Valtava hoitoremontti edessä – miten terveyskeskuksessasi pääsee nyt lääkäriin ja miten maakunnallesi käy?

Hallitus haluaa Suomeen 18 itsehallintoaluetta, mutta vain 15 sote-aluetta. Erotus on kolme, mutta heikoimpia alueita on kuusi. Ylen sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto arvioi, millä perusteella hallitus tekee aluevalinnat. Yksi syy hoitoremontille on se, että lääkärille pitää päästä nopeammin. Katso Ylen sote-koneesta, kuinka pitkä jono on omaan terveyskeskukseesi tällä hetkellä.

Kotimaa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kolmen alueen on löydettävä leikkikaveri

Viidentoista sote-alueen malli tarkoittaa, että kolmen alueen on järjestettävä sosiaali- ja terveyspalvelunsa yhdessä jonkun muun kanssa. Mitkä nämä ovat? Hallitus nimeää alueet lähiaikoina.

Me selvitimme, mitkä maakunnat olisivat kantokyvyltään heikoimpia 18 maakunnasta. Arvioimme kutakin maakuntaa usealla kriteerillä, jotka kuvaavat sen kantokykyä nyt ja tulevaisuudessa.

Arviomme perustuu seuraaviin kriteereihin: väestö vuonna 2014, väestön muutos vuoden 2014 aikana, väestöllinen huoltosuhde, taloudellinen huoltosuhde, alle 15- ja yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä, väestön tulotaso ja väestön muutos vuoteen 2040 mennessä. Lisätiedot ovat peräisin Oulun yliopiston maantieteen geoinformatiikan ryhmän Sitralle tekeillä olevasta analyysistä.

Arviossamme esiin nousee 10 maakuntaa, jotka pärjäävät kaikilla tai lähes kaikilla kriteereillämme hyvin.

Kahdentoista alueen ratkaisussa yhdenvertaiset palvelut olisi ollut helpompi turvata ja kaikilla alueilla olisi ollut laajan päivystyksen sairaala.

Sitten on kuusi maakuntaa, jotka näyttäytyvät usealla kriteerillä sekä väestölliseltä että taloudelliselta kantokyvyltään heikommilta: Kainuu, Etelä-Savo, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala ja Keski-Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaan arvioimme kuuluvan tähän joukkoon ennen kaikkea pienen väki määränsä takia. Satakunta ja Lappi pärjäävät muutamilla kriteerillä huonommin kuin 10 kantokykyistä maakuntaa. Lappi on kúitenkin kooltaan ja sijainniltaan erityislaatuinen. Sitä on arvioitava erikseen.

Itsestään selvää kolmea maakunta ei löydy. Ei taida olla sattuma, että asiantuntijoiden mielestä paras sote-alueiden lukumäärä olisi ollut 12. Siihen olisi päästy, jos nämä kuuden alueen heikkoudet olisi otettu huomioon hallituksen marraskuisessa päätöksessä.

Arviomme on yksi tapa tarkastella maakuntia, monia muitakin on. Johtopäätös on, että kolmen alueen nimeäminen on poliittinen valinta ja poliittinen kompromissi. Tiettyä kolmea on yksiselitteisesti vaikea perustella. Heikko Kainuu voisi tehdä yhteistyötä Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Väestöltään todella pienelle Keski-Pohjanmaalle yhteistyötaho voisi löytyä joko Pohjois-Pohjanmaalta tai Pohjanmaalta. Jos alue jaettaisiin, yhteistyömaakuntia voisivat olla molemmat. Etelä-Savon ja Kymenlaakson kumppani voisi olla Etelä-Karjala, Etelä-Savon myös Pohjois-Savo.

Tiesikö hallitus, mitä se päätti?

Kahdeksantoista ja viidentoista alueen päätöksestä syntyi kompromissina häkkyrä. Ministerien päätöksen jälkeen käyttämät puheenvuorot herättävät kysymyksen: tiesivätkö he, mitä yöllä tekivät? Jos eivät tienneet, kerta ei olisi ensimmäinen. Viime hallituskaudella virkamiesten luovaa kekseliäisyyttä päätösten tulkitsemiseen tarvittiin monta kertaa.

Aluepolitiikka ja politikointi ovat olleet lähtemätön osa sotea.

On vaikea saada selvää, montako palvelujen järjestäjiä on. Onko niitä 15 vai 18? Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) vastasi tiedotustilaisuudessa 9. marraskuuta, että sote-palvelut järjestetään 15 alueen puitteissa. Kokoomuksessa sote-asiat kuuluvat ministeri Lenita Toivakalle, joka vastasi, että sote-alueita on 15 ja itsehallintoalueita on 18.

– Olemme tästä hyvin yksimielisiä, sanoi Toivakka.

Juha Sipilä (kesk.) antoi eduskunnalle pääministerin ilmoituksen sote-uudistuksesta marraskuun puolivälissä. Puheessaan hän sanoi, että kaikki 18 itsehallintoaluetta järjestävät terveyspalvelunsa.

– Kolme itsehallintoaluetta järjestää sote-palvelut yhteistyössä toisen maakunnan kanssa tekemällä siitä yhteistyösopimuksen.

Lisäksi pääministeri sanoi, että soten järjestämisen tehtävät siirtyvät lähes 190 eri taholta 18 itsehallintoalueelle. Siis montako niitä järjestäjiä on?

Järjestäjien määrällä on väliä. Muutama esimerkki:

Jos järjestäjiä on 18, kullekin alueelle voidaan lähettää valtiolta tulevat rahat ja niistä päättää valtuusto. Jos järjestäjiä on 15, mihin rahat lähetetään ja millainen elin niiden käytöstä päättää?

Kaatunutta maitoa ei auta itkeä, mutta kun ei lypsettäisi kovin paljon enää lisää.

Asukkaiden demokraattiset oikeudet on turvattava yhteistyöalueilla. Ihmisten pitää voida vaikuttaa omiin sosiaali- ja terveyspalveluihinsa. Miten tämä tapahtuu?

Sote alistettiin maakuntien Suomelle

Jos poliitikot olisivat halunneet tehdä oikean sote-uudistuksen, sote-alueiden määräksi olisi päätetty 12. Erot väestömäärissä ja taloudellisessa kantokyvyssä olisivat olleet pienemmät.

Kahdentoista alueen ratkaisussa yhdenvertaiset palvelut olisi ollut helpompi turvata ja kaikilla alueilla olisi ollut laajan päivystyksen sairaala. Potilaan hoitoketju olisi ollut helpompi rakentaa perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon.

Kaksitoista oli myös luku, jota selvitysmies Tarasti esitti pelastustoiminnan alueiden määräksi.

Nyt valtionohjauksen varaan lasketaan paljon. Siinä ei ole varaa epäonnistua. 15 alueen kompromissi asettaa myös maakuntien keskinäiselle yhteistyölle suuret vaatimukset. Uudistuksella haetaan lisäksi kolmen miljardin säästöä.

Kuinkas sitten kävikään?

Päätöksiä kolmesta maakunnasta tehdään lähipäivinä tai -viikkoina. Poliittinen sapelinkalistelu on jo alkanut.

Aluepolitiikka ja politikointi ovat olleet lähtemätön osa sotea. Valitettavasti. Kaatunutta maitoa ei auta itkeä, mutta kun ei enää lypsettäisi kovin paljon lisää.