Ympäristöherkkiä tunnistetaan työterveyshuollossa – tautiluokitus auttaa hoidon kehittämisessä

Ympäristöherkkyys lisättiin vuonna 2014 tautiluokitukseen. Työterveyshuollossa on alettu tunnistaa potilaita ja ohjata yhä useampia oireilevia hoitoon, kertoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri.

terveys
Nuori nainen puistonpenkillä.
Sini Liimatainen / Yle

Ympäristöherkkyyden lisääminen suomalaiseen tautiluokitukseen on helpottanut oireiden tunnistamista ja hoidon aloittamista etenkin työterveyshuollossa.

Ympäristöherkkyys voi kehittyä erilaisille ympäristötekijöille, kuten sisäilmalle, hajusteille tai sähkömagneettiselle säteilylle. Esimerkiksi aiemmin työpaikallaan sisäilmaongelmille altistunut voi saada jatkuvasti oireita, kuten päänsärkyä, väsymystä tai hengitysvaikeuksia, myös sellaisissa paikoissa, joissa altisteet eivät enää selitä oireita, eivätkä muut oireile.

Ympäristöherkkyys lisättiin tautiluokitukseen pari vuotta sitten. Luokituksen on ollut tarkoitus paitsi edesauttaa oireilevien tunnistamista ja potilaiden tukemista sekä ohjaamista hoitoon myös edistää ympäristöherkkyyden tutkimusta ja tilastointia.

Vaikka ympäristöherkkyys tunnustetaan virallisesti sairautena, se ei oikeuta sosiaalietuuksiin.

TTL tutkii ja luo käytäntöjä

Kymijoen Työterveys on kunnallinen liikelaitos, jolla on 23 000 asiakasta. Kymijoen Työterveyden ylilääkäri Maija Melto-Gurung kertoo, että tautiluokituksen jälkeen asiakaskunnassa on ollut joitakin yksittäisiä henkilöitä, joilla on alettu epäillä ympäristöherkkyyttä ja joillakin se on myös diagnosoitu.

Jos työterveyslääkärillä on ollut aihetta epäillä ympäristöherkkyyttä, on asiakas ohjattu Työterveyslaitokselle jatkotutkimuksiin.

Ylilääkäri Markku Sainio Työterveyslaitokselta (TTL) kertoo, että potilaita onkin tullut selvästi aiempaa enemmän kuin ennen nimikkeen lisäämistä tautiluokitukseen. Sainio pitää käytäntöä hyvänä etenkin nyt, kun ympäristöherkkyyden tunnistaminen ja hoito ovat vielä melko uusi asia.

– Varsinkin tässä alussa se vaatii keskitettyä selvittelyä ja tutkimista asiantuntijalaitoksessa, jossa on parasta tietämystä altisteiden terveysvaikutuksista, hän sanoo.

TTL tutkii potilaan ja vahvistaa tarvittaessa ympäristöherkkyysdiagnoosin. Hoitoa laitos ei tarjoa, mutta apua annetaan sen toteuttamiseksi työterveydessä.

– Teemme potilaalle hoito- ja kuntoutussuunnitelman, Sainio kertoo.

Työterveyshuolto avainasemassa

Kymijoen Työterveyden Maija Melto-Gurungin mukaan ympäristöherkkyydestä kärsivä saattaa ajautua tilanteeseen, jossa hän ei pysty olemaan töissä, muttei ole työkyvytönkään. Pahimmillaan ympäristölle voimakkaasti herkistynyt voi ajautua työelämän ulkopuolelle.

– Ja silloinhan hän ei enää ole työterveyshuollon piirissä, ylilääkäri Melto-Gurung toteaa.

TTL:n Markku Sainio korostaakin työterveyshuollon merkitystä ympäristöherkkyyksien tunnistamisessa ennen kuin oireilevan tila pääsee kärjistymään.

– Työterveyshuolto on paras mahdollinen taho, koska ongelmaan pitää puuttua ajoissa, jotta työ- ja toimintakykyä voidaan tukea.

Koska ympäristöherkkyyden diagnosointiin ja hoitoon ei ole vielä vakiintuneita käytäntöjä, meneillään on myös tutkimushankkeita, joihin tarvitaan osallistujia. TTL on pyytänyt osanottajia laitokselle ohjatuista asiakkaista.

Tavoitteena on, että työssä olevien ympäristöherkkyyttä hoidettaisiin tulevaisuudessa ensisijaisesti työterveyspalveluissa ja muita perusterveydenhuollossa. Vaikea ympäristöherkkyys voi Sainion mukaan vaatia jatkossakin erityissairaanhoidon toimia.