Helppolukuisuus ei tarkoita yksinkertaista – nuoret tarvitsevat haastavaa luettavaa

Lukeminen ei ole kaikille lapsille ja nuorille helppoa tai kiinnostavaakaan, mutta silti heille pitäisi tarjota ikäkauteen sopivaa ja tarpeeksi haastavaa luettavaa – helposti tartuttavassa muodossa, sanoo seinäjokelainen kirjailija Mervi Heikkilä. Heikkilä oli ehdolla Topelius-palkinnon saajaksi nuortenkirjallaan Louhen liitto.

kirjallisuus
Kirjailija Mervi Heikkilä
Kirjailija Mervi HeikkiläMervi Heikkilä

Seinäjokelainen kirjailija Mervi Heikkilä tarkisti joulukuussa sähköpostejaan ja hämmästyi, kun kustantajalta saapunut viesti oli otsikoitu "Kääk! Istutko tuolilla?"

– Tietenkin heti kiinnostuin, mitä viesti sisältää – ja selvisi, että olen päässyt Topelius-ehdokkaaksi, joka on tosi iso juttu minulle, Mervi Heikkilä naurahtaa.

Mervi Heikkilän "Louhen liitto" (Haamu 2015) oli yksi viidestä vuoden 2016 Topelius-palkintoehdokkaaksi valitusta teoksesta.

Raati perusteli kirjan ehdokkuutta muun muassa sillä, että teos yhdistelee taidokkaasti arkea ja fantasiaa ja kansanperinnettä on punottu jännittävään juoneen onnistuneesti ja pakottamatta. Kirjan päähenkilö Roona on tietämättään Vanhojen jälkeläinen, liitossa Louhen kanssa.

– Fantasia on aina ollut yksi omista kirjallisuudenlajeistani, joita olen halunnut kirjoittaa. Meidän kotimaista mytologiaamme on hyödynnetty jo todella hienosti kirjallisuudessa, mutta koin, että siitä vielä irtoaisi tälläistä toiminnallisempaa ja hurjempaakin juttua, Heikkilä kertoo.

Ajassa ja trendeissä kiinni

Mervi Heikkilän kirjan lajityyppiin kuuluvat aika hurjat juonenkäänteet. Kirjailija kertookin välillä pohdiskelevansa sitä, meneekö päähenkilöllä tekstissä jo liiankin lujaa. Toistaiseksi hän on kuitenkin kirjoittanut sen, mikä tuntuu oikealta. Sensurointia tehdään liian hurjille tapahtumille sitten tarvittaessa yhdessä kustantajan kanssa.

– Ei kirjallisuus ole se, missä väkivaltaa on eniten. Eiköhän se tule muiden medioiden kautta. Sama kehitys, mikä näkyy muussa yhteiskunnassa, näkyy myös kirjallisuudessa, Mervi Heikkilä sanoo ja toteaa aikanaan lukemiensa Anni Polvan kirjojen ja Kolme etsivää -kirjojen vaikuttavan nykyaikana jo aika kesyiltä.

Kaikkiaan lasten- ja nuortenkirjat saavat kirjastotoimenjohtajana työskentelevältä Heikkilältä kehut ajankohtaisuudestaan. Esimerkiksi maahanmuutto ja pakolaisuus trendeinä näkyivät niissä Heikkilän mukaan selvästi aiemmin kuin aikuistenkirjallisuudessa.

– Ehkä kirjoitamme tulevaisuuden aikuisille, joten meidän on oltava enemmän ajassa kiinni. Ja ehkä uskalletaan rohkeammin tarttua, kun ei tarvitse ajatella niin hirveän vakavasti. En itse ajattele tekeväni taidetta isolla T:llä. jolloin voi nopeastikin tarttua ajatuksiin ja ideoihin, joita tässä hetkessä liikkuu.

Huolena vähemmän lukevat nuoret

Mervi Heikkilä on kirjoittanut selkokielisen kirjan Ponikesä. Topelius-ehdokkaana olevasta Louhen liitto -kirjasta kilpailun raati toteaa, että "Lyhyet luvut toimivat ja teos sopii hieman tottumattomallekin lukijalle". Vähemmän lukevat ja lukemista harrastamattomat nuoret ovatkin kirjailijalle tärkeä kohderyhmä.

– Se on tärkeä ja valitettavasti kasvava ryhmä. Kaikille lukeminen ei ole yhtä helppoa ja kaikki eivät sitä harrasta.

Kirjailija kirjoittaa tällä hetkellä Louhen liitto -sarjan kolmatta osaa ja toinen osa ilmestyy nyt helmikuussa. Mervi Heikkilä murehtii, että helppolukuista luettavaa ei ole Suomessa ehkä tarpeeksi tarjolla, kun isoja kustantamoja on lopettanut lasten helppolukuisia sarjoja.

– Olisi tärkeätä, että osattaisiin tarjota kirjoja lukijan taitojen mukaan. Se ei tarkoita, että sisällön pitäisi olla yksinkertainen. Kirja voi olla sisällöltään painava, monimutkainen ja ikäkaudelle haastava, mutta paketoitu niin, että siihen on helppo tarttua, Heikkilä sanoo muistuttaen, että koukuttavaa ja haastavaa luettavaa pitäisi löytyä kaikille.

Topelius-palkinnon jakaa vuosittain Suomen Nuorisokirjailijat ry. 2016 palkinnon sai kirjailija Siiri Enorannan "Surunhauras, lasinterävä" (WSOY 2015).