Tuoretta kalaa pyydetään pottujen kaveriksi jään alta

Vehkaperän veljekset Mauri ja Paavo ovat kalastaneet koko ikänsä. Talvella he kalastavat verkoilla, jotka vedetään jään alle heti kohta jäiden tultua. Vaikka joskus tuntuukin siltä, onko kalastamisessa mitään järkeä, veri vetää sinne aina uudelleen.

Kotimaa
Mauri Vehkaperä avaa avantoa, kokeakseen verkot.
Mauri Vehkaperällä on 180 metriä verkkoja jään alla Oulun Kiviniemessä.

Veljekset Mauri ja Paavo Vehkaperä katsovat, miten auringonpaisteen houkuttamat ihmiset vetävät täysiä ahkioita parhaille pilkkipaikoille. He eivät ole koskaan innostuneet pilkkimisestä, vaikka kalastus onkin verissä.

Mauri Vehkaperä on tehnyt leipätyönsä ammattikalastajana. Kolmekymmentäviisi vuotta hän kiersi Suomen merialueita troolarilla. Mauri oli kalastaja kolmannessa polvessa, ja nyt neljäs polvi on jatkamassa työtä.

Se on se oma vapaus, merten vapaus.

Mauri Vehkaperä

- Kun jäät tuli mereen, lähdettiin menemään alaspäin aina Hankoon asti. Kalastin viikon, ja olin sitten viikon kotona. Alussa reissussa saattoi mennä parikin viikkoa, Mauri muistelee.

Paavo kutsuu itseään puoliammattilaiseksi. Hän on työskennellyt opettajana, mutta kalastanut aina.

- Pienenä kalastin isän kanssa rysällä. Nyt me Maurin kanssa kalastamme lohta isommalla rysällä eli loukulla. Onhan se elämys aina kun muutaman lohen saa, Paavo kertoo.

Nyt on mateen ja norssin aika

Paavo Vehkaperä
Paavo VehkaperäAntti Pylväs / Yle

Jään alla on nyt 180 metriä verkkoa. Mauri hakkaa tuuralla jään rikki avannon kohdalta, ja Paavo lapioi jään kappaleet pois.

- Tähän aikaan vuodesta tulee madetta, vähän siikaa ja haukea ja sitten norssia, Paavo tietää.

Mauri kokee verkkoa avokäsin, käsineet kädessä kalan irrottaminen ei onnistu. Nyt verkossa on norssia eli kuoretta.

- Eilen kävin kokemassa verkot, niin norssia oli viitisenkymmentä kappaletta. Se on monen meikäläisen mielestä tämän ajan paras paistinkala. Mutta siinä on oma taikansa paistaa. Sitä pitää paistaa voissa neljäkymmentäviisi minuuttia, Paavo kertoilee.

Verkon päässä olevalla narulla vedetään verkko takaisin jään alle pyytämään.

Aina pitää päästä kalaan

Paavolla on mukana mittatikku. Jäätä on melkein puoli metriä. Verkot pannaan jään alle, kun jäätä on alle kymmenen senttiä.

Paavo Vehkaperä ja Mauri Vehkaperä
Veljekset Paavo ja Mauri VehkaperäAntti Pylväs / Yle

- Aina minä olen ruokakalaa pyytänyt verkoilla. Sitä minä olen ihmetellyt, miten minä olen nuorempana ehtinyt, kun oli lapsia, työ ja harrastuksia. Mutta niin vain minulla oli aina verkot vedessä, Paavo miettii.

Kalansaalis uhkaa jäädä tällä kertaa pieneksi. Sellaista se kalastaminen on.

- Kyllä sitä joskus ihmettelee, mikä järki tänne on tulla. Mutta tämmöinen auringonpaisteinen ilma on aivan ihana, ei parempaa voi olla, Paavo sanoo.

Mauri on sitä mieltä, että hän kalastaa saadakseen tuoretta kalaa syötäväksi pottujen kanssa. Puheen jatkuessa kuitenkin selviää, että syyt taitavat olla muualla.

- Se on se oma vapaus, merten vapaus. Kyllä minä olen kiitollinen että olen saanut täällä vapaasti kalastaa, Mauri sanoo ja katsoo horisonttiin.