Murmeli ennustaa kevään säätä toista sataa vuotta – 55 kertaa sadasta menee pieleen

Punxsutawneyn Phil on jo 130. kerran Yhdysvaltain virallinen ennustajamurmeli. Tapa on tuttu myös muualla Pohjois-Amerikassa. Juuret vievät kuitenkin Saksaan, missä murmelin sijaan tarkkailtiin majavaa.

kulttuuri
Lähikuva murmelista miehen hansikoiduissa käsissä.
Punxustawneyn Phil-murmeli hämmästeli kaupunginisän sylissä talviunilta herätettynä viime helmikuussaDavid Maxwell / EPA

Yhdysvalloissa Pennsylvaniassa vietetään tiistaina murmelipäivää, jolloin talviuniltaan herätetyn Phil-murmelin on määrä ennustaa kevään alkamisen ajankohta. Punxsutawneyn pikkukaupungista tapa on levinnyt television ansiosta kansalliseksi, ja mainetta sille on antanut myös vuonna 1993 ilmestynyt elokuva Päiväni murmelina.

Murmelilta ei vaadita erityisiä ennustajantaitoja, sillä tuleva sää luetaan siitä, onko tekopesästään herätetyllä otuksella auringonnousun aikaan varjoa vai ei. Varjo tietää talven jatkumista seuraavat kuusi viikkoa. Jos sen sijaan on pilvistä eikä murmelista jää varjoa, on kevät jo nurkan takana.

Tavan mukaan Punxsutawneyn kaupunginisät pukeutuvat murmelipäivänä vanhanaikaisesti, muun muassa silinterihattuihin, johtaakseen paraatia ja muita juhlamenoja. Tänä vuonna päivällä on juhlavuosi: murmelin varjoa tarkkaillaan jo 130. kerran. Mediakin ehti mukaan jo toisena vuonna, 1887.

Juhlinnasta kerrotaan päivän järjestäjän Punxsutawney Groundhog Clubin (siirryt toiseen palveluun) verkkosivulla. Seura perustettiin alkujaan murmelien metsästämiseksi, sillä viljelijät inhosivat maata kaivelevia eläimiä, joiden jäljltä sato oli laossa ja karja kompasteli kuoppiin. Murmeleissa oli ihmisille myös syötävää.

Pormestari pudotti, murmeli kuoli

Sään ennustaminen eläinten käytöksestä ei ole vierasta missään päin maailmaa, joko leikin vuoksi tai ainakin vähän tosissaan. Suomellakin on sammakkoprofessorinsa ja etanoille hoettu ennustuspyyntö.

Yhdysvalloissa murmelit ovat intiaaneille keskeisiä niin uskonnossa kuin mytologiassa, mutta murmeli sään ennustajana on Euroopasta tuotu tapa. Saksassa ennustaja tosin oli majava. Yhdysvaltoihin muuttaneille siirtolaisille murmeli kelpasi korvikkeeksi.

Philin rinnalle valtakunnanmurmeliksi on yritetty nostaa newyorkilaisen Staten Islandin eläintarhan kulloistakin murmelia. Vahingoiltakaan ei ole vältytty. Vuonna 2009 Chuck-murmeli puraisi pormestari Michel Bloombergiä. Viisi vuotta myöhemmin Charlotte-murmeli kiemurteli irti pormestari Bill de Blasion otteesta, putosi ja loukkaantui kuolettavasti.

Tämän vuonna murmelipäivän päihittivät lähestyvät presidentinvaalit: de Blasio matkusti murmelipäivän alla Iowaan kampanjoimaan Hillary Clintonin presidenttiehdokkuuden puolesta.

Murmeliuros käy kartoittamassa naaraat ja palaa talviunille

Kaksi nuorta naista sateessa, päässä murmelinnaamahatut.
Pittsburghilaisystävykset pukeutuivat asianmukaisesti viime vuoden murmelipäivänä Punxsutawneyssa.David Maxwell / EPA

Punxsutawneyn Phil-murmelisukupolvien maine ei ole mennyt, vaikka osumatarkkuudella ei voi kehuskella: ennustus on kolmen viime vuosikymmenen aikana mennyt 55-prosenttisesti pieleen.

Murmeleille itselleen sillä ei ole väliä, sillä kömpiessään helmikuussa pesästään niitä eivät kiinnosta tippaakaan varjot, vaan kumppanin löytäminen ennen maaliskuussa alkavaa parittelukautta, kertoo Pennsylvanian yliopiston biologian professori Stam Zervanos (siirryt toiseen palveluun).

Hän on perehtynyt murmelien puuhiin 18 vuoden ajan ja muun muassa seurannut 80 murmelin elämää vapaudessa yliopiston maatilan alueella.

Ajankohta on äärimmäisen tärkeä, koska poikasten on synnyttävä otollisella hetkellä säilyäkseen hengissä, Zervanos kertoo. Uroksille se tietää kosiokierrosta mahdollisimman monen naaraan pesän luona. Kun pesät on paikallistettu, uros palaa talviunille parittelukauteen saakka. Ulos ei kannata jäädä, sillä helmikuussa ketut ja kojootit ovat nälkäisiä eikä murmeleillekaan ole vielä ruokaa tarjolla.