Kapellimestari Pierre Boulez kuollut

Kapellimestari ja säveltäjä Pierre Boulez oli vankkumaton modernisti, jonka mielestä musiikki ei ole viihdyttämistä vaan järkyttämistä varten. Hän johti pitkän uransa aikana jokseenkin kaikkia merkittävimpiä orkestereita.

Ulkomaat
Pierre Boulez kädet koholla viulistien edessä.
Pierre Boulez johtaa soittajia Luzernin musiikkijuhlilla Sveitsissä vuonna 2006 otetussa kuvassa.Sigi Tischler / EPA

Ranskalainen kapellimestari ja säveltäjä Pierre Boulez on kuollut 90 vuoden iässä asuinmaassaan Saksassa.

Boulez, joka muun työnsä ohessa oli myös merkittävä opettaja, oli yksi nykymusiikin suurimpia nimiä. Ranskan presidentin François Hollanden sanoin Boulez sai ranskalaisen musiikin hohtamaan kautta maailman.

Argentiinalainen kapellimestari ja pianisti Dariel Barenboim puolestaan kommentoi kuolinuutista sanomalla, että Boulez tunsi päällään ja ajatteli sydämellään.

Vankkumaton modernisti aloitti matemaatikkona

Boulez syntyi Montbrisonissa Loirejoen laaksossa vuonna 1925. Hän opiskeli aluksi matematiikkaa, mutta valitsi pian musiikkiopinnot.

Hän johti uransa aikana maailman parhaimpia orkestereita, muun muassa BBC:n sinfoniaorkesteria ja New Yorkin filharmonikkoja. Boulezin omaperäistä johtamistapaa nähtiin myös niin Berliinissä ja Wienissä kuin Chicagossa ja Clevelandissa. Levytykset saivat 26 Grammy-palkintoa.

Vaikka Boulez johti menestyksekkäästi muun muassa Richard Wagnerin oopperoita, hänellä oli maine ennen muuta vankkumattomana modernistina, joka ei taipunut helppoihin ratkaisuihin yleisön miellyttämiseksi. Viimeisiksi jääneiden levytystensä joukkoon hän valitsi 1900-luvun alun puolalaissäveltäjän Karol Szymanowskin synkänreheviä töitä.

Algerian sota ajoi Saksaan

Säveltäjänä Boulez tunnettiin elektronisen musiikin kehittäjänä ja improvisoijana, jonka noin 30 teosta ovat vaativia mutta usein myös sallivat soittajille omaa liikkumavaraa. Tunnetuin työ on maailman sodanjälkeisten sävellysten parhaimmistoon luettu, vuonna 1955 ensiesitetty Les Marteau Sans Maître, "vasara ilman isäntää". Boulez sai siihen innoituksen René Charin surrealistisesta runoudesta.

– Saatan olla väärässä, mutta minusta musiikki on yhtä kuin kulttuuri. Minusta musiikki ei ole viihdetuote – ei kaupantekoa varten, vaan elämän rikastuttamiseksi. Kaikki nämä vuodet olen yrittänyt vakuuttaa ihmisille, ettei musiikin tehtävä ole miellyttää vaan järkyttää heitä, Boulez sanoi musiikkilehti The Gramophonen haastattelussa viisi vuotta sitten.

Boulez ei ollut vankkumaton vain musiikillisilta mielipiteiltään, vaan myös yhteiskunnallisesti. Vuonna 1960 hän allekirjoitti Algerian sodan vastaisen protestin, eikä Ranska päästänyt häntä palaamaan Saksasta, jossa hän sillä hetkellä asui.

Vaikka kielto sittemmin kumottiin, Boulez vietti suuren osan elämästään Saksassa. Siellä, kotonaan Baden-Badenissa, hän myös kuoli loppiaisaattona.