Aikuisena aloitettu soittoharrastus vaatii armoa ja aikaa

Moni harmittelee sitä, ettei tullut lapsena mentyä soittotunneille. Toiset tarttuvat härkää sarvista ja toteuttavat haaveensa aikuisiällä. Pienen lapsen äidin treeniaika jää vähiin eikä eläkeläinen opi niin nopeasti kuin toivoisi, mutta soittaa voi silti ihan tosissaan.

kulttuuri
Anu Pyydysmäki soittaa viulua
Anu Pyydysmäen mukaan viulunsoitossa vaikeinta on pitää kädet rentoina. Otelaudalta pitää löytää oikeat äänet ja jousikäden tulee olla kevyt, muuten viulu ei soi.Juha Kokkala / Yle

Anu Pyydysmäki haaveili pikkutyttönä viulutunneista. Pienestä maalaiskunnasta ei kuitenkaan löytynyt viulunsoitonopettajaa, joten tytön oli tyytyminen pianotunteihin.

Haave eli aikuisiälle asti. Kun Pyydysmäki sitten alkoi odottaa adoptiolasta ulkomailta ja tiesi, että odotusta oli tiedossa ainakin vuoden verran, päätti hän aikansa kuluksi toteuttaa kaksi unelmaansa.

Täytyy vain myöntää itselleen, että edistyminen on hitaampaa.

Anu Pyydysmäki

– Olin unelmoinut viulun soittamisesta ja maratonin juoksemisesta. Menin siis viulutunneille ja maratonkouluun.

Soittoharrastuksensa vasta aikuisiällä aloittaneen suurimpana haasteena on ajanpuute.

– Kyllähän tunneilla käy, mutta kun kotona on pieni lapsi, jää harjoittelumäärä vähäiseksi. Harmittelen usein, ettei tullut aloitetuksi nuorempana kun oli enemmän aikaa, Pyydysmäki sanoo.

Vaimo osti kuusikymppiselle kitaran

Hannu Viitanen löysi vaimonsa antamasta 60-vuotispaketista kitaran ja lahjakortin paikalliseen musiikkikouluun. Soittoharrastus alkoi miehen jäädessä eläkkeelle, ja nyt kitaratunteja on takana jo viisi vuotta.

Pitäisi vain soittaa eikä välittää virheistä.

Hannu Viitanen

Viitanen aloitti nollapisteestä.

– Joskus 13-vuotiaana soittelin muutaman kuukauden, mutta sitten elämään tuli tamperelaiseen tapaan paitsi työnteko, myös jääkiekko.

Vasta-alkajan ikä on näkynyt esimerkiksi siinä, miten helposti erilaiset krempat iskevät.

– Liika kitaransoitto saattaa rikkoa kropan. Olen saanut soitettua rintarankaani pahoja ongelmia, joiden takia vimmaista harjoittelua piti hetkeksi vähän himmailla.

Armoa hitaalle itselle

Sekä Anu Pyydysmäki että Hannu Viitanen myöntävät, ettei uusi taito tartu aikuisena näppeihin samaan tapaan kuin lapsena.

– Tässä täytyy vain myöntää itselleen, että edistyminen on hitaampaa. Onneksi välillä tulee harppauksiakin, Anu Pyydysmäki sanoo.

Klassisen kitaransoiton aloittaminen kypsillä ikävuosilla on saanut Hannu Viitasenkin nöyrtymään tosiasioiden edessä. Hän kertoo luulleensa kitaraa helpommaksi soittimeksi.

– Ei tässä ihan sitä tahtia kehity kuin aluksi kuvittelin. Soittamistani vaikeuttaa myös perfektionismi, siitä on keskusteltu opettajankin kanssa. Pitäisi vain soittaa eikä välittää virheistä.