Artisti voi olla nykyään ilmiö tai tuote, jonka ei tarvitse edes levyttää menestyäkseen

Musiikkibisneksessä voi pärjätä tänä päivänä muillakin kuin musiikillisilla ansioilla. Vapaa toimittaja Janne Flinkkilä pohtii, miksi suosio riippuu joissakin tapauksissa ilmiön suuruudesta, eikä menestyskään tule enää pelkästä levymyynnistä.

musiikki
Provinssi Calvin Harris
Supertähti Calvin Harris Provinssissa kesällä 2015.Merja Siirilä / Yle

1970–luvulla laulaja nimeltä Salomon (Timo Silvennoinen, 1949–1997) järjesti mediatempauksen lavastamalla oman hukkumiskuolemansa. Tapausta seurattiin keltaisessa lehdistössä päivittäin viikon verran, kunnes artisti palasi itse hengissä julkisuuteen.

Vapaa toimittaja ja aiemmin muun muassa Rumban toimituspäällikkönä toiminut Janne Flinkkilä kaivaa Salomonin tapauksen esiin esimerkiksi siitä, mitä artistit ovat olleet jo aikoinaan valmiita tekemään julkisuuden eteen. Mies on saapunut luennoimaan musiikkitapahtuma MARS:iin Seinäjoen Rytmikorjaamolle.

– Tuolloin median sykli oli hitaampi, eikä huhuja päästy oikaisemaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kenties silloin oli myös helpompaa toteuttaa Vexi Salmen ja Irwininkin masinoimia julkisuustempauksia, koska ei oltu niin sanotusti kaikkien katseiden alla, Flinkkilä pohtii.

Jos artistin suosio kuitenkin perustui aiemmin pääosin levymyyntiin, määrittelee menestystä nyt moni muukin seikka.

Isoja ilmiöitä

– Enää ei ole tärkeää se, että tehdään albumi ja myydään sitä. Sykli on nyt sellainen, että haetaan suosiopiikkejä, joiden pitäisi olla mahdollisimman korkeita, ja joille saadaan maksimaalinen näkyvyys, Janne Flinkkilä pohtii.

Enää ei ole tärkeää se, että tehdään albumi ja myydään sitä.

Mediasparraaja Janne Flinkkilä

Flinkkilä arvioi, että suosio ja menestys riippuu ikään kuin ilmiön isoudesta, ei levymyynnistä.

– Maailmaan mahtuu niin hirveä määrä hälyä, että kaikki kilpailevat samoista klikkauksista ja tykkäyksistä ja palstamillimetreistä. Tämä taas ruokkii ilmiötä siitä, että artistien pitää keksiä polttoainetta, mikä sytyttää roihuja vaikkapa sosiaalisessa mediassa.

"Enemmän mediassa kuin ääniaalloilla"

Vapaana toimittajana työskentelevä Janne Flinkkilä pitää joitakin julkisuudessa pysytteleviä muutaman hitin artisteja kuitenkin nerokkaina. Hän mainitsee esimerkkinä Mustan Barbaarin, jonka hän muistelee tehneen vain yhden tai kaksi biisiä, mutta joka on tavoittanut julkisuutta muilla keinoilla.

Megadeth keskeytti Mustan Barbaarin keikan Oulun Qstockissa kesällä 2014, minkä jälkeen Musta Barbaari hyppäsi spontaanisti lavalle Megadethin keikan aikana ja heitti paitansa pois. Selkkauksesta seurasi ainakin sosiaalisessa mediassa kuohuvan kohun lisäksi muun muassa keskustelua rasistisista herjauksista.

– Musta Barbaari elää ehkä enemmän mediassa kuin ääniaalloilla. Poseerataan sotaveteraanien muistomerkillä ja alleviivataan, että ollaan ihan yhtä suomalaisia kuin muutkin, ja sohitaan samalla ennakkoluuloihin ja ampiaispesiin, mikä on ihan oikein, ja minkä ne kaikki reaktiotkin jo osoitttavat, Flinkkilä pohtii ja lisää, että mies on onnistunut uransa rakentamisessa vähäisistä biiseistään huolimatta.

Ovatko artistit kaupan?

Musiikillisista meriiteistä puhutaan Janne Flinkkilän mukaan myös esimerkiksi Cheekin tapauksessa, vai ollaanko nimenomaan puhumatta:

– En ole lukenut varmaan yhtään levyarviota, jossa puhuttaisiin hänen flowstaan tai biiteistään tai tuotannosta tai yhtään mistään. Yleensä puhutaan vaan siitä, kuka se on ja mikä se luulee olevansa, ja myykö levy yhtä paljon kuin aiemmat tai täyttyvätkö stadionit, Flinkkilä lataa.

Flinkkilä viittaa Cheekin esimerkissä myös aikaan ennen Vain elämää -tv-formaattia ja aikaan sen jälkeen.

– Hän on tehnyt useammankin albumin, mutta moni on nähnyt tuon Vain elämää -kynnyksen, ja kun nimi on nyt joka paikassa, ollaan tietoisia vain siitä pätkästä hänen uraansa.

Kun nimi on nyt joka paikassa, ollaan tietoisia vain siitä pätkästä hänen uraansa.

Janne Flinkkilä

Tv-formaatti on nostanut monen artistin uraa, Flinkkilä pohtii, mutta mukana seuraa myös lieveilmiöitä.

– Siitä ei ole pitkä aika, kun et päässyt kulkemaan sataa metriä kaupungilla ilman, että Elastisen naama tuli eteen rahkamainoksessa bussipysäkeillä, mainospömpeleissä ja maitohyllyissä. Kaikki on ikään kuin kaupan ja artistit ovat entistä enemmän brändejä. Musiikki on vain ikään kuin sisäänheittotuote, jolla yleisö saadaan ostamaan kaikkea muutakin.

"Selfiekulttuurista" julkisuuteen

Musiikin myymisen toissijaisuutta voi Janne Flinkkilän mielestä selittää kulttuuri, jota esimerkiksi nuoret elävät ja toteuttavat.

– Vastikään kun nuorilta kysyttiin, mikä on heidän suosikkiammattinsa, kärkeen nousi julkkis. Tässä niin sanotussa selfiekulttuurissa kaikkien lärvit ovat lähtökohtaisesti kaikkien arvosteltavina, ja jos sinulla ei ole tuhatta Instagram-seuraajaa niin et ole mitään. Nykyään ei haluta enää edes nimmareita, vaan otetaan selfieitä.

Henkilöityminen ja kasvojen myyminen on Flinkkilän mielestä vahvasti tämän ajan ilmiö.

– Tunnen itseni aika vanhaksi kun verrataan siihen maailmaan, kun kaikilla oli korkeintaan se Suosikin juliste vaatekaapin ovessa eikä muuta. Maailma on niin kyllästetty nyt niillä kilpailevilla naamoilla, joita tunkee joka paikasta, Flinkkilä kuittaa.

Janne Flinkkilä on yksi Seinäjoella 3.-7.2.2016 järjestettävän MARS-tapahtuman luennoitsijoista.