Uusavuttomilla nuotiontekotaidotkin hukassa – nykyään luontoretkeilijä tekee pikavisiitin lähikohteeseen

Entistä useampi haluaa nuotiotulta tuijottamaan ja makkaranpaistoon lähialueen kohteeseen. Kiireinen ihminen rauhoittuu luonnossa, mutta nykyään rauhoittuminenkin pitää hoitaa nopeasti. Etenkin Etelä-Suomessa luontoharrastus on muuttunut muutaman tunnin päiväkäynneiksi.

Kotimaa
Koivuhalkoa asetetaan nuotioon.
Yle

Joka neljäs suomalainen harrastaa vähintään 10 kilometrin patikkaretkiä ja joka kymmenes käy yön yli kestävillä vaelluksilla. Mutta myös lyhyiden pikavisiittien määrä on kasvanut. Metsähallituksen kenttäpäällikkö Jere Rauhala kertoo, että luontoharrastus on muuttanut muotoaan.

– Päiväkäynnit ovat tätä päivää, ollaan muutama tunti ja tullaan pois, ainakin Etelä-Suomessa. On löydetty lähikohteet ja se näkyy monessa paikassa, ei tarvitse matkustaa kauas.

Päiväkäynnit ovat tätä päivää, ollaan muutama tunti ja tullaan pois, ainakin Etelä-Suomessa.

Jere Rauhala

Metsähallituksen hoitamille valtion suojelualueille tehtiin viime vuonna lähes 6,2 miljoonaa käyntiä (siirryt toiseen palveluun). Nuotiopaikoilla on siis paljon uutta, aloittelevaa väkeä, eivätkä perustaidot välttämättä ole kaikilla hallussa.

– Kyllä käyttäytymisessä näkyy uusavuttomuus. Nuotion tekeminen isommasta puusta on perusasioita, kaupungista tulleelle se tuntuu vaikealta aluksi, mutta kyllä siihen neuvot ja avut ovat löytyneet, Rauhala muotoilee.

Retkeilyn kasvu näkyy nuotiopaikoilla

Laavujen käyttö kasvaa koko ajan ja käyttäytymissääntöjä tarvitaan. Jos esimerkiksi päiväretkikohteeksi suunnitellulla nuotiopaikalla on jo käyttäjiä, saako toisen tulille tulla?

– Mielestäni saa tulla tulille, Etelä-Suomessa ihan varmasti. Ei millään ole jokaiselle omaa nuotiopaikkaa, eikä tule, vaan sovun täytyy löytyä, jos sinne on useampi menossa.

Kasvanut lähikohteiden käyttö vaatii paljon myös luontokohteiden ylläpitäjiltä. Kohteet kuluvat nopeasti pilalle, ellei kulkureittejä ole suunniteltu huolella. Retkeilijöitä ei voi ohjata arimpiin kohteisiin lainkaan, vaan kulkijat ohjataan reittejä, jotka kestävät paremmin kulutusta, kertoo Rauhala. Polkuverkostoja myös pinnoitetaan, levennetään ja sorastetaan kulutuksenkestäviksi, ja näin retkeilijät myös mielellään pysyvät reitillä.

Käytön kasvu ei lisää luontokohteen ylläpitäjän tuloja, mutta kasvattaa menoja. Retkeilijän käyttömaksua ei kuitenkaan aiota esittää, sanoo kenttäpäällikkö Jere Rauhala.

– Nämä pitäisi rahoittaa julkisena palveluna niin kuin nytkin. Lähtökohta on, että pääkohteet hoidetaan joka tapauksessa.