Kiuranne, nattura vai utukka? Suomalaisten tarpomilla kinoksilla on satoja nimiä

Lumipyryisenä päivänä yhden ikkunasta näkyy myteri, toisella myräkkä. Yhden kenkä juuttuu umpiseen, toisella umpihankeen. Jahka kinos käy oikein kosteaksi, yksi tarpoo mätälumessa, toinen takkalassa.

Kotimaa

Rakkaalla lumella on monta nimeä. Esimerkiksi kevyt pakkaslumi on merkinnyt entisajan suomalaisten talvioloissa paljon, joten sille on kehittynyt satakunta murrenimitystä (siirryt toiseen palveluun). Pohjois-Pohjanmaalla on puhuttu höhölumesta, Kainuussa on lapioitu iisakinsiitettä.

Kun paljolti unohtuneet murresanat lasketaan mukaan, lumen eri muotoja voi kutsua vähintään sadoilla tavoilla. Lunta on kutsuttu sen ulkomuotoa kuvailevilla nimillä, sen ääntä jäljittelevillä nimityksillä ja sanoilla, jotka kuvaavat eläväksi olennoksi mielletyn pakkasen mielentiloja: lumenkauna, pakkasenvihoitus.

Vähempikin sanalista tekee selväksi, että lumi, eli ilman vesihöyrystä pakkasessa suoraan tiivistyneet jääkiteet, kaipaa selitystä. Pitäähän kuulijalle selvitä, onko lumi kuivaa, kosteaa vai vetistä. Ja onko lumi satavaa vai jo maassa.

Loska tekee selväksi, että lumi on vetistä sohjoa ja jo maassa. Se on hyvinkin satanut maahan räntänä, jonka suurimpia hiutaleita tavataan nykyään kutsua esimerkiksi jalkarätin kokoisiksi. Aikanaan on ikkunasta katseltu samalla säällä myös karvakintahia ja luutturiepuja.

Murteet elävät, mutta talvikelejä suomalaiset kuvailevat kapeammalla sanastolla kuin menneillä vuosisadoilla. Enää ei taipaleita taiteta suksilla tai reellä, joten hankalien lumiolojen herättämää sapetusta ei tarvitse niin kirjavasti ilmaista.

_lähde _Ulla Takala: Lumellakin on monta nimeä (Kotiseutu-lehti 2/1982)