"Alkoholistin lupaukset on kuin tuuleen huutaisi"

Samalla kun alkoholin kulutus Suomessa on kasvanut 1960-luvulta aina 2000-luvulle asti, on myös alkoholismi lisääntynyt. Monella on henkilökohtaisia kokemuksia alkoholismista tai ainakin tietää perheen, jossa alkoholismi määrittää elämää. Kauhajokelainen Pauli Mäensivu on ollut raittiina reilut kolme vuotta. Välillä on ollut vaikeaa, mutta nyt tulevaisuuteen katsoo raitis mies.

terveys
Tuija ja Pauli Mäensivu
Tuija ja Pauli MäensivuTerhi Varjonen/Yle

– Joskus 14-16-vuotiaana kun join ensimmäisen kerran niin heti huomasin, että tää on mun juttu. Se maistu niin hyvältä.

Näin aloittaa tarinansa kauhajokelainen Pauli Mäensivu, joka on nykyään raitis alkoholisti.

– Kaverit sanoivat jo silloin heti, että tuo ei sovi sulle, kun mun määrät oli niin rajuja.

Tämän jälkeen alkoholi kuului Paulin elämään enemmän tai vähemmän. 1990-luvun puolivälissä tilanne kuitenkin lähti hallinnasta. Paulin sanoin, silloin juominen muuttui sairaudeksi. Samaan aikaan perhe joutui kokemaan suuren menetyksen kun yksi lapsista menehtyi sydänleikkaukseen. Paulin vaimo Tuija on miettinyt, josko tässä olisi osasyy siihen, että alkoholi sai Paulista kovemman otteen.

Pauli on itsekin monesti miettinyt, miksi niin kävi.

– Kyllä mä olen sitä miettinyt paljon, mutta en mä sitä syytä justiin ole löytänyt. En voi sanoa, että se olisi se, menee vaan selittelyn puolelle. Alkoholin käyttö vaan meni siihen, että se sairastutti.

Monta lopettamisyritystä ja aina romahdus

Paulin alkoholismi laittoi perheen koville. Vaimo Tuija kertoo, että koskaan ei voinut tietää mitä tapahtuu, jos lähdettiin vaikka kylään. Ja vaikka aina sovittiin, että alkoholia otetaan vähemmän tai ei ollenkaan, päätös ei pitänyt. Pahinta oli kuitenkin, että perheen aikuiset lapset alkoivat kartella kotia.

– Lapset eivät enää käyneet kotona eikä ne oikein soitelleetkaan. Se oli järkyttävintä, muistelee Tuija.

Paulin historiaan kuuluu useita yrityksiä päästä alkoholista eroon. Kerta toisensa jälkeen ne kariutuivat ja vanha meno jatkui. Tuija kertoo, että joka kerta hän uskoi ja aina joutui pettymään.

– Minä luulin aina, että nyt se on tosisnansa. Uskoin siihen, että huomenna on hyvä päivä, mutta aina se romahdus sitten tuli.

Pauli kertoo puolestaan, että hänkin uskoi vilpittömästi joka kerta, että nyt juominen loppuu.

– Mutta alkoholistin lupaukset on niin kuin tuuleen huutaisi, ei ne pidä. Alkoholistihan valehteloo aina kun se aukaasoo suunsa, heittää Pauli.

Alkoholistihan valehteloo aina kun se aukaasoo suunsa

Pauli Mäensivu, raitis alkoholisti

– Tuon allekirjoitan kyllä, huudahtaa Tuija.

Alkoholistille on tärkeää pitää kulisseja yllä ja Pauli sanoo, ettei silloin voi olla suora ja rehellinen.

– Joku kysyy, että ootko ottanut, niin sanoo vaan, että en oo ja jos on pakko tunnustaa niin sitten sanoo, että no pari.

Apu kotipaikkakunnalta

Matka pois alkoholista lähti etenemään reilu kolme vuotta sitten kun Paulin Tuija-vaimo näki lehtijutun kauhajokelaisesta Oikeahetki -päihdepalveluyrityksestä. Pariskunta päätti koittaa, löytyisikö apu sieltä. Ja löytyihän se.

Avohoitoon perustuva ohjelma sopii Paulin mukaan hänelle hyvin, vaikka vielä ensimmäiseen tapaamiseen mennessä oli ajatus, että kyllä sitä muutaman saunakaljan voi aina juoda. Ajatukset muuttuivat nopeasti, kun oma tietämys alkoholismista lisääntyi.

– Mä en tiennyt, että alkoholismi on sairaus. Se tieto oli mulle helpotus. Ja paranemisen lähtökohta on se, että tunnustaa itselleen, että mä en selviä tästä ilman apua. Kun sen tunnustaa itselleen, niin sen jälkeen ei ole vaikeaa, sanoo Pauli.

Omat vaikeutensa on toki ollut. Ensimmäisenä raittiina vuotena edessä ovat kaikki tilanteet, joihin alkoholi on aiemmin liittynyt. Juhlapyhät, viikonloput,moottoripyöräporukan kekkerit... kaikki.

Muutos alkoholistista raittiiksi alkoholistiksi ei käy yhdessä yössä eikä yhdessä vuodessa. Sekä Pauli että Tuija kertovat, että kasvaminen jatkuu koko ajan. Avainasioita Paulin mielestä on myös ollut ymmärrys siitä, että raittiina oleminen on oikeasti paljon mieluisampaa kuin juominen.

"Päivä kerrallaan"

Pauli sanoo elävänsä tällä hetkellä päivän kerrallaan. Työnsä vuoksi rytmi on nopea, sillä taksia ajava Pauli lähtee tietenkin ajokeikalle kun sellainen tulee. Moottoripyöräilyä harrastavana hän odottaa jo kesää. Syksyllä voi olla edessä opinnot Tampereella päihdeterapeutiksi.

– Hyvin on mennyt sellaiseksi tässä hetkessä elämiseksi. Olen turvallisin mielin, vaikka maailma kaatuis ympäriltä, sanailee Pauli.

Myös Tuija on hyvillä mielin. Hän on ollut Paulin mukana päihdeohjelmassa ja on saanut pois omat syyllisyydentuntonsa ja pelkonsa.

– Mulla on nyt hyvä olo toisen puolesta ja olen uskaltanut ruveta kasvamaan naisena ja äitinä. Se on vapauttava tunne, kun en mä ole uskaltanut eikä mulla ole oikein ollut ennen edes voimaa siihen kasvamiseen ja tervehtymiseen. Nyt tunnen olevani tasapainoinen.

Iloa Tuijan ja Paulin elämään tuo myös se, että Paulin raitistumisen myötä lapset ja lastenlapset vierailevat usein heidän luonaan.