Valistus ei ole mennyt perille: kesäkissoja kärvistelee pakkasessa entiseen tapaan

Moni kissa tassuttelee tälläkin hetkellä hyytävässä säässä. Löytöeläintalo tarjoaa hylätyille kissoille suojaa ja samalla ihmisille terapiaa.

Kotimaa
Iines-kissa etsii itselleen uutta kotia Mikkelin löytöeläintalossa.
Juha Kaita-aho / Yle

Mikkelin löytöeläintalolle alkoi syksyn viimojen myötä tulvia ilmoituksia irrallaan juoksevista kissoista. Talo täyttyi naukuvista karvapalloista, joille karanteeniajan jälkeen alettiin etsiä uutta kotia. Tammikuun puoleen väliin tultaessa kissojen määrä talossa on saatu uudelleensijoitusten myötä laskemaan 36:een.

Vaikka ulkona paukkuvat pakkaset, saa löytöeläintaloa pyörittävä Mikkelin Eläinsuojeluyhdistys yhä ilmoituksia hangilla kulkevista kissoista.

– Eilenkin taas yksi rouva kävi hakemassa loukun, kun pihapiirissä liikkuu vieras kissa, eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri Marjut Kuosma kertoo.

Kova pakkanen saattaa tehdä lopun kissan vaelluksista hyvinkin nopeasti, jos se ei löydä itselleen suojaa. Löytöeläintalolle toimitettiin vähän aikaa sitten kaksi punertavaa kissanpentua, joiden korviin pakkanen oli jo ehtinyt jättää jälkensä.

– Tällaisia tapauksia tulee, valitettavasti. Viime yönäkin meillä oli -28 astetta mittarissa. Tämä on ihan liian kylmä ilma eläinten ulkoilla tuolla kaiket päivät yksinään.

Vaikka osa löytöeläintalolle tuoduista kissoista on karannut omatoimisesti ja tullaan hakemaan riemumielin takaisin, on suuri osa kissoista kuitenkin niitä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan. Kuosman mukaan hylättyjä katteja loukutetaan ja tuodaan löytöeläintalolle entiseen malliin vuodesta toiseen, vaikka kesäkissoista on yritetty valistaa jo pitkään. Kissojen jättäminen luonnon armoille ei saa ymmärrystä eläinten ystävältä.

– Ei sitä voi käsittää, että joku jättää eläimen heitteille syksyllä, kun ilmat vaihtuvat.

Löytöeläintalossa kissalle etsitään uusi koti

Jotkut kissat saattavat viettää löytöeläintalossa yli vuoden, toiset taas viedään miltei käsistä. Pentukissat saavat nopeammin kodin kuin aikuiset.

– Jokaisella meillähän on näkemys siitä, millainen oman kissan pitää olla. Sen mukaan niitä valintoja tehdään. Sellainen kissa, joka seurustelee, mahdollisesti kehrää, antaa koskea itseään ja alkaa leikkiä pääsee varmaankin nopeammin kotiin kuin sellainen, joka jurottaa nurkassa.

Kissaa ei kuitenkaan noin vain haeta löytöeläintalosta uuteen kotiin, vaan lemmikistä haaveilevan on syytä varautua vastaamaan moneen kysymykseen. Tavoitteena on, että lemmikkieläin löytäisi itselleen pysyvän kodin.

– Pyrimme etsimään sopivan ihmisen ja eläimen yhteen. Jos kissanpennun meiltä ottaa, pitää varautua siihen, että sen kanssa vietetään aikaa siitä eteenpäin 20 vuotta.

Terapiaa eläinten ystäville

Löytöeläintalossa voi vierailla, vaikkei lemmikkieläintä olisikaan ottamassa.

– Täällä käy ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta itse pysty ottamaan eläintä. He käyvät tervehtimässä kissoja jopa viikoittain.

Löytöeläintalo tarjoaakin paitsi suojaa eläimille, myös terapiaa ihmisille. Kuosmalle itselleen onnenhetkiä tuottavat eläinten onnistuneet sijoitukset. Lemmikkieläimen omistajat kun raportoivat usein uuden perheenjäsenen kuulumisista löytöeläintalolle.

– Kyllähän tämä hyvinkin terapeuttinen paikka on. Aina asiat eivät tietenkään mene, niin kuin niiden toivoisi menevän. Jos eläin, joka tänne tulee, on otettu huostaan sen takia, että sitä on kaltoin kohdeltu, niin kyllä eläinten ystävä siinä aina kärsii. Jotain kouraisua tuolta syvältä tuntee silloin.