Arvokorujen nettikauppa taapertaa Suomessa – järjestäytynyt rikollisuus nakertaa luotettavuutta

Liki jokaisella kultasepällä on nettikauppa, mutta myyntimäärät eivät välttämättä mairittele, sanoo Suomen Kultaseppien Liiton toimitusjohtaja. Uniikkikorujen myyjät keskittyvät tekemiseen, eikä nettikaupan markkinointia osata. Samaan aikaan väärennettyjä arvokoruja kaupataan maailmalla surutta.

talous
Vihkisormukset
Kalevi Rytkölä / Yle

Arvokorun ostaminen netistä on eri asia kuin lasihelmistä kootun muutaman kympin riipuksen kauppaaminen. Kuinka voi varmistua siitä, että saa mitä tilaa? Suomen Kultaseppien Liiton (siirryt toiseen palveluun) toimitusjohtaja Henrik Kihlman ei paljoa lupaa toiselta puolen maailmaa tilatuille koruille.

– Moni kakku päältä kaunis. Aina voi tehdä tosi upeita kuvia, mutta joskus saattaa olla niin, ettei tuote ole samanlainen kuin kuvassa. Tietenkin jalokivikaupassa ja metallien pitoisuuksissa ja termistössä voi olla virheellistä tietoa. Suomalaisessa nettikaupassa polku tavaran tekijälle tai toimittajalle on selkeämpi ja lyhyempi, se tuntuu turvallisemmalta.

Kihlmanin mukaan ulkomaisesta nettikaupasta ostettuja koruja koskevat samat kuluttajansuojasäädökset ja palautusoikeudet, mutta tie voi olla liian pitkä.

– Ensin korusta on maksanut aika paljon ja sitten se pitäisi vielä lähettää takaisin. Kyllä siinä monelle syntyy epävarma olo, että saakohan tuosta mitään.

Tullin kanta on tyly

Tulliylitarkastaja Riikka Pakkasella on myös pessimistinen kuva koruväärennöksen oikaisusta. Reklamaatiot eivät aina auta höplästä vedettyä kuluttajaa. Rahojen takaisinsaannista on kuitenkin pientä toivoa.

– Jos reklamaatio ei auta, kuluttajan kannattaa ottaa yhteyttä maksutapahtuman välittäneeseen yritykseen, esimerkiksi Netsiin.

Nets (siirryt toiseen palveluun)on maksujärjestelmiä tarjoava yritys, joka tunnettiin aiemmin nimellä Luottokunta.

Tietoisesti väärennöksen ostava hyvin todennäköisesti tukee järjestäytynyttä rikollisuutta kaikkine sen lieveilmiöineen.

Riikka Pakkanen

Tullin valvontaosastolla työskentelevä Pakkanen laskee lisää kylmää vettä väärennökseen haksahtaneen kuluttajan niskaan.

– Väärentäjällä ei ole minkäänlaista laaduntarkkailua. He käyttävät halvimpia mahdollisia materiaaleja eivätkä piittaa, vaikka käytetyt materiaalit aiheuttaisivat terveyshaittoja.

Motiivit väärentäjällä ovat selkeät, sanoo Pakkanen.

– He eivät halua luoda pitkää asiakkuutta. Heitä kiinnostaa nopean ja suuren voiton tekeminen.

Pakkasen viesti tietoisesti väärennyksen ostaneelle kylmenee edelleen.

– Väärennösten myyjät kuuluvat hyvin usein järjestäytyneen rikollisuuden edustajiin. Eli suomeksi, tietoisesti väärennöksen ostava hyvin todennäköisesti tukee järjestäytynyttä rikollisuutta kaikkine sen lieveilmiöineen.

40 miljoonaa postilähetystä

Tullin tilastoihin ei koruväärennöksiä juuri kirjata. Tullit valvovat tuoteväärennöksiä EU:n laajuisen asetuksen perusteella. Käytännössä oikeudenhaltija jättää tulleille toimintahakemuksen ja toimittaa hakemuksen liitteenä riski-informaatiota ja tunnistetietoja. Toimintahakemuksia on tehty EU:ssa kaikkiaan 26 000 kappaletta.

– Jos koruvalmistaja ei ole hakemusta jättänyt, ei meillä ole välttämättä riittäviä tietoja erän pysäyttämiseen, mutta onneksi asetuksen mukaisesti tullin toimintakynnykseksi riittää vain epäilys. Isot, terveydelle ja turvallisuudelle vaaralliset erät toki voidaan aina tullissa pysäyttää.

Kautta historian on ollut sotia ja ruttoja - mutta kultasepällä on ollut aina töitä.

Henrik Kihlman

Toinen asia on sitten postitse lähetettävät tuoteväärennykset. Helsingin kautta kulkee vuosittain 40 miljoonaa lähetystä, eikä kaikkien tutkiminen ole mitenkään mahdollista, sanoo Pakkanen.

– Jos kirje lähtee yksityishenkilöltä ja päätyy yksityishenkilölle, on siihen puuttuminen vaikeaa, muttei mahdotonta. Tullit eri maissa toki vaihtavat keskenään riskitietoja ja saavat niitä myös muilta viranomaisilta sekä oikeudenhaltijoilta.

EU:n alueella tullit pysäyttivät toissavuonna 711 782 tuoteväärennökseksi epäiltyä tuotetta, jotka kirjautuivat ”korut ja kellot” -kategoriaan tilastoissa. Niiden arvoksi määriteltiin yhteensä lähes 13 miljoonaa euroa.

Kotimaisen nettikaupan ongelma on tavaranpaljous

Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin Kultaseppien Liiton puheenjohtajan tuskan kotimaisten kultaseppien nettikaupan vaikeuksista päästä siivilleen.

– Netistä löytyy vaikka millaista kauppaa vaikka millaisista tavaroista vaikka mistä päin maailmaa. Eikä jalometallista tehty koru ole yleensä ihan halpa ostos, sanoo Henrik Kihlman.

Sormus
Koruseppä Vesa Peltosen tekemä sormus.Mari Siltanen / Yle

Toisaalta kalleus tekee korusta myös erityisen. Esimerkiksi vihkisormuksella tai kihlasormuksella on myös hyvin suuria symbolisia arvoja ja silloin uniikkikorun suunnittelijaan halutaan olla henkilökohtaisessa yhteydessä.

– Silloin asiakkaat pystyvät vaikuttamaan suunnitteluun. Lisäksi siinä tulee paitsi turvallisuuden tunne kun pääsee juttelemaan suoraan valmistavalle sepälle, myös jonkinlainen kuluttajansuoja siitä, että tuote on sellainen kuin halutaan, sanoo Kihlman.

Netti on enemmän mahdollisuus kuin uhka

Netin kautta myynnissä Henrik Kihlman näkee maailman mörköjen lisäksi myös mahdollisuuksia, vaikka moni myyjä onkin pettynyt pieneen suosioon.

– Kotisivujen yhteydessä olevia nettikauppoja on vaikea löytää, ne ovat lähinnä lähipiirin ja tuttavien tiedossa. Todennäköisyys sille, että joku bongaisi ne maailmalla, on aika pieni. Malli tulevaisuudessa voisi olla, että samanhenkiset tekijät lyöttäytyisivät yhteen, jopa maiden rajojen yli meneviksi yhteisöiksi. Tällöin saataisiin nettikaupallekin suuruutta, sanoo Kihlman.

Netistä löytyy vaikka millaista kauppaa vaikka millaisista tavaroista vaikka mistä päin maailmaa.

Henrik Kihlman

Kihlmanin mukaan Suomessa on vain harvoja kulta- tai hopeaseppiä, joiden koko tuotannon myynti tapahtuu netin kautta.

– Ei tästä ole tilastoja, muttei se yleistä ole. Netti toki tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi syrjäseudulla toimivalle sepälle, sanoo Kihlman.

Myös myynnin ja markkinoinnin osaaminen on huonoa. Ammattitaito on enemmän käsityössä kuin nettikaupan markkinoinnissa, sanoo Kihlman.

– Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa asiat ovat paljon edellä. Sieltä nousee brändejä ja merkkejä merkittävästi.

Kaikista uhkakuvista ja vaikeuksista huolimatta yksi asia on Kihlmanin mukaan varmaa.

– Kautta historian on ollut sotia ja ruttoja – mutta kultasepällä on ollut aina töitä. Eivät asiat ole teknologisessa mielessä niin paljon muuttuneet, etteikö näin olisi tulevaisuudessakin.