Muisti on haavoittuvainen – Silti silminnäkijöiden havainnot ratkaisevat paljon rikoksia

Silminnäkijähavainnot ratkaisevat vuosittain Suomessa lukuisia rikoksia, vaikka ihmisen muisti on erehtyväinen. Kysyimme asiantuntijoilta, miten muistojen todenperäisyys varmennetaan poliisitutkinnassa.

Kotimaa
Sisä-Suomen poliisin rikostutkija Juha Ruokola kuulustelee epäiltyä
Kaisu Jansson / Yle

Poliisi kaipaa havaintoja -virkkeen alku käy nopeasti tutuksi poliisitiedotteita lukevalle. Viranomaiset tiedustelevat silminnäkijähavaintoja, kun rikoksen ratkaisu junnaa paikallaan.

Silminnäkijöiden havainnot sekä muisti ovat keskeisessä osassa monien rikosten ratkaisemisessa. Yksittäisen ihmisen muisti on kuitenkin melko epäluotettava.

– Ihminen saattaa erehtyä, tulkita väärin tai tehdä huonoja havaintoja, kertoo psykologian lehtori ja psykologi Jari Hyyti Poliisiammattikorkeakoulusta.

Hyytin mukaan poliisitutkinnassa on aina otettava huomioon riski, että ihminen täyttää muistin aukkoja loogisella päättelyllä tai mielikuvituksella.

– Mitä enemmän ihmisen muistia ja muistamista tutkitaan, sitä paremmin huomataan, että ihmisen muisti on haavoittuvainen, tulevia poliiseja opettava Hyyti sanoo.

Poliisi pyrkii totuuteen monia lähteitä kuulemalla

Kuulustelemalla poliisi yrittää ottaa selvää siitä, mikä ihmisen muistikuvista on totta ja mikä ei. Kuulustelun apuna käytetään erilaisia kuulustelutekniikoita. Poliisi varmistaa aina osapuolten kertomusten paikkansapitävyyden muista lausunnoista sekä faktoista.

Rikostutkija Juha Ruokola Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että hänen työssään tärkein työkalu on lukuisten ihmisten haastatteleminen. Poliisi kuulustelee esimerkiksi todistajia, asianomistajia sekä rikoksesta epäiltyjä.

Jos kaksi ihmistä tai useampi ihminen on tehnyt samanlaisen havainnon, muisto on selvästi luotettavampi kuin yhden ihmisen.

Jari Hyyti

– Jos kaksi ihmistä tai useampi ihminen on tehnyt samanlaisen havainnon, muisto on selvästi luotettavampi kuin yhden ihmisen lausuma tapahtumasta, sanoo muistamiseen poliisikuulusteluissa perehtynyt Jari Hyyti.

Usein eri osapuolten lausunnot saattavat poiketa toisistaan. Ruokolan mukaan etenkin asianomistajien ja epäiltyjen kertomukset voivat olla erilaiset. Näissä tilanteissa silminnäkijöiden näkemykset ovat tärkeitä.

– Monesti todistajat tukevat jomman kumman kertomaa, ja siten saadaan totuus selville, rikostutkija Juha Ruokola kertoo.

Silminnäkijälausuntojen merkitys poliisitutkinnassa vaihtelee tapauskohtaisesti. Todistajien havainnot ovat arvokkaita etenkin niissä rikoksissa, joissa ei ole muuta näyttöä. Tilastotietoa silminnäkijähavaintojen merkityksestä rikosten ratkaisemiseen ei ole.

Vanhoissa rikoksissa silminnäkijähavainnot epäluotettavampia

Suomessa on useita vanhoja rikoksia, joissa tekijä ei ole vieläkään selvillä. Pirkanmaalla näitä ovat esimerkiksi Raisa Räisäsen katoamistapaus sekä Tesomalla vuosi sitten tehty murha.

Vielä vuosikymmenten kuluttuakin rikoksiin saattaa ilmestyä uusia todistajia. Näin kävi Räisäsen tapauksessa viime kesänä. Voiko vihjeisiin luottaa enää vuosien jälkeen?

– Eivät ne ole yhtä luotettavia kuin jos heti tapahtuman jälkeen todistaja kertoisi havainnoistaan, tiivistää Ruokola.

– Mitä pidempi aika rikostapahtumasta on, sitä todennäköisemmin yksityiskohdat unohtuvat tai hukkuvat mielestä, Hyyti komppaa.

Hyytin mukaan kuulustelijan ammattitaito mitataan etenkin vanhoihin rikoksiin liittyvissä uusissa vihjeissä. Näissä tapauksissa poliisin työkaluna toimivat aiemmin selvinneet, tiedossa olevat asiat. Vertaamalla uusia havaintoja vanhoihin todisteisiin poliisi voi selvittää vihjeiden todenperäisyyden.