Tutkimusprofessori: "On ymmärrettävää, että susien määristä tulee erimielisyyksiä"

Susikannan arvioinnissa on mukana monia eri tahoja. Noin vuoden takaisen Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa elää 220–245 sutta.

Kotimaa
Kaksi sutta hangella. susi susipari
Luken mukaan susia on Suomessa 220-245 kappaletta.Marjukka Talvitie / Yle

Petoyhdyshenkilöt ovat keskeisessä asemassa Suomen susikannan arvioinnissa. He tuottavat havaintoaineistoa, joka kirjataan Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään (siirryt toiseen palveluun). Luke puolestaan tekee kanta-arvion (siirryt toiseen palveluun), jossa käytetään petoyhdyshenkiöiden havaintoaineiston lisäksi Luken omaa tutkimusaineistoa pohjana.

– Kun havaintoaineistoa tulkitaan, keskeinen seikka on reviirin koko. Keskimääräisesti GPS-lähettimien seurannan perusteella suden reviiri on 1 200 neliökilometriä eli reviirin läpimitta on keskimäärin 30–40 kilometriä. Pienimmillään reviiri on noin 600 ja suurimmillaan 2 000 neliökilometriä, kertoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

Petoyhdyshenkilöiden tekemät havainnot ovat näkö-, jälki- ja ulostehavaintoja sekä saalislöytöjä. Kojolan mukaan Luken tekemä kanta-arvio on luotettavin mahdollinen.

Tavoitteena on saada rinnakkaismateriaalia ja mahdollista tarkentavaa aineistoa susien määrästä.

Ilpo Kojola

– Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää, mihin se rakentuu. Hyvin keskeinen seikka on se, että tausta-aineisto on riittävän kattava. Saamme tuhansia susihavaintoja eli havaintomassaa on paljon. Vuosikymmenten aikana on muodostunut rutiini ja ymmärrys siitä, mikä suden tilankäytön malli on.

– Totta kai asiasta keskustellaan, kyllä meidän kanta-arviotamme kritisoidaan. Se on ymmärrettävää, koska susi on eläin, joka aiheuttaa ikävää vahinkoa esimerkiksi tappamalla metsästyskoiria. Seurauksena on, että susikantaan ja sen säätelyyn kohdistuu usein hyvin voimakkaita paikallisia toiveita. Pyyntilupien määrään vaikuttaa kanta-arvio, joten on ymmärrettävää, että susien määristä tulee erimielisyyksiä, Kojola jatkaa.

Havaintojen tekemisessä on omat ongelmansa. Esimerkiksi havainnoitsijaverkoston on myös oltava aktiivinen ja tiheä. Alueella, missä asutusta on vähemmän, kattavuuden heikkenemisen riski on suurempi.

Susista DNA-tietoja

Susien kannanseurannassa on otettu uusia metodeja vanhojen rinnalle. DNA-profilointi (siirryt toiseen palveluun) perustuu lähinnä susien ulosteista tehtäviin analyyseihin.

– Tavoitteena on saada rinnakkaismateriaalia ja mahdollista tarkentavaa aineistoa susien määrästä. Tämä vuosi on tavallaan pilotointivuosi, mukana on seitsemän susireviiriä keskittyen läntiseen, keskiseen ja eteläiseen Suomeen, Ilpo Kojola mainitsee.

Hyvin keskeinen seikka on se, että tausta-aineisto on riittävän kattava.

Ilpo Kojola

Tällä hetkellä esimerkiksi Kainuu ja Ylä-Karjala eivät kuulu DNA-tietojen keräämiseen, sillä potentiaalia aineiston keruun on vähän verrattuna asutuimpiin alueisiin. Tulevaisuudessa tietojen kerääminen saattaa laajentua.

– Toistaiseksi on ajateltu, että susien pannoittaminen, reviirirajojen kartoittaminen ja havaintoaineisto antaisi riittävän tarkkuuden susien määrän suhteen. Mutta tilanne elää ja menetelmät kehittyvät, katsotaan nyt mitä lopputulokseksi saadaan tämän ja ehkä ensi vuoden aikana, Kojola huomauttaa.