Perjantai-dokkari: Yksinäisten miesten kylä

Kun viinapiru asettuu taloksi, ei kyläily ole aina lämmin ja lyhyt. Hipposkylässä asuvat Jyrki, Hannu ja Otto kertovat, miten viina vie miehen.

Kotimaa
Perjantai: Perjantai-dokkari: Yksinäisten miesten kylä
Perjantai: Perjantai-dokkari: Yksinäisten miesten kylä

Kymmenen vuotta kului. Joka päivä Otto oli humalassa.

– Ei se saatana elämää ole, sanoo Otto.

Pullo kulki Oton mukana työmaallekin.

– Se oli niin kuin vettä raanasta laskis. Eihän sitä kukaan nainen katsele pitkään.

Nyt pullot ovat piilossa kaapissa.

67-vuotias Otto istuu yksin keittiössä ja katselee sateiselle pihamaalle. Hän tumppaa röökin. Tuhkakupin vieressä pöydällä ovat Muumipappa-muki, sytkäri ja pala talouspaperia.

Kun joulu tulee, Otto nostaa pöydälle myös lasten kuvat. Viereen hän sytyttää kynttilän.

– Kun mä olen loppusuoralla, olen alkanut miettiä, että jos annan joka päivä mennä perskänniin, niin ei tästä tule mitään. Tarttee miettiä ja katua ennen kaikkea.

Ikkunan ali kävelee harmaa hahmo. Otto nostaa kätensä tervehdykseen.

Yksinäisyys kiersi korkin kiinni

65-vuotias Hannu on eronnut. Hän asuu yksin, kuten 98 prosenttia Hipposkylän asukkaista.

– Kaikki mitataan viinassa. Ei pysty suunnittelemaan seuraavaa päivää eikä mitään.

Yksinäisyys. Oikeastaan vasta siihen herääminen sai Hannun jättämään viinan.

– Istuin yksin siinä ravintolassa. Rupesin miettimään, että tätäkö minun loppuelämä on, että mä lopussa olen yksin. En ole sen jälkeen alkoholia suuhuni pistänyt.

Hipposkylässä miesten ei tarvitse miettiä yksin.