Neljäntienristeyksen salaisuudet kiehtovat näyttämölläkin – katsoja tuodaan lähelle tapahtumia

Tommi Kinnusen suosittuun romaaniin perustuva Turun kaupunginteatterin Neljäntienristeys saa kantaesityksensä tänään. Finlandia-ehdokkaana olleesta kirjasta ratkaiseviksi teemoiksi nousivat sukupolvien yli kantavat salaisuudet.

teatteri
nainen pyörittää polkupyörää
Otto-Ville Väätäinen

Neljäntienristeys on sukutarina, jonka henkilöt yrittävät tehdä elämästään siedettävää. Turun kaupunginteatteri on taivuttanut Tommi Kinnusen huippusuositun tarinan näytelmäksi. Teos luottaa hetkiä ja tunnelmia painottavaan kerrontaan, vaikka ratkaisuun liittyy riskinsä.

– Se on sekä palkitseva että haastava tapa tehdä teatteria. Puvustukselle, lavastukselle ja visuaalisuudelle aukeaa herkullisia mahdollisuuksia, ohjaaja Susanna Airaksinen kertoo.

Teoksen luonnetta on korostettu sijoittamalla näyttämö kahtia jaetun katsomon väliin. Tekijät pyrkivät luomaan illuusion siitä, että yleisö jakaa tilan esityksen kanssa. Penkkirivit ovat lähempänä tapahtumia.

– Jännä puoli teoksessa on se, että siinä saattaa olla jokin pieni yksityiskohta, joka näkyy vain jollekin ja seuraava taas toiselle. Katsomiskokemus riippuu paikasta mutta on silti vahva ja jaettu, Airaksinen sanoo.

"Olin tosi kateellinen"

Tommi Kinnusen alkuperäisteos on ohjaajalle läheinen. Airaksinen tutustui kirjailijaan Turun ylioppilasteatterissa, jossa kaksikko teki aikoinaan näytelmiä.

– Romaaniin tutustuin oikeastaan jo ennen kuin se oli romaani. Oli vain ihan pientä tekstinpätkää pöytälaatikossa. Kerran kahvilla Tommi sanoi, että hän on alkanut kirjoittaa ja kysyi, haluaisinko lukea.

– Olin tosi kateellinen, koska Tommi sai tosi nopeasti aikaiseksi niin kaunista ja valmista tekstiä.

Airaksinen ei kuitenkaan tiennyt ohjaavansa tarinasta näytelmää muutaman vuoden kuluttua. Eikä historia ole taakkana: hän korostaa näytelmäversion olevan oma teoksensa. Neljäntienristeyksen on dramatisoinut Paula Salminen.

– Olemme jatkaneet ja vahvistaneet sukupolvien yli jatkuvan salailun teemaa, Airaksinen toteaa.

Ilmaisu runollista

Olennainen osa näytelmää on Johanna Puuperän säveltämä musiikki ja äänimailma. Toisinaan kerronta seisahtuu, jolloin katsojan on pysähdyttävä kuuntelemaan.

Pitäjänkätilö Mariaa näyttelevä Kirsi Tarvainen kertoo, että tarina vaatii myös näyttelijöiltä runollisuutta. Lopputuloksen hän uskoo riipaisevan kuten romaani, jonka viehättävyys perustuu tarkkanäköiseen ja kuvaukselliseen ilmaisuun.

Tarvaisen kanssa teoksen pääosissa nähdään Joonas Saartamo, Ulla Reinikainen ja Riitta Salminen.

– Siitä lähdetään, että haemme sitä näkyä ja tunnetta, joka on kirjassa. Emme hyppää kauas.