin.

Kotimaa
Luvian vuosisadan vanha kirkko on kohta osa Eurajoen seurakuntaa.
Luvian vuosisadan vanha kirkko on kohta osa Eurajoen seurakuntaa.Joona Haarala / Yle

Luvian kirkkoherra Samu Repo valmistautuu messuihin kirkkoherran nimikkeellä enää vajaan vuoden ajan. Vuoden vaihduttua hänestä tulee kappalainen Eurajoen seurakuntaan. Satakunnassa sijaitseva Luvian seurakunta muuttuu kappeliseurakunnaksi.

– Kaikesta hienosäädöstä ei voi sanoa, mutta jumalanpalveluselämä tulee jatkumaan, Repo toteaa tyynesti.

Valtaosa pienempien kuntien seurakuntaliitoksista tapahtuu siten, että isompi seurakunta ottaa pienen huostaansa, mutta pienempi saa niin sanotut kappeliseurakunnan oikeudet.

Luviankin tapauksessa seurakuntaan jää oma vaaleilla valittava kappelineuvosto ja myös jonkin verran omia määrärahoja. Suurista linjoista päättää kuitenkin Eurajoen seurakunta, jossa on myös luvialaisia päättäjiä. Kirkkoherra Samu Repo on jatkossa Luvian kappalainen.

Kirkossakin riidellään

Aina eivät seurakuntaliitokset suju kivutta. Kun Turun kupeessa Ruskon ja Vahdon kunnat pistivät hynttyyt yhteen, ei seurakuntien neuvottelut tuntuneet etenevän millään.

– Kun tulee muutoksia, aina ensin kysytään, että miten meille käy, miten meille käy ja miten meille käy? Pelätään sen oman identiteetin puolesta ja toiminnan puolesta, muistelee edelleen Ruskon kirkkoherrana toimiva Pasi Salminen.

Vahdolla pohdittiin jopa omaisuuden säätiöimistä ja yhdistymistä puitiin jopa oikeudessa asti. Nyt vuosia yhdistymisen jälkeen on rauha palannut Ruskon seurakunnan ja Vahdon kappeliseurakunnan välille.

Vaikka itsenäisyyden menettäminen harmittaa, tärkeintä on se, että kirkon jäsenillä on oma paikkansa, muistuttaa Luvian kirkkoherra Samu Repo.

– Se on nimenomaan ihmiset, jotka muodostavat seudun ja seurakunnan ja sen paikkakunnan hengen. Hallinnollisella muodolla ei ole niin väliä, Repo toteaa diplomaattisesti.

Kaupungeissakin liikettä

Suomen suurimmissa kaupungeissa on edelleen monia itsenäisiä seurakuntia, jotka toimivat isommassa seurakuntayhtymäkokonaisuudessa. Esimerkiksi Satakunnassa Porissa on kuusi seurakuntaa ja Varsinais-Suomessa Turussa peräti kymmenen.

Turussa on yksi ruotsinkielinen seurakunta ja yhtymään kuuluvat päälle vielä Kaarinan ja Piikkiön seurakunnat naapurikaupungin puolelta. Turussa on pohdittu samanlaista seurakuntamallia, joka on käytössä Salossa: kuntaliitosten myötä jäi vain yksi seurakunta, jonka sisällä on monta kirkkoa.

Turussa tällaiset pohdinnat ovat aiheuttaneet voimakastakin vastarintaa.

– Se merkitsee sitä, että päätöksenteko karkaa täältä ruohonjuuritasolta tuonne jonnekin kauemmaksi. En näe paljoakaan siinä hyvää, pohtii Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen.

Porissa on keskusteltu vuosien mittaan seurakuntien yhdistämisestä, muttei ajatus ei ole ottanut tulta.