Elämänkaarikirjoituksen suosion syy on globalisaatio

Suurilla ikäluokilla on nyt aikaa kirjoittaa perheensä ja omaa historiaansa erilaisilla elämänkaarikirjoituskursseilla. Elämänkaarikirjoituksen suosion syynä ovat myös globalisaatio ja juurettomuus, kursseja vetävä kirjailija Pepi Reinikainen sanoo

kulttuuri
Äiti ja lapsi kadulla.
Yle

Elämänkaarikirjoittamista ei aloiteta omasta syntymästä. Tämän kirjoittamistavan pioneeri, kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikainen sanoo, että ensiksi kirjoitetaan isovanhempien ja vanhempien tarinat ja vasta sitten oma elämä seitsemän vuoden jaksoissa läpi.

Aikaa kannattaa varata rutkasti.

– Aina kurssilla kysytään, miksi on mentävä niin kauas taaksepäin. Pian kirjoittajat kuitenkin huomaavat, että hyvänen aika, minä olen jostakin kotoisin. Niin sanottu kotikulttuuri eli isän ja äidin taustat vaikuttavat siihen, millainen tulee siitä parisuhteesta, mihin sinä synnyt. Nyt on paljon juurettomuutta, koska emme ole tätä löytöä tehneet, Reinikainen selittää.

Hänen mukaansa kirjoittajat huomaavat kirjoitusprosessin aikana, mistä mikäkin asia omassa elämässä johtuu.

– Jos isovanhemmat ovat elossa, heitä haastatellaan ja samalla käydään läpi vanhoja valokuvia. Nyt on jo korkea aika kysellä tietoja, sillä pian kukaan ei tiedä, mitä tai keitä kuvissa on.

Jos isovanhemmat ja vanhemmat eivät enää ole elossa, ajankuvaa heidän elinajastaan löytyy helposti netistä.

– Kannattaa miettiä, miten historia on vaikuttanut juuri minun isovanhempieni ja vanhempieni elämään. Jokaisella vuosikymmenellä on omat trendinsä. Esimerkiksi se, mikä on mahdollista nyt, ei ollut mahdollista 1930-luvulla.

Kirjoitetaan lapsenlapsille muilla mailla

Monet elämänkaarikirjoittajat kirjoittavat nimenomaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

– Kirjoittamiseen on monia syitä. Tietoa on paljon saatavilla, tietokoneet helpottavat työtä, suuret ikäluokat ovat vapautuneet työn orjuudesta. Mutta globalisaatiolla on suuri merkitys. Lapsenlapset saattavat asua toisessa maassa, ja tulee olo, mitä he tietävät vanhempiensa taustasta.

Reinikainen suosittelee elämänkaarikirjoittajalle ryhmätyöskentelyä.

– Horisontti menee omituiseksi, jos oma elämä alkaa näyttää mielettömän upealta. Voi mennä myös toiseen laitaan: kenelläkään ei ole näin surkeaa elämää kuin minulla. Ryhmässä muiden elämästä kuuleminen tasoittaa ja kasvattaa kiitollisuutta omaan elämään, Reinikainen toteaa.