Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ensi-illassa Kuopion Kaupunginteatterissa – "vastakohta Kansallisteatterin esitykselle"

Nyt nähtävässä versiossa henkilö on ytimessä, ja maailma avautuu hänen kauttaan. Kirjailijan mukaan virolaisohjauksessa ja -lavastuksessa kaikki on mennyt viinapullon muotoja myöten oikein.

kulttuuri
Sofi Oksanen
Pertti Huotari / Yle

Kuopion kaupunginteatterissa saa torstaina ensi-iltansa Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaaniin perustuva samanniminen näytelmä. Neuvosto-Viron traagista historiaa luotaavalla näytelmällä on vahvoja yhtymäkohtia myös nykypäivään.

Sofi Oksanen pitää Kuopion esitystä erittäin vaikuttavana.

– Olen erittäin iloinen sitä, että Priit Pedajas saatiin tänne ohjaamaan ja hän on saanut kasaan hyvän tiimin, Oksanen sanoo hieman ennen näytelmän ensi-iltaa.

Pedajas on Eesti Draamateaterin pitkäaikainen pääohjaaja. Lavastuksesta sekä puvustuksesta vastaa toinen virolainen, Liina Unt.

– Silloin kun virolainen vastaa monista yksityiskohdista, voi luottaa, että ne menevät oikein, alkaen esimerkiksi viinapulloista. Olen iloinen, että täällä on pyöreät viinapullot, kuten täytyykin olla, koska neuvostoaikana ei ollut muunlaisia vodkapulloja kuin niitä pyöreitä, Oksanen sanoo.

Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaani ilmestyi vuonna 2012. Siinä kuvataan Viron traagista lähihistoriaa. Näytelmä ajoittuu toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikaan ja toisaalta 1960-luvun neuvostomiehityksen aikaan Virossa.

– Tämä on hämmästyttävän ajankohtainen tällä hetkellä, ei pelkästään sen vuoksi, minkälainen on Venäjän nykyinen tilanne, ja mitä se käyttää aseenaan muita maita kohtaan, ei pelkästään Viroa, kuten pitkään, vaan myös Suomea kohtaan, Ukrainasta puhumattakaan.

Toinen ajankohtainen teema näytelmässä on pakolaiskysymys.

– Tässähän käsitellään sitä, miten virolaispakolaiset lähtivät. Ei se kovin helppoa ollut.

Kansallisteatterin versio vastakohta Kuopion esitykselle

Kun Kyyhkyset katosivat on esitetty näytelmänä myös Suomen Kansallisteatterissa, ensi-ilta oli vuonna 2013. Sen ohjasi Raila Leppäkoski.

– Kansallisteatterin esityshän oli oikeastaan vastakohta tälle Kuopion esitykselle, täysin eri tyyppinen. Kummatkin ovat suurella näyttämöllä, mutta Kansallisteatterin versio oli tavallaan panoraama siitä maailmasta, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kaikki näyttelijät olivat koko ajan näyttämöllä, bändi oli näyttämöllä ja edesmennyt Zarkus Poussa oli mukana mahtavana muusikkona esityksessä.

Oksanen sanoo, että Kuopion esityksessä henkilö on ytimessä, ja maailma avautuu hänen kauttaan.

– Vaikka tämäkin on suurella näyttämöllä, tämä on yllättävän intiimi esitys ja luotetaan siihen, että henkilön kehitys voi olla ytimessä, eikä tarvitse näyttää koko maailmaa, vaan se avautuu henkilöiden kautta. Pidin esityksestä todella paljon.

Oksanen uskoo, että _Kun kyyhkyset katoava_t -esityksiä tulee lisää. Sitä on viimeksi esitetty muun muassa Tarton Vanemuine-teatterissa.

Myös Oksasen Puhdistus-kirjasta on tehty teatteriversiot Suomen Kansallisteatterissa ja Vanemuine-teatterissa sekä oopperaversio Suomen Kansallisoopperassa ja lisäksi elokuva. Viesti vetoaa vahvasti. Miltä se kirjailijasta tuntuu?

– Onhan se mahtavaa jo pelkästään siksi, että tavoittaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat enemmän teatteri-ihmisiä ja jotkut taas kirjaihmisiä, jotkut tykkäävät elokuvista. Sama tarina voi toimia eri muodoissa hyvinkin erilaisille ihmisille.

Oksasen uusimmasta Norma-kirjasta on tehty käännössopimukset jo 26 kielelle. Oksanen onkin eittämättä Suomen kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Onko tämä asema saavutettu hyvillä kirjoilla, mieleenpainuvalla brändillä vai molemmilla?

– Kyllä se on saavutettu ihan työllä, sanotaan näin.

"On tavallaan sisällä ja ulkona yhtä aikaa"

Sofi Oksanen on syntynyt ja varttunut Jyväskylässä, hänen isänsä on suomalainen ja äiti virolainen. Tämän asian merkitystä tuotantoonsa Oksanen pohtii sanomalla, että kahden eri järjestelmän välissä kasvaminen antaa erilaisen perspektiivin.

– On tavallaan sisällä ja ulkona yhtä aikaa. Neuvostoliitto oli niin erityyppinen yhteiskuntajärjestelmä. Ajatellaan, että se on vain toinen maa tai kulttuuri, vaikka puhutaan täysin erilaisista yhteiskuntajärjestelmistä. Siinä mielessä se on ollut kirjailijalle hyvä lähtökohta, että ei pidä yhtä yhteiskuntajärjestelmää itsestään selvänä. Kyllä se on asia, jota pitää osata arvostaa.