Helsingissä juodaan ehkä maailman parasta vettä – "possuttamisesta" laatuongelmia

Päätös Päijännetunnelin rakentamisesta 1970-luvulla pelasti pääkaupunkiseudun merivedeltä. Päijänteeltä tulevan hyvän talousveden laatua parannetaan edelleen vedenpuhdistamoja saneeraamalla. Kävimme seuraamassa elintärkeän veden matkaa.

Kotimaa
Vedenpuhdistamo
Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitoksen saostusaltaita.Vesa Sundqvist / Yle

Pitkäkosken puhdistamon saostusaltaiden luona humisevat pumput, ja altaisiin johdettava vesi solisee hiljakseen. Valo siivilöityy laajaan halliin kapeista, katonrajassa olevista ikkunoista. Tunnelma hallissa on rauhallinen.

Vesi puhdistuu ilman työntekijöiden jatkuvaa läsnäoloa. Koko laitos työllistää vaihtelevissa tehtävissä vain kolmisenkymmentä henkilöä.

Lähiaikoina pääkaupunkiseudulla juodaan vielä entistäkin parempaa vettä, kun seudun vedentoimittaja HSY saa meneillään olevat käyttöveden puhdistamojen saneeraukset valmiiksi.

Helsingin Vanhankaupungin puhdistamon saneeraus valmistuu tämän vuoden lopulla ja sen jälkeen käynnistyy Pitkäkosken puhdistamon saneeraus. Puhdistamot ovat toiminnassa myös saneerausten aikana.

Hankkeisiin kuuluu myös Espoon Dämmanin puhdistamon poistaminen käytöstä vuodenvaihteessa, kun vettä aletaan johtaa Vanhankaupungin puhdistamolta Helsingistä Espooseen vedettävää uutta runkolinjaa pitkin. Sen jälkeen Länsi-Espoossakin päästään juomaan Päijännettä.

Pitkäkosken, Vanhankaupungin ja Dämmanin pintavedenpuhdistamojen lisäksi HSY:llä on pieni, lähinnä Vantaan Korson, Vallinojan ja Vierumäen alueita palveleva pohjavedenottamo Kuninkaanlähteellä.

Pääkaupunkiseudun vesi kisaa maailman kärkisijoista

Helsingin vesijohtovesi arvioitiin kansainvälisessä vertailussa maailman parhaaksi kymmenisen vuotta sitten. Unescon vertailussa vuonna 2012 oli mukana 177 maata eri puolilta maailmaa, ja siinä suomalaisten vesihanoista virtaava vesi luokiteltiin laadukkaimmaksi maailmassa.

Pääkaupunkiseudun vedentoimittaja HSY painii siis kovassa sarjassa. Töitä hyvälaatuisen talousveden eteen paiskitaan jatkuvasti, vaikka maailmanmestaruuskisoja ei säännöllisesti järjestetä.

Edes Suomen vesilaitosten vettä ei ole tapana listata paremmuusjärjestykseen.

Vedenpuhdistamo
Osastonjohtaja Veli-Pekka Vuorilehto Pitkäkosken puhdistamon hiekkasuodatinaltaiden äärellä.Vesa Sundqvist / Yle

Mitkä sitten ovat syyt siihen, että pääkaupunkiseudun vesi on niin hyvää? Perussyystä vallitsee vesilaitosmiesten kesken yksimielisyys. Tärkeintä on Päijänteestä otettava hyvä raakavesi.

– Se on hyvä lähtökohta, ja siitä on helppo tehdä vielä parempaa, sanoo osastonjohtaja Veli-Pekka Vuorilehto HSY:ltä.

– Siitä saamme kiittää päättäjiä, jotka uskalsivat aikanaan tehdä kauaskantoisen päätöksen Päijännetunnelin rakentamisesta, säestää HSY:n Helsingin aluepäällikkö Sami Sillstén.

HSY tuo raakaveden Päijänteestä Helsingin Pitkäkosken ja Vanhankaupungin puhdistamoille. Espoon Dämmanin raakavesi tulee Nuuksion Pitkäjärvestä. Dämman tuottaa vain viisi prosenttia pääkaupunkiseudun talousvedestä.

