Kirsi-Kaisa Sinisalo luottaa ääneen lukemiseen: "Kävellä pölistelen poluilla itsekseni"

Teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalon mielestä on rentouttavaa asettua äänikirjan lukijan kainaloon ja mennä tarinan vietäväksi. Maailman ääneen lukemisen päivänä kannattaa vaikkapa kerätä koko perhe yhteiseen lukuhetkeen.

kulttuuri
Hämeenlinnan teatterin johtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo
Äänikirjan kuunteleminen on Kirsi-Kaisa Sinisalolle läheinen, vähän meditatiivinen hetki.Markku Karvonen / Yle

Hämeenlinnan Teatterin johtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo opettelee tekstejä, kuten runoja tai näytelmiä, ääneen puhumalla.

– Kävellä pölistelen poluilla itsekseni. Näytän varmaan kylähullulta, mutta näin oppii parhaiten ja pystyy parhaiten keskittymään, kun puhuu sitä tekstiä itselleen ääneen.

Näyttelijä, lausuja Veikko Sinisalon tyttärenä Kirsi-Kaisa on kasvanut kuulemaan tekstejä luettuina ja lausuttuina. Sukuperinteet jatkuvat omassakin kodissa.

On niin rentouttavaa asettua siihen lukijan kainaloon tai syliin, ja mennä tarinan vietäväksi.

Kirsi-Kaisa Sinisalo

– Jouluna usein luetaan runoja ääneen toisillemme, ja mieheni kanssa luetaan runoja ääneen. Esimerkiksi Lassi Nummen runot ovat hienoja, hiljaisia runoja. Luin niitä ääneen hiljaa ja mieheni tuli kuuntelemaan, että mitäs täällä luetaan, ja luin niitä monta ääneen. Automatkoilla usein myös.

Pienille lapsille luetaan ääneen iltasatuja, mutta tapa jää herkästi pois, kun lapset oppivat lukemaan itse. Sinisalo kertoo perheestä, jossa vielä teini-ikäisenkin lapsen kanssa vietetään yhteinen lukuhetki, josta koko perhe on tosi tyytyväinen.

– Eihän se ikää katso, jos teini haluaa kuunnella, mikäs siinä! Äänikirjabuumikin on sitä: ihmiset aika paljon kuuntelevat autoissa ja junissa äänikirjoja ja kuunnelmia. On niin rentouttavaa asettua siihen lukijan kainaloon tai syliin, ja mennä tarinan vietäväksi. Se on läheinen, vähän meditatiivinen hetki.

Ääneen lukeminen harjoittaa muistia

Itselleen ääneen lukeminen on myös puheilmaisun ja muistin harjoittamista. Mitä vaikeampi asia, sitä tärkeämpää on lukea se ääneen, pohtii näyttelijäksi opiskellut Sinisalo.

– Aika yleisestikin näyttelijät tätä käyttää, mutta Seela Sella sen minulle sanoi. Keskittyminen herpaantuu, jos ei pikkuisen mumise ääneen. Tämä koskee ihan kaikkea, mitä opettelee.

– Opiskelin muutama vuosi sitten navigointia kursseilla, niin kyllä ääneen lueskelin sitä kirjaa itsekseni, se jää mielen sopukkaan paremmin. Siinä lukee itsekseenkin niin kuin kaverille, ja miettii syvemmin, mitä pitää jäädä mieleen.

Keskiviikkona 24. helmikuuta vietetään Maailman ääneen lukemisen päivää. Koko maassa järjestetään selkokirjan ääneen lukua (siirryt toiseen palveluun) kehitysvammaisille, iäkkäille ja muistisairaille ihmisille.