Henkilökuva: Marko Piirainen ei suostu Suomen kyykyttäjän rooliin, mutta AKT:stä kuullaan vielä

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen on haukuttu pystyyn yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta. Piirainen ei usko, että AKT:lle kelpaavaa sopimusta enää syntyy. Onko Piirainen itsevaltainen vallankäyttäjä vai sätkynukke?

Kotimaa
Marko Piirainen.
Marko Piirainen on kolmannen polven demari, joka peri aatteen isältään ja isänisältään. Hän on kotoisin Kainuusta, kylän ainoasta talosta, jossa julkisesti kannatettiin SDP:tä.Henrietta Hassinen / Yle

Marraskuu 2015. Marko Piirainen on juuri vetänyt maton Suomen suurinta palkansaajajärjestöä SAK:ta johtavan Lauri Lylyn alta.

Lylyn pitäisi neuvotella yhteiskuntasopimuksesta, josta Juha Sipilän hallitus toivoo Suomen talouden pelastajaa. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoa johtava Piirainen yllättää kuitenkin kaikki ilmoittamalla, että AKT jää ulos sopimuksesta.

Kuluu kuusi päivää, ja yhteiskuntasopimus kariutuu. Työnantajat ja pääkirjoitustoimittajat eivät säästele sanojaan Piiraisesta ja AKT:sta.

Vastuuton. Psykologian opit unohtuneet. Kyykyttää Suomea. Vaarantaa koko Suomen talouden. Kallis mies Suomelle. Kantaa vastuun epäonnistumisesta.

Moitteet ovat suoraviivaisia, mutta tarina Piiraisen takana on monitasoinen.

Piiraisen työhuoneesta avautuu merinäköala itään. Ollaan uutiskuvista tutussa talossa, palkansaajaliikkeen linnakkeessa Helsingin Hakaniemessä.

Kädenpuristus on enemmän jämäkän kuin miedon puolella. Vastassa on mies, joka on tullut tähän huoneeseen jäädäkseen.

– Koen mielekkäänä, jos olisin myös kymmenen vuoden kuluttua AKT:n puheenjohtajana, hän vastaa kysymykseen.

Se olisi pidempi ura kuin Piiraisen edeltäjällä Timo Rädyllä, joka sai potkut AKT:sta työpaikkakiusaamisesta alkaneen julkisuusmyllyn jälkeen. Piirainen nousi AKT:n johtoon vuonna 2012, Rädyn jälkeen.

Piirainen ei sulje pois sitäkään, että siirtyisi vielä joskus ay-liikkeestä politiikkaan. Kuten tuttu mies, Antti Rinne, SDP:n puheenjohtaja.

Pyydän Piiraista luonnehtimaan Rinnettä kolmella sanalla.

– Osaava. Ahkera. Aatteellinen.

Entä Juha Sipilä?

– Nykyinen hallituksen pääministeri.

Sipilää Piirainen ei ole koskaan tavannut kahden kesken.

Onko Piirainen jäärä ja lakkokenraali ja hänen AKT:nsa sellainen Suomen uudistamisen tulppa, jollaisena jyrkimmät sen näkevät?

Marko Piirainen.
Henrietta Hassinen/ Yle

Niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella on väkeä, jotka odottivat Piiraiselta muutosta AKT:n militantiksi syytettyyn, lakkoherkkään linjaan. Arvio kuuluu, että Piirainen ei ole kuitenkaan vienyt AKT:tä aikomaansa, rakentavampaan suuntaan, vaan perinteinen ärhäkkä ote voitti.

Yksi näkemys on, että Piirainen on joukkojensa vanki, jolla on vaikeuksia pitää kenttää käsissään, kun vaikeat taloudelliset ajat vaatisivat heikentämään työntekijöiden etuja.

Toiset sanovat, että leipäpapista ei ole kyse. Sen sijaan Piiraista ohjaavat voimakkaat periaatteet ja syvälle menevä epäoikeudenmukaisuuden tunne siitä, että työntekijöiden selkänahasta revitään, mutta rikkaat eivät osallistu talkoisiin.

Mies, joka ei vaihda mielipidettään

Joidenkin mukaan Piiraiselle on tyypillistä, että hän ei vaihda mielipidettään. Se voi olla huono asia, koska työmarkkinaneuvotteluissa tulee harvemmin selkävoittoja. Sen sijaan pitää osata tehdä kompromisseja, luopua ja antaa periksi.

Piirainen kiistää. Ei, AKT:n linja ei ole miltään osin militantti. Ei, hänellä on vahvat periaatteet, mutta se ei haittaa kompromissien tekemistä.

– Olen ollut alusta lähtien sillä kannalla, että AKT:n peruslinjaa ei ole miltään osin tarvetta muuttaa työehtosopimusasioissa. Se ei poissulje rakentavaa keskustelua työnantajien kanssa, Piirainen torjuu.

Piirainen vakuuttaa myös, että uudistuksia on tehty. Tärkeimmäksi esimerkiksi hän nostaa niin sanotun jatkuvan neuvottelun periaatteen.

– Vaikka sopimukset on solmittu, muutoksia voidaan tehdä kesken kauden, jos osapuolet ovat siihen valmiita, Piirainen selittää.

Toimiko Piirainen itsevaltaisesti, kuten julkisuudessa näytti, kun yhteiskuntasopimus kariutui?

Yksinvaltius ei olisi AKT:ssa uutta, sillä puheenjohtajina on istunut näkyviä hahmoja. Kovanaamoja, kuten Timo Räty tai Risto Kuisma.

Tiukka linja on vanhaa perua. Hakaniemessä uskotaan, että jäsenkunta, rekkamiehet ja ahtaajat haluavat vahvoja johtajia. Karskeja miehiä ei ole istunut vain palkansaajien puolella neuvottelupöytää, vaan myös vastapäätä.

Marko Piirainen
Henrietta Hassinen / Yle

AKT:n johtajat ovat usein olleet oman tiensä kulkijoita, jotka ovat vaatineet muita suurempia palkankorotuksia. Ja jos liitolla on ollut huono maine, ei alan mainekaan ollut takavuosina välttämättä kaksinen.

AKT:n jäsenlehdessä julkaistiin taannoin juttu, jonka mukaan liiton nykyisen varapuheenjohtajan Arto Sorvalin äiti puhkesi 1970-luvulla itkuun, kun poika kertoi menevänsä satamaan töihin. Silloin monet ajattelivat, että satamiin päätyivät vain juopot ja hampparit.

Piirainen kiistää syytteet itsevaltaisesta toiminnasta yhteiskuntasopimuksesta irtautumisessa. Hän väittää edelleen, että asia oli linjattu AKT:n hallinnossa. Piirainen ilmoitti marraskuussa ulosjäännin syyksi, että työnantajien EK lopettaa tupojen tekemisen. EK-uutisesta ehti kulua vain runsaat puoli vuorokautta, kun AKT jo sanoutui sopimuksesta irti.

Piirainen sanoo, että puheenjohtajan asema korostuu aina ay-liikkeessä. Työhuoneen seinältä tuijottavat mustavalkoiset edeltäjät.

– Puheenjohtaja on aina se, joka sanoo viimeisen sanan, olipa se hyvä tai huono. Vastuu on kannettava.

Kaikki ay-vaikuttajat eivät katsoneet hyvällä myöskään sitä, että Piirainen ei kertonut Lylylle etukäteen AKT:n ilmoituksesta jäädä ulos yhteiskuntasopimuksesta. Hyvien tapojen vastaista, ehkä kokemattomuutta, kuuluvat arviot.

Lyly tasan tarkkaan tietää linjaukset.

Tässä kohtaa Piiraisen ääni vähän kohoaa. Hän väittää, että mikään ei ole tullut Lylylle yllätyksenä, koska hän on kertonut AKT:n reunaehdot useita kertoja SAK:n työvaliokunnan ja hallituksen kokouksissa.

– Lyly tasan tarkkaan tietää linjaukset.

Miesten välit eivät ole tiettävästi järin lämpimät. Piiraisen arvellaan pitävän Lylyä liian lepsuna, mutta kysymys siitä saa Piiraisen kiemurtelemaan.

– Sanotaan näin, että Lyly tietysti omalla tavallaan vetää SAK:n puheenjohtajan tehtävää, ja kyllä hän on pärjännyt kohtuullisen hyvin, Piirainen muotoilee.

Jos 62-vuotias Lyly olisi saanut neuvoteltua vaihtoehdon hallituksen vihatuille pakkolaeille, hän olisi saanut viimeisen sulan hattuunsa.

Koetko olevasi lakkokenraali?

– Sitä keinoa pitää käyttää, jos muut eivät auta.

Jos haluaa ymmärtää Piiraisen ajattelutapaa, pitää matkustaa Kainuuseen.

Pientilan puinen päätalo seisoo Kuhmon korvessa. On talvi 1982 ja presidentinvaalit. 7-vuotias Marko Piirainen ripustaa isänsä kanssa Mauno Koiviston julisteita telineisiin, jakaa esitteitä ja käy vaalitilaisuuksissa. Vaalipuheet innostavat, samoin ajatus vaikuttamisesta. Myös kotona vierailee paikallisten demareiden nokkamiehiä.

– Silloin lamppu syttyi, Piirainen kuvaa.

Piiraisen kotitilalla on muutama lehmä, vasikka, sika ja kana, mutta ennen kaikkea se on kylän ainoa talo, jossa demareita kannatetaan julkisesti. Lähes kaikki muut tukevat keskustaa tai SKDL:ää.

Marko Piirainen.
Marko Piiraisen kotialbumi.

Puolue periytyy Piiraisten suvussa isältä pojalle jo neljännessä polvessa. Piirainen ei ole muita puolueita edes harkinnut, vaan on demari kuten isänsä, äitinsä ja isänisänsä. Myös Piiraisen 7- ja 9-vuotiaat pojat toimivat jo Nuorissa Kotkissa, partioliikkeen sosialidemokraattisessa vaihtoehdossa.

Isä on Piiraiselle tärkeä esikuva, joka sai hänet kiinnostumaan politiikasta ja ay-liikkeestä. Isä oli paitsi pienviljelijä, myös metsähallituksen palkollinen, metsuri ja mittamies, joka oli aktiivinen taustavaikuttaja ammattiosastossa ja paikallispolitiikassa. Vasemmistodemari, kuten poikansa.

Kun Piirainen oli parikymppinen, hänen isänsä kuoli syöpään.

Piiraisen ainoa velikin on demari ja pääluottamusmies. Piirainen löysi ammattiyhdistyksen liepeiltä vaimonsakin, joka oli mukana AKT-nuorissa. He tapasivat ensimmäisen kerran, kun Piirainen piti AKT:n aluetoimitsijana oppituntia, jossa oppilaana istui linja-autonkuljettajaksi opiskeleva tuleva vaimo.

Minä seurasin tiiviisti, mitä isä teki.

Piirainen ei kapinoinut vanhempiaan vastaan edes murrosiässä.

– En koe, että minulla olisi ollut erilainen lapsuus. Lapset innostuvat aina jostakin, joillekin se on musiikki, joillekin joku muu harrastus. Minä seurasin tiiviisti, mitä isä teki, hän sanoo.

Nuorena Marko Piirainen päristeli mopolla Kuhmon hiekkateitä, kuunteli Popedaa ja Eppu Normaalia. Ne kolahtavat vieläkin, vaikka mopo on vaihtunut autoon, jolla kuljetusliiton johtaja liikkuu paljon.

Piirainen ei viihdy illanistujaisissa, vaan ajaa useimmiten kotiin perheensä luo heti virallisen osuuden jälkeen. Juomaksi riittää yleensä kivennäisvesi.

Piirainen asuu perheineen puusta rakennetussa rinnetalossa Porvoossa. Vaimo ajaa linja-autoa, pojat käyvät ala-astetta, pihalla haukkuu novascotiannoutaja.

Kesällä Piiraisen näkee virvelöimässä mökillään Kainuussa, syksyisin hän käy metsällä, talvisin harrastuksena on puolueen järjestötoiminta.

Piiraisen kanssa tekemisissä olevat ihmiset kuvaavat häntä erittäin rauhalliseksi.

– En ole koskaan kuullut, että Marko olisi korottanut ääntään, yksi sanoo.

– Leppoisa ihminen. Perhe äärimmäisen tärkeä. Jos lapsilla on joku meno, se menee kaiken ohi. Ei ole suuna päänä. Päässä selkeänä mitä tekee, jatkuu luettelo.

esikuvat

Palataan vielä tämän jutun alussa listattuihin moitteisiin, joita Piiraiselle on satanut.

– En tunnista noita kommenteja, Piirainen sanoo toimistollaan Hakaniemessä.

Hän kiistää kaiken. Ei, hän ei ole uhka Suomen taloudelle.

Seuraa pitkä selitys, miten yhteiskuntasopimuksen kariutuminen pitäisi ymmärtää. Se kulkee niin, että AKT on ollut koko ajan johdonmukainen, mutta kun työnantajilta ei tullut vastinetta tarjotulle palkkamaltille, AKT ilmoitti jäävänsä ulos sopimuksesta.

Piirainen perusteli vetäytymistä marraskuussa sillä, että EK veti yhteiskuntasopimuksen alas "wc:n pöntöstä" ilmoittamalla, että keskitettyjen ratkaisujen aika on ohi.

Monet muutkin ovat sovittaneet myös EK:n niskaan syntipukin roolia yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta.

Koska sopimusta ei syntynyt, hallitus on ilmoittanut toteuttavansa ay-liikkeen vihaamat pakkolait, kuten leikkaukset suomalaisten pisimpiin lomiin ja sairausajan palkkoihin. EK:lle ne sopivat hyvin, ja siksi palkansaajat ovatkin epäilleet, ettei työnantajilla ollut alun perinkään halua sopia mistään.

Piirainen ei usko, että AKT:n ehtoja täyttävää keskitettyä työmarkkinaratkaisua enää syntyy, vaan edessä on liittokierros. Hallituksen pakkolakien Piirainen epäilee kaatuvan.

Piiraisella on paljon valtaa, koska AKT voi pysäyttää satamat ja sitä kautta viennin ja tuonnin. Olisiko Piirainen valmis panemaan Suomen seis?

– Liian aikaista arvioida, hän kuittaa.