Pitkäjärven vesi on lähtölaadultaan Päijänteen vettä heikompaa eikä Dämmanin puhdistusprosessikaan ole Pitkäkosken tai Vanhankaupungin puhdistamojen vertainen.

päijännetunneli
Raakavesi kulkee Päijännetunnelia pitkin Silvolan tekovesialtaaseen Helsingin ja Vantaan rajoille. Sieltä vesi johdetaan Pitkäkosken ja Vanhankaupungin puhdistamoille.Yle Uutisgrafiikka

Päijänteen vedelle riittää kevyt puhdistusprosessi

Päijänteestä, 120 kilometrin etäisyydeltä Helsingistä, otettava raakavesi ei kuitenkaan ole niin hyvää, että se sellaisenaan kelpaisi juotavaksi. Vedenlaatuun ratkaisevasti vaikuttava asia on puhdistamojen tehokas, mutta kuitenkin kevyt puhdistusprosessi.

Siinä vedestä poistetaan raakaveden mukana tuleva orgaaninen aines eli humus. Haju- ja makuvirheiden poistoon suunniteltupuhdistus perustuu kemialliseen saostukseen, suodatuksiin ja desinfiointiin.

Vedenpuhdistamo
Veteen johdetaan rautasulfaattia, joka saostaa vedessä olevan humuksen.Vesa Sundqvist / Yle

Päijännetunnelista tuleva vesi menee ensin rautasulfaattikäsittelyyn, jossa orgaaninen aines saostuu. Sen jälkeen sakka erotetaan vedestä suodattamalla se hiekkapatjan läpi selkeytysaltaissa. Vedessä olevat mikrobit tuhotaan otsonilla. Otsoni myös parantaa veden hajua ja makua.

Vedenpuhdistamo
Saostunut humus näkyy vedessä selvästi ennen hiekkasuodatusta.Vesa Sundqvist / Yle

Jäljellä olevaa orgaanista ainesta poistetaan vielä aktiivihiilisuodatuksessa, minkä jälkeen vesi desinfioidaan UV-valolla. Lopuksi veteen lisätään klooria mikrobikasvun rajoittamiseksi jakeluverkossa. Viimeinen hienosäätö vesijohtoihin lähtevään veteen tehdään kalkkivedellä ja hiilidioksidilla.

Puhdistusmenetelmissä on mukana omaa tuotekehittelyä

Vedenpuhdistamisen tekniikat ovat tuttuja ja käytössä eri puolilla maailmaa, mutta ollaan pääkaupunkiseudun vesiasioissa oltu kehityksen etujoukoissakin.

1990-luvulla todettiin, että veteen jää turhan paljon orgaanista ainesta. Asian korjaamiseksi päätettiin ottaa aktiivihiilisuodatus käyttöön ja sen perään vielä ultraviolettivalolla toimiva desinfiointi.

Vedenpuhdistamo
Pitkäkosken puhdistamo on vuodelta 1959. Joissakin hiekkasuodatusaltaissa on edelleen alkuperäinen hiekka.Vesa Sundqvist / Yle

UV-desinfiointi ei ollut maailmalla uusi asia, mutta Pitkäkosken vedenpuhdistamon mittaluokassa sitä ei vielä ollut muualla toteutettu. Siispä Pitkäkosken puhdistamolle lähdettiin rakentamaan prototyyppiä laitoskoon laitteista.

– Siitä oikeastaan lähti isojen UV-laitteiden historia, Vuorilehto toteaa.

Laitteiden toimivuudesta kertoo, että parhaillaan saneerattavaan Vanhankaupungin puhdistamoon ja vuodenvaihteessa käynnistyvän Pitkäkosken puhdistamon saneeraukseen on tilattu viimeisen tuotekehittelyn mukaiset UV-laitteet samalta valmistajalta.

Vedenpuhdistamo
Puhdistusprosessin loppupäässä vesi kulkee ultraviolettivaloa käyttävän desinfioinnin läpi.Vesa Sundqvist / Yle

Aktiivihiilisuodatus parantaa veden makua ja UV-desinfioinnin ansiosta veteen tarvitsee lisätä vähemmän klooria.

Omaa tuotekehittelyä veden laadun parantamiseksi on ollut myös saneeraustöiden yhteydessä tehtävä hiekkasuodatuksen muuttaminen hiekkakalkkisuodatukseksi.

Hiekkakalkkisuodatusta on käytetty pohjaveden alkaloinnissa ja uusi ajatus oli käyttää sitä pintaveden suodatukseen.

Perinteisesti hiekka ja kalkki ovat suodattimissa omissa kerroksissaan, mutta HSY:n versiossa ne ovat sekaisin, mikä tekee suodatuksen käyttöönoton helpoksi myös saneerattavissa vanhoissa hiekkasuodatusaltaissa. Menetelmän etuina ovat hiekkasuodatusta parempi suodatustulos ja kemikaalikustannusten aleneminen.

Pelkkään hyvään raakaveteen ja tehokkaaseen puhdistamiseen pääkaupunkiseudun veden laatu ei kuitenkaan nojaa. Sitä takaamassa on HSY:n oma jatkuvaa laadunvarmistamista tekevä laboratorio. Veden laatua tarkkaillaan päivittäin sekä laitoksilla että vesijohtoverkostossa.

Vesijohtoja luikertelee maan alla käsittämätön määrä – possutus voi pilata vanhan putken

Laitokselta lähtevän veden on pysyttävä hyvänä asiakkaalle saakka.

– Se on oikeastaan veden laadun kannalta haasteellisin paikka, sanoo Vuorilehto.

Vedenpuhdistamo
Vesi lähtee puhdistamolta isoimmillaan metrin halkaisijaltaan olevissa putkissa.Vesa Sundqvist / Yle

Vesi virtaa laitoksilta suurimmillaan metrin halkaisijaltaan olevissa runkoputkissa ja haarautuu sitten pienempien putkien verkostoksi, kunnes viimein tulee kiinteistöliittymien kautta asiakkaille. Pääkaupunkiseudulla on maan alla vesijohtoa kolmetuhatta kilometriä.

Yksi syy hyvään käyttöveteen on putkiston kunnossapito. HSY on ollut pilottina sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa, jossa on kehitetty menettelytapoja, joilla hallitaan veden hygieniaan liittyviä riskejä.

Pääkaupunkiseudullakin vesijohtoverkosto ikääntyy ja iäkkäimmät Helsingin kantakaupungin putket ovat toista sataa vuotta vanhoja. Vuosikymmenien varrella putkistoon on kertynyt humusta. Eniten sitä tuli silloin, kun vesi vielä otettiin Vantaasta.

– Aina kun tehdään jotain työtä, niin sakkaa voi irrota, ja me pidämme huuhteluilla hyvin tarkkaan huolta siitä, että vesi tulisi mahdollisimman puhtaaksi, sanoo Sillstén.

Sami Sillstén aluejohtaja HSY
Helsingin vesijohtoverkosta vastaava aluepäällikkö Sami Sillstén.Yle

Puhdistaminen on hienovaraista työtä, koska putkien pintaan ruosteensekaiseksi kerrostumaksi pinttynyt humus myös suojaa putkea. Vanhoja valurautaputkia on mahdollista puhdistaa fysikaalisesti. Ammattikielellä puhutaan possuttamisesta. Siinä huuhtelun yhteydessä vedetään putkessa vanuluotia, joka hankaa putken seinämää. Menetelmä voi johtaa veden rautapitoisuuden nousuun.

– On ollut tapauksia, joissa on jouduttu ottamaan koko vesijohto pois käytöstä, kun rautapitoisuudet nousevat liian korkeiksi. Toiminta verkostojen kanssa on hirveän tarkkaa, Sillstén toteaa.

Helsingin vesijohtoverkostolla on ylivoimainen huoltovarmuus

Pääkaupunkiseudun vesihuollon varmuutta lisää helsinkiläinen erikoisuus.

Kantakaupungissa ja osassa Itä-Helsinkiä on Helsingin Energian syvälle maan alle rakentamia tunneleita, joissa myös HSY:n pääjohdot kulkevat. Niistä saadaan katujakelujohtoihin yhteyