Juha Mieto toipuu lonkkaleikkauksesta ja haaveilee metsätöistä

Luultavasti lähes kaikki suomalaiset tuntevat Juha Miedon. Mietaa ei itsekään osaa sanoa, milloin olisi viimeksi jutellut sellaisen ihmisen kanssa, joka ei häntä tunnistanut. Tällä hetkellä aika kuluu leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa. Haavena on metsätöihin pääsy.

ilmiöt
Juha Mieto istuu kyynärsauvat vierellään
Raila Paavola / Yle

Olen Juha Miedon luona Kitinkannuksen kuntoutusyksikössä Kannuksessa. Haastattelu tehdään tyhjässä asukashuoneessa. Viereisestä huoneesta löytyy Miedon oma peti. Pitkä, harmaapartainen mies asettautuu istumaan kyynärsauvojen avulla. Urheilusankarin ja entisen kansanedustajan humoristinen luonne ei jäänyt leikkauspöydälle, vaan auttaa toipumaan lonkkaleikkauksesta.

Töihin ja julkisuuteen opittu jo nuorina

Kun kysyn, millaista on, kun kaikki tuntevat, niin Mieto kertoo, että ajan kuluessa siihen on hiljalleen oppinut.

– Jos joskus asia unohtuu, niin kyllä sitten lyödähän.

Kun kysyn, millaista on, kun kaikki tuntevat, niin Mieto kertoo, että ajan kuluessa siihen on hiljalleen oppinut.

Raila Paavola

Juha Mieto tuli julkisuuteen 18-vuotiaana ja jäi helposti mieleen kokonsa ja värikkään persoonansa ansiosta.

– Sen jäläkihin on pitänny kattoa, mitä ylimääräisiä askelehia ottaa. Ei se niin helppoa oo, mutta kyllä se on antannu palijon tämä elämä.

Mieto muistelee nuoruuttaan ja sen erilaisuutta nykypäivään. Hän on lähtenyt töihin kansakoulupohjalta ja meni jo 14-vuotiaana puusepänverstaalle töihin. Ennen armeijaa Mieto oli jo lähes viisi vuotta töissä.

– Pikkuusen alle puoli palakkaa saatihin, ja se oli hyväksyttävää. Minua joskus harmittaa tuo hirmunen rutina, jos joskus vähän pitää teherä eikä töitä ota vastaan.

Juhan tuntevat niin nuoret kuin vanhat

Löytyyköhän niitä, jotka eivät tiedä, kuka Mieto on?

Pikkuusen alle puoli palakkaa saatihin, ja se oli hyväksyttävää.

Juha Mieto

– Kyllä täytyy sanua, että eipä niitä tahro olla. Yllättävän hyvin jopa nuoriso tuntoo, kun niiden vanhemmat on niiille jutellu.

Kuntoutuspaikassa on paljon sotaveteraaneja ja -invalideja, jotka ovat paljon hiihtoa aikanaan seuranneet. Muustakin kuitenkin puhutaan.

– Oikein kunnioituksella niitä kattoo, ja yllättävän pirteitä löytyy porukasta, kertoo Mieto.

Lonkkaleikkauksesta toipumassa

Vuosi sitten Juha Mieto oli Kannuksessa maakuntaviestissä ja kävi silloin Kitinkannuksessa väkeä tapaamassa. Lonkkaleikkauksessa olleessaan Mieto kuuli tästä kuntoutumismahdollisuudesta ja innostui heti.

– Mä ajattelin, jotta tänne kannatta tulla heti leikkauksen jäläkihin, koska se on kaikista hyödyllisintä. Kun mä oon yksin kotona, siellä voi käydä kuinka sattuu. Täältä löytyy joka lähtöhön asiantuntijoita.

Miltä leikkaus tuntui?

– Seinäjoella oli sellainen puudutus, että kaiken aikaa kuulin, mitä ne jutteli. Kun laitettihin sahat käyntiin... ja taltan äänet, mutta sitä oli sellaises tokkuras, jotta ei se miltään tuntunnu, vaikka tunti, et nyt siel kopeloodahan.

Lääkkeitä leikkauksen jälkeen on niin paljon, että Miedon mukaan olossa huomaa, kun ei ole kipulääkkeitä tottunut syömään.

Odotuksia maltilla

– Mä otan hissunkissun rauhallisesti. Mä en odota mitään sellaasta, jotta kaikki pitäis tapahtua heti. Kepeillä mennähän niin kauan kuin siltä tuntuu.

Menoja on pitänyt jo perua, ja Miedon puhelin on ollut pääasiassa kiinni... omasta halusta.

Mitä pirua mun tarttoo täältä ruveta ihimisten kans höpöttelemähän?

Juha Mieto

– Mitä pirua mun tarttoo täältä ruveta ihimisten kans höpöttelemähän?

Jumpalla kuntoon

– Mä oon täällä vain mammuskellu ja kattellu tv:tä. Ei olympialaasiskaan oo ollut näin hyvät ruat.

Päiviin kuuluu luonnollisesti kuntoutumista fysioterapeutin avustuksella.

Jonsei sitä teherä täs alakuvaihees, niin heleposti jää sellaanen klemppaus päälle.

Juha Mieto

– Siinon eri liikkeitä, aika palijoki, joita joudutaan tekemähän. Lihakset on supistunu, niin ne pitää saara venytettyä pitkään asentohon ja sitten voimistua. Jonsei sitä teherä täs alakuvaihees, niin heleposti jää sellaanen klemppaus päälle. Nyt voi vain toivoa, jotta kaikki menöö hyvin, jottei kompuroija eikä tuu tulehuksia.

Metsään, metsään

Kun fyysisyys ja kunto ovat olleet niin vahva osa elämää kuin Miedolla, en voi olla kysymättä, syökö kremppa miestä. Mieto toisaalta kieltää, mutta toisaalta myöntää.

– Vime kesänä meni, jottei yhtäkään mettäreissua tullu. Jos tämä nyt saarahan sellaasehen kuntoon, että mä pystyn niitä hommia tekemähän, niin solis juhlavinta mitä vois olla. Tuskin täs ny enää Jukolan viestiin viittii laittaa ittiänsä kuntoon.

Entäs mämmi – pääsiäinen ja juhannus edessä?

Juha Mieto kertoo, ettei mämminsyönti ole vielä alkanut. Kolmekymmentä ropposta on tavannut mennä "että on paukahtanut" ja juhannuksena vielä neljä.

– Täytyy ny kattoa, lääkitys on vissiin sellaanen, että se vie ihmiseltä tiettyä ruokahalua. Pitäiskö pitää välivuosi, mene ja tierä, pohtii Mieto, mutta kyllä niitä nyt sen verran pitää olla, että vähintään kakskymmentä.