Kivikauden eurooppalainen hautausmaa yllätti iällään ja pystyyn haudatulla vainajalla

Pohjois-Euroopassa ei mesoliittisella kivikaudella ollut pysyviä asuinpaikkoja, eikä siis hautausmaitakaan. Groß Fredenwaldesta Saksasta sellainen löytyi.

Ulkomaat
Vääntyneessä asennossa maassa oleva luuranko. Kaulan vieressäleveä piiveitsi.
Kuvakaappaus Quartär-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Quartär 62 (2015)

Brandenburgista Pohjois-Saksasta löytynyt kalmisto on paljastanut uusia salaisuuksia mesoliittiselta kivikaudelta. Hautausmaa on erityinen paitsi ikänsä vuoksi, niin myös siksi, että yksi vainaja on haudattu pystyasennossa ja yhden vauvankin luuranko on säilynyt ehjänä.

Alueen vanhimmat haudat ovat 8 400 vuoden takaa. Pohjois-Euroopasta ei tunneta toista yhtä vanhaa varsinaista hautausmaata. Tuohon aikaan eurooppalaiset eivät vielä viljelleet maata, vaan elivät metsästämällä ja keräilemällä. Niinpä he siirtyivät kerkeästi paikasta paikkaan, ja vainajat haudattiin matkan varrelle.

Brandenburgilaisen Groß Fredenwalden kalmiston ensi merkit löytyivät rakennustöissä 1960-luvun alussa. Kaivauksia tehtiin jo tuolloin, mutta vasta 1990-luvulla selvisi, miten vanhasta alueesta oli kyse. Järjestelmälliset tutkimukset aloitettiin vuonna 2012.

Kalmisto ei muodostunut vahingossa

Toistaiseksi on löytynyt kaikkiaan yhdeksän luurankoa. Tutkijat ovat jokseenkin varmoja, että niitä on kalmistossa enemmänkin. Viisi haudatuista oli alle kuusivuotiaita lapsia, eikä kukaan aikuisista ollut elänyt 50 vuoden ikään.

Uusimpia kaivauksia johtaneen arkeologi Thomas Terbergerin mukaan haudat osoittavat tarkkaa harkintaa. Ne eivät ole paikalla sattumalta, vaan vainajat haluttiin tuoda juuri Groß Fredenwaldeen, Terberger sanoo.

Kukkulan laella sijaitsevan kalmiston maaperä on kovaa ja kivistä, joten hautojen kaivajat näkivät paljon vaivaa. Lisäksi hautausmaa näyttää olleen käytössä hyvin pitkään, vuosina 6400–4900 ennen ajanlaskumme alkua.

Uusien kaivausten lisäksi on tehty tutkimuksia aiemmin löytyneille vainajille. Heidät havaittiin hyväkuntoisiksi. Aliravitsemuksesta ei juuri ole jälkiä, väkivallan merkkejä ei kenessäkään.

Vauvavainaja vietiin laboratorioon maamöhkäleessä

Yksi haudatuista oli vain kuuden kuukauden ikäinen. Euroopasta on löydetty hyvin vähän niin nuorten lasten luurankoja mesoliittiselta ajalta, sillä pienet ja hennot luut kestävät huonosti aikaa.

Groß Fredenwaldessa tutkijat päätyivät siirtämään laboratorioon kolmisataakiloisen maamöhkäleen, jonka sisällä luut olivat. Luuranko osoittautui lähes täydelliseksi. Vauvan kädet oli ristitty rinnalle, ja luissa ja ympäröivässä maassa oli yhä väriä punaisesta okrasta, jolla vainajat kivikaudella peiteltiin.

Luiden kunto mahdollistaa myös lisätutkimukset, muun muassa sen selvittämisen, oliko lapsi sukua muille Groß Fredenwalden vainajille. Myös sukupuoli ja kenties kuolinsyykin on mahdollista selvittää.

Hampaiden kunto vihjaa ammatista

Tutkijoita kummastuttavin luuranko kuului miehelle, joka haudattiin yli tuhat vuotta vauvavainajan jälkeen. Noin 25-vuotias mies oli haudassaan pystyasennossa. Hän oli saanut mukaansa kymmeniä luutyökaluja ja kaksi piikivestä tehtyä veistä.

Työkalut ja luiden DNA-tutkimus osoittavat, että mies kuului yhä metsästäjä-keräilijöihin, vaikka maanviljelystaito oli tuohon aikaan leviämässä Eurooppaan.

Luiden perusteella mies ei ollut joutunut raatamaan. Ehkä hän oli käsityöläinen, arvelee antropologi Bettina Jungklaus. Teoriaa tukee myös tapa, jolla miehen hampaat olivat kuluneet: hän näyttää käyttäneen niitä toistuvasti apunaan jonkin kovan aineen työstämisessä.

Johtolanka Äänisen saaresta

Vielä pystyasentoa erikoisempaa on, että hauta oli täytetty aluksi vain polviin asti. Yläruumis oli jätetty joksikin aikaa maanpinnan yläpuolelle mätänemään. Hautaa täytettäessä ruumis oli hajonnut. Myöhemmin haudan päälle oli sytytetty nuotio.

Mahdollisen johtolangan mysteerin selvittämiseksi antavat aiemmin Venäjän-Karjalasta tehdyt löydöt. Kuolleita haudattiin Groß Fredenwalden pystyvainajan tavoin myös Olenij Ostorovissa eli Äänisjärven Peurasaaressa suurin piirtein samaan aikaan.

Yhteinen outo tapa antaa olettaa, että mesoliittisen kivikauden ihmiset vaeltelivat Euroopassa laajemmin kuin on oletettu. Peurasaaressa neljän pystyyn haudatun vainajan arvellaan olleen yhteisönsä šamaaneja.

Runsaasti kuvitettu tutkimus on luettavissa englanniksi Quartär (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä. Haastattelut löytöjen viimeviikkoisesta tiedotustilaisuudesta ovat National Georgraphic (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Peurasaaren tutkimuksista kertoo artikkeli Kalmistopiiri (siirryt toiseen palveluun) -sivustolla. Ylen aiempi artikkeli DNA-tutkimus mullistaa käsitystä Euroopan asuttamisesta käsittelee eurooppalaisten elämäntyylin muuttumista, siirtymistä metsästyksestä ja keräilystä maanviljelykseen.