Pitäisikö Helsingin kasvaa nopeammin? Neljä väitettä kaupunkiasumisesta

Ajatuspaja Libera nostaa tuoreessa analyysissään ongelmiksi muun muassa rakennusmääräykset, kaavoituksen rajoitukset, ilmaisen tienkäytön ja edullisen pysäköinnin.

Kotimaa
Kalasataman Redi keskuksen havainnekuva
Helin & Co Arkkitehdit

Helsingin seudun asuntomarkkinoilla on tunnetusti ongelmia. Esillä on ollut pulman laajat vaikutukset kuten se, että työttömät pysyvät työttöminä eri puolilla Suomea muun muassa siitä syystä, ettei matalapalkkaisiin töihin välttämättä kannata tulla kalliin asumisen pääkaupunkiseudulle.

Vapaita markkinoita tukevan, puoluepoliittisesti sitoutumattoman ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen ja asuntomarkkinatutkija Tuukka Saarimaa kirjoittavat Liberan tuoreessa julkaisussa, että asuntomarkkinoiden huonon toiminnan vuoksi Helsinki on liian pieni ja kasvaa liian hitaasti. Tästä seuraa, että helsinkiläiset maksavat liikaa liian ahtaasta asumisesta. Merkittävin syy huonosti toimiviin markkinoihin on kirjoittajien mukaan harjoitettu politiikka.

Liberan Lisää markkinoita asuntomarkkinoille -analyysistä valikoituihin väitteisiin vastaa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Mikko Aho.

Väite 1. Helsinki on liian pieni ja kasvaa liian hitaasti.

– Helsinki saa vuosittain noin 9 000 asukasta lisää. Eurooppalaisittain Helsinki kasvaa nopeasti. Asuntopula on jatkuva. On ajateltava kaupungin elinvoimaisuutta, mutta myös vauhtia, josta selvitään kaupungintalouden kannalta.

Esimerkiksi asuinrakennusten korkeuden kohdalla puhutaan vain rahallisesta hyödystä, ei kaupunkikuvasta, ei mittakaavasta, ei ihmisestä. Kaikki nämä kuuluvat kaupunkiin. Uusilla asuinalueilla tehdään kyllä tehokkaita kaavoja.

Peräänkuulutan tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Se, millaista kaupunkia tehdään, on oltava muissa kuin markkinoiden käsissä. Siihen liittyy niin paljon muutakin kuin taloudelliset arvot.

Väite 2. Sääntelemällä vähemmän voitaisiin rakentaa enemmän ja nopeammin.

– On hyvää sääntelyä ja huonoa sääntelyä. Jos markkinat määräisivät, millainen ympäristö tehdään, ei mietittäisi rakentamisen seurauksia ympäristölle. Kaavoituksen tehtävä on selvittää, mikä elinympäristön vaikutus on ihmiselle ja kaupungin toimivuudelle.

Se, että kaavoitus hidastaisi rakentamista, on mantra jota toistellaan, mutta ainakaan tällä hetkellä kaavoitus ei hidasta. Kysymys on, halutaanko tuottaa niin paljon asuntoja kuin olisi mahdollista. Se johtaisi hintojen laskuun. Vuodesta 2012 lähtien olemme tuottaneet asuntokaavavarantoa enemmän kuin sitä on käytetty.

Väite 3. Nykyisen kaltaista sosiaalista asuntokantaa ei tarvita.

– Minua harmittaa, kun puhutaan vain arvosta euroissa, että ihmisille on kerrottava, minkä arvoista mikäkin on. Ihmisille on kerrottava, millaista elinympäristöä syntyy. On mietittävä viihtyvyyttä, urbaania tilaa, jossa on kiva kohdata, millaista kaupunkia halutaan.

Kohtuuhintainen asuminen on olennaista kilpailukyvyn kannalta. Minusta kaupungin pitää tukea sitä, kaikki ei voi mennä huutokauppaperiaatteella.

Helsingin kaupungin tuottamille Hitas-asunnoille on kysyntää 30 kertaa enemmän kuin tarjontaa. On vaikea kysymys, mikä on oikeudenmukainen tapa ratkoa se, kuka Hitas-asunnon saa.

Väite 4. Pysäköintiä koskevat rakennusmääräykset on purettava.

– Kun ajatellaan, missä olosuhteissa Helsingissä rakennetaan, pysäköinti- ja maaperäkysymykset ovat suurimpia. Häviävän pieni kysymys on se, millaista arkkitehtuuria toivotaan. Pysäköintiä koskevien rakennusmääräysten purkamisessa ei ole välttämättä realismia. Kovasti yritämme tutkia, voiko autopaikan hinnan erottaa asunnon hinnasta, mutta haasteita siinä on. Ihmisillä on autoja ja nille on oltava paikka. Muuten ne ovat puistoissa, jalkakäytävillä, missä milloinkin.

Uudet autopaikkamääräykset edellyttävät, että normaalissa asuintalossa on yksi autopaikka 140 asuinkerrosneliötä kohti. Jos on sujuvat joukkoliikenneyhteydet tai auton yhteiskäyttömahdollisuus, voidaan normia höllentää, ja tehdä 25 prosenttia vähemmän autopaikkoja. On myös autottomia kortteleita, joissa asukas sitoutuu, ettei hänellä ole autoa.