Kun poika joutui vankilaan, äidin elämä juuttui häpeän taakse – "Olin pelkkä vangin äiti"

Ulla Ekholmin elämä muuttui noin kymmenen vuotta sitten, kun hänen poikansa sai vankeustuomion. Hän haluaa osoittaa esimerkillään, että kriisistä voi selvitä.

terveys
Ulla Ekholm
Ulla Ekholm on Vankien omaiset VAO ry:n puheenjohtajaJuho Liukkonen / Yle

Kun sukulainen joutuu vankilaan, seurauksena voi olla häpeää, yksinäisyyttä, masennusta ja perhesuhteiden ajautumista kriisiin.

Kouvolalainen Ulla Ekholm on joutunut käymään läpi näitä asioita. Hän pystyy puhumaan omista kokemuksistaan julkisesti vasta nyt.

Kymmenisen vuotta sitten hänen poikansa sai ensimmäisen ehdottoman tuomionsa väkivaltarikoksesta. Poika oli tuolloin parikymppinen.

Ekholm kertoo, että merkkejä oli ilmassa jo aiemmin. Rippikoulun jälkeen hänen poikansa karkasi omille teilleen.

– Lähimmät ystävät tiesivät, kuinka tiukoilla olin ollut pojan kanssa.

Asioiden vakavuus alkoi valjeta vasta hitaasti. Hovioikeutta odotellessa, tapahtui uusi rikos ja poika joutui suoraan vankilaan. Ekholm ymmärsi, ettei pysty vaikuttamaan tilanteeseen.

Häpeä oli voimakas. Paikkakunnan päivälehti otsikoi jutun näkyvästi lihavoiden pojan nimen.

– Häpeä oli niin suuri, että tunsin tyytyväisyyttä siitä, että meillä oli eri sukunimet, niin koko kaupunki ei tunnistanut häntä pojakseni.

– Sairaalapastori soitti ja kyseli vointiani. Sanoin jaksavani ja jatkoin teen juontia. Itku tuli vasta myöhemmin. Vain yksi ystävä laittoi tekstiviestin – muut olivat hiljaa.

Vain yksi ystävä laittoi tekstiviestin – muut olivat hiljaa.

Ulla Ekholm

Ekholm kertoo, ettei olisi jaksanut yksin. Hän päätyi yksityisen psykoterapeutin vastaanotolle. Hoitojakso kesti kolme vuotta. Terapiassa saatiin Ekholmin elämä järjestykseen.

– Hoitojakso oli arvokasta aikaa. Kaaos muuttui selkeydeksi.

– Ymmärsin, että olen paljon muutakin kuin vangin äiti. Olen vaimo, olen nainen, olen kummitäti ja niin edespäin. Vankeusjakso oli elämässäni todella rankkaa aikaa, mutta se on opettanut elämästä myös hyvin paljon.

Yhdistystoiminnasta apua

Ulla Ekholm haluaa puhua vankien omaisten puolesta ja auttaa heitä. Hän on yksi Vankien Omaiset VAO ry:n perustajajäsenistä ja yhdistyksen puheenjohtaja. Vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys on tiettävästi Suomessa ainoa, joka tarjoaa vertaistukea vankien omaisille.

Ekholm kertoo kuulleensa vuosien varrella monenlaisia tarinoita. Kun vankeus on tosiasia, seuraa alussa hämmennys. Omaiset joutuvat tekemisiin virkavallan kanssa ja uuden tuntemattoman toimintaympäristön sekä sanaston kanssa. Vankila on pelottava paikka, mutta omaisen on siihen tutustuttava.

Kun Vankien Omaiset VAO ry aloitti toiminnan kymmenen vuotta sitten, ei vertaistukea vankien omaisille ollut tarjolla. Yhdistyksensä kautta hän on löytänyt keinoja käsitellä tilannettaan.

Ulla Ekholm
Ulla Ekholm haluaa osoittaa esimerkillään, että kriiseistä voi selvitä elämässä.Juho Liukkonen / Yle

– Alussa vertaistuki oli parasta terapiaa. Se auttoi jaksamaan uudenlaista arkea ja toi toivoa tulevasta. Vertaisten kohtaaminen on auttanut minua näkemään, että monet ihmiset kamppailevat samojen asioiden kanssa kuin minä.

Rikos muuttaa perheen arkea

Osa ei hae koskaan apua asioiden käsittelyyn. Kriminaalihuollon tukisäätiöstä kerrotaan, että omaisia voi olla vaikea tavoittaa, koska vankeusrangaistuksen pelätään leimaavan myös omaiset.

Vankeusrangaistuksesta puhumisesta voi muodostua tabu. Kertomattomuudella suojellaan perhettä ja lapsia.

– Tiedämme asiakkaita, jotka ovat monien vuosien aikana salanneet läheisensä vankeuden eivätkä ole kertoneet siitä kenellekään, edes omalle suvulle. Omaiset ovat mieluummin olleet omissa oloissaan. Asia koetaan niin raskaasti, Kriminaalihuollon tukisäätiön lapsi- ja perhetyön päällikkö Tarja Sassi kertoo.

– Koska vankien omaiset ovat rikoksen tekijän omaisia, niin rikos vaikuttaa omaisten sosiaaliseen ympäristöön siten, että heihin kohdistuu syytöksiä, herjauksia, panettelua ja jopa uhkailua niin, että jotkut perheet joutuvat vaihtamaan asuinpaikkakuntaa, Ekholm kertoo.

Apua voi olla jopa vaikeaa saada, jos sitä ei osaa etsiä.

Pitää kuitenkin muistaa, että perheenjäsen on vankilassa – ette te. Häpeä on hänen – ei teidän.

Ulla Ekholm

– Meidän selvitysten perusteella omaiset kokevat, että yhteiskunnan palvelujärjestelmät tukevat heikosti omaisia, kun läheinen joutuu vankilaan. Omaiset käyvät läpi kriisin. He tarvitsevat samanlaista tukea kuin tilanteessa, jossa joku muu onnettomuus kohtaa perheen. Järjestelmä ei tunnista tätä heidän tarvetta, Tarja Sassi kertoo.

– On oltava sinnikäs, jos meinaa saada julkiselta puolelta apua. Terapian jatkuvuuden puolesta on myös taisteltava, ettei sitä lopeteta liian aikaisin, Ulla Ekholm kertoo.

Aivan ehdottoman tärkeää Ulla Ekholmista on, että omaiset vaativat apua. Hän myös korostaa, että normaalia elämää on jatkettava niin kauan kuin mahdollista.

– Tosiasiat pitää kuitenkin tunnustaa. Älkää piilottako asiaa itseltänne. Totuus vapauttaa.

– Pitää kuitenkin muistaa, että perheenjäsen on vankilassa – ette te. Häpeä on hänen – ei teidän.