Maailman suurin apina ei pystynyt sopeutumaan ilmastonmuutokseen

Jopa 500-kiloiseksi ja kolmen metrin korkuiseksi arvioitu orangin sukulainen ei pystynyt tai osannut siirtyä hedelmistä ruohoon, kuten muut apinat ja varhaiset ihmiset ilmaston kylmetessä ja tappaessa kasveja. Niinpä jättiläisotus kuoli sukupuuttoon.

Ulkomaat
Piirros, jossa neljällä jalalla kävelevä apina on ainakin viisi kertaa ihmishahmon kokoinen.
Tutkijan piirros siitä, miten suuri Gigantopithecus oli ihmiseen verrattuna. Herve Bocherens / Tübingenin yliopisto

Suurin maapallolla koskaan tallustellut apinalaji kuoli sukupuuttoon sata tuhatta vuotta sitten ilmastonmuutoksen takia, kertoo tuore kansainvälinen tutkimus. Otuksella oli painoa usean ihmisen verran ja pituutta jopa kolme metriä.

Gigantopithecus-apinasta on löytynyt fossiileja nykyisestä Etelä-Kiinasta ja Kaakkois-Aasian mantereelta. Lajin kukoistuskausi oli miljoona vuotta sitten.

Jättiläinen viihtyi rehevissä sademetsissä ja popsi ruoakseen niiden hedelmiä. Kun ilmastonmuutos olisi vaatinut elämään savannin ruoholla, laji hiipui hengiltä.

Hampaiden luultiin kuuluneen lohikäärmeelle

Lajista on säilynyt niukasti todisteita, joten sen ulkonäkö ja tavat ovat olleet aika lailla arvailujen varassa. Ainoat fossiililöydöt ovat neljä alaleuan kappaletta ja joitakin hampaita. Ensimmäiset saatiin talteen 1930-luvulla Hongkongista, jossa apteekkari kauppasi niitä lohikäärmeen hampaina.

Saksalaisen Tübingenin yliopiston tutkijan Herve Bocherensin mukaan löydöt riittävät todistamaan Gigantopithecusiin valtavan suureksi, vaikka arvioissa onkin isoja eroja. Pituusarviot vaihtelevat 1,8 metristä kolmeen metriin ja paino 200 kilosta 500 kiloon.

Nykyapinoista läheisin sukulainen on oranki, mutta Bocherens ei sen perusteella ryhdy väittämään Gigantopithecusin turkkia oranssiksi.

Sopeutumattomuuden syy jäi arvoitukseksi

Hampaiden kiilteen isotooppitutkimuksen perusteella on selvinnyt se olennainen tieto, että Gigantopithecus oli pelkästään kasvinsyöjä ja sellaiseksikin varsin valikoiva. Isotoopeista on selvitettävissä, mitä eläin on varttuessaan syönyt. Bambua se ei ollut, kuten jotkut tutkijat aiemmin uskoivat.

Rajallinen ruokavalio ei ollut ongelma, ennen kuin maapallo kylmeni pleistoseenikaudella niin, että lopulta jääkaudet seurasivat toistaan. Samalla etelän metsät alkoivat muuttua savanneiksi.

Gigantopithecus tarvitsi suurena eläimenä paljon syötävää, mutta jostakin syystä se ei osannut tai halunnut muuttaa ruokavaliotaan, kuten monet muut apinat ja varhaiset ihmiset. Ne alkoivat tyytyä lehtiin, ruohoon ja juuriin, ja hampaittensa perusteella myös Gigantopithecusin olisi pitänyt pystyä siihen, Bocherens sanoo.

Tutkimus on julkaistu Quaternary International -tiedelehdessä. Tuloksista kertoo myös Tübingenin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) verkkosivu.