Maan povessa piilee loputtomasti energiaa – uusi kartta kertoo Suomen kuumimmat paikat

Geoenergialla voi korvata kaikkien Suomen kiinteistöjen käyttämän fossiilisen energian, mutta sen hyödyntäminen Suomessa laahaa esimerkiksi Ruotsia jäljessä. Aiemmin pientalojen lämmitysjärjestelmänä tunnettu maalämpö tekee tuloaan myös kaukolämmön energiana.

Kotimaa
Kalliolämpökaivon porausta talvella
Jorma Miettinen

Geologinen tutkimuskeskus on julkaissut verkkosivuillaan kartan (siirryt toiseen palveluun), josta näkee geoenergiapotentiaalin eri puolilla Suomea.

Kyse ei ole mistään uudesta keksinnöstä – geoenergia on maahan, kallioon tai vesistöön varastoitunutta auringon energiaa, tutummin maalämpöä. Sen talteenottoon tarvittava tekniikka on jo olemassa ja heti hyödynnettävissä.

GTK:n mukaan (siirryt toiseen palveluun) ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan cleantech-tekniikoiden kehittämistä ja aktiivista käyttöönottoa. Geoenergia on hajuton, mauton, näkymätön, uusiutuva, luotettava ja oikein käytettynä loputon energianlähde.

– Geoenergialla voitaisiin korvata fossiilisten polttoaineiden käyttö kokonaan kiinteistöissä, sanoo GTK:n geoenergiayksikön päällikkö Asmo Huusko.

Geoenergialla voitaisiin korvata fossiilisten polttoaineiden käyttö kokonaan kiinteistöissä.

Asmo Huusko

Tutkimuslaitos julkaisi kartan herättääkseen päättäjät ja kansalaiset huomaamaan, kuinka paljon mahdollisuuksia on ja kuinka paljon niistä on käyttämättä, sanoo Huusko.

– Tässä on nyt jonkinlainen hype päällä tuuli- ja aurinkoenergiassa. Ruotsissa ollaan maalämmön käytössä yli vuosikymmen edellä, hyödyntämisessä on terawattiluokan ero.

Huusko korostaa, että toisinaan nähty vastakkainasettelu kaukolämmön ja maalämmön välillä on teoreettinen.

– Jo nyt on suunnitelmia, jossa kaukolämpöyhtiön lämmönlähteeksi suunnitellaan kymmenien tai satojen lämpökaivojen kenttiä. Lisäksi on tulossa tekniikoita, joissa vesistöjä – järviä ja merta – käytetään lämmönlähteenä uusilla tavoilla, sanoo Huusko.

Esimerkiksi Oulun Energia (siirryt toiseen palveluun) saneeraa Oulun kaupungin omistamien Kierikkikeskuksen sekä Laivakankaan ja Hietalanmäen koulujen lämmitysjärjestelmät. Kierikkiin tulee maalämpö ja koulut liitetään kaukolämpöön. Hanke toteutuu kevään 2016 aikana.

Pohjoisessa kaivosta tulee syvempi

Kartasta näkee suhteellisen tarkkaan, missä päin Suomea olisi suurimmat mahdollisuudet hyödyntää maaperän lämpöä. Parhaimmat alueet ovat Ahvenanmaalla, Kymenlaaksossa ja ylipäänsä eteläisessä Suomessa. Järjestelmiä voidaan kuitenkin toteuttaa koko Suomessa – keruuputkia täytyy vain pidentää pohjoista kohti mennessä.

Saman on huomannut käytännön työssä Kainuun Porakaivon toimitusjohtaja Jorma Miettinen.

– Kun tehdään Kuopion seudulle lämpökaivoa, sinne riittää muutamia kymmeniä metrejä matalampi kaivo kuin tänne Kainuu–Kuusamo -alueelle, jossa pääasiassa työskentelemme.

Kalliolämmön poraajat etsivät kultaa porareijän huuhdevedestä.
Lämpökaivon teon loppuvaihe Inarissa. Porareiän huuhdevedestä etsitään tällä kertaa kultaa vaskaamalla - ei löytynyt. Jorma Miettinen

Pientalopuolella kaivojen syvyys riippuu enemmän lämmitettävän rakennuksen pinta-alasta, rakennusvuodesta ja tarvittavasta pumpputehosta kuin maatieteellisestä sijainnista, sanoo Miettinen.

– Matalimmillaan kesämökin lämpökaivo on noin 90 metriä ja syvin reikä on ollut 265 metriä.

Kartta päivittyy tiedon lisääntyessä

GTK:n kartassa on kolme päämuuttujaa: kallioperän lämpötila, kallion laatu ja maapeitteen paksuus.

– Kartasta näkee, että Oulun seudulla on kalliolämmön hyödyntämissä huonompi alue. Siellä vaikeutena on paksu maaperä, sitä saattaa olla jopa 100 metriä kallion päällä. Reiän siihen saa, mutta se on tuettava putkittamalla ja se on kallista. Sen sijaan vaakaputkinen maalämpö toimii sielläkin hyvin, kertoo GTK:n geoenergiayksikön päällikkö Asmo Huusko.

Ruotsissa ollaan maalämmön käytössä yli vuosikymmen edellä, hyödyntämisessä on terawattiluokan ero.

Asmo Huusko

Kallion lämmönjohtamisominaisuudet vaikuttavat myös paljon.

– Esimerkiksi Nunnalahdella on vuolukiviesiintymä, joka varastoi ja luovuttaa lämpöä poikkeuksellisen hyvin. Valitettavasti sellaisia alueita ei ole kovin paljon. Toisaalta kotimainen graniittimme on lämpöominaisuuksiltaan kiitettävällä tasolla.

Kallioperän lämpötiloissa on merkittävä ero, sanoo Huusko

– Jos Vantaalla 300 metrin kaivon pohjalla lämpötila on 11 astetta, Lapissa se voi olla vain 2 tai 3 astetta. Tähän saadaan pian tarkennusta, kun tutkimus Inarissa valmistuu.

GTK tarkentaa karttaa tiedon lisääntyessä. Myös päivittyvä kartta (siirryt toiseen palveluun) löytyy netistä.

– Kun kartta on nyt varsin suuressa mittakaavassa, se ei ole kovin tarkka. Lisäksi yksi kysytyin tarkennus on tuottaa suunnittelijoille tärkeää tietoa siitä, kuinka paljon kallioperästä saa energiaa kestävästi. Pyrimme lisäämään karttaan tietoa siitä, kuinka paljon energiaa on saatavilla eri puolilla Suomea kaivometriä kohden, sanoo Huusko.