Suon salaperäisyys kiehtoo – liki 30 000 ihmistä suksi ja patikoi Torronsuolle

Viime vuonna Torronsuon kansallispuisto veti puoleensa 25 700 ihmistä. Suolla luonto on omaa luokkaansa, siellä on hiljaisuutta ja laajuutta. Yksi syy kasvaneisiin kävijämääriin on, että Espoon Nuuksion kansallispuistosta on tullut melko ruuhkainen, ja rauhaa etsivien on helppo hurauttaa pääkaupunkiseudulta Tammelaan.

luonto
Tarja Jaakkola Torronsuolla
Ville Välimäki / Yle

Eräoppailla, paikallisilla luontoyrittäjillä ja Metsähallituksella on tuntuma, että pääkaupunkiseudun luontokohteet alkavat olla aika ruuhkaisia. Ruuhka-Suomesta on Tammelaan suhteellisen lyhyt matka. Tammelan kansallispuistoissa on vielä rauhaa, mitä ei enää löydy esimerkiksi Nuuksion kansallispuistosta, missä pysäköintipaikoilla ei tahdo aika ajoin löytää paikkaa autolle.

Kiljamon lintutorni Torronsuon kansallispuistossa
Kiljamon lintutorni Torronsuon kansallispuistossa.Markku Karvonen / Yle

– Torronsuolla on ehkä enemmän marjastusmaastoja ja maastoa patikointiin, lintubongaukseen, hiihtämiseen ja lumikenkäilyyn kuin muissa kansallispuistoissa, sanoo eräopas Tarja Jaakkola.

– Keväällä, kun alkaa lintujen muuttokausi, niin kyllähän täälläkin parkkipaikat ovat täynnä. Samoin syksyllä, kun suolla alkaa olemaan hieman ruskaa ja on kurkien poismuuton aika. Näissä ajankohdissa on selvästi kävijäpiikit.

Nähtävää ja koettavaa kaikkina vuodenaikoina

Talvisin Torronsuon kansallispuiston vetonaula ovat hienot ladut. Torronsuolta ihmiset hakevat nimenomaan luontoelämystä. Siellä käynti on talvellakin upea kokemus: suolla mieli rauhoittuu jahiljaisuus hiipii ihmisen sisään.

Torronsuota Tammelassa
Torronsuo on tärkeä paikka myös linnuille. Markku Karvonen / Yle

Keväällä suolta saa toisenlaiset kokemukset, jos sattuu osumaan paikalle vaikkapa kurkien tai muiden vesilintujen soitimen aikaan. Juuri kurjistaan suo on tätä nykyä hyvinkin kuuluisa.

Kesäaamuisin taas tunnelma on keidassuolla unenomainen, kun nouseva aurinko höyryttää näkökenttään kosteutta suopursujen alta. Syksyisin molempiin Tammelan kansallispuistoihin ryntäävät puolestaan ihmiset pääkaupunkiseudulta sienikoppiensa kanssa.

Oma nähtävyytensä on tietenkin itse maasto: vuosituhansien aikana kertynyt ja kasvanut turvekerros on suolla jopa 10 metriä paksua. Keidassoiden karut keskustat kohoavat useita metrejä korkeammalle kuin ohutturpeisemmat, rehevämmät, märät ja korpiset laiteet. Paksuturpeiset rahkakeskustat kasvavat harvakseltaan mäntyä ja muodostavat kummallisia sokkeloita. Silmälle on tilaa katsoa, mielikuvitukselle on tilaa seikkailla.

– Onhan tämä loistava paikka, Etelä-Suomen suurin keidassuo, mistä löytyy vielä rauhaa. Keskellä suota voi kuvitella olevansa jopa Lapissa. Suolla voi kuulla ajatuksensa, mutta siellä voi tehdä aivan loistavia aistiretkiä. Suolla tuoksuu ja kuulostaa eri vuoden aikoina erilaiselta ja kaikki tuntuu varpaiden alla erilaiselta, maalailee Tarja Jaakkola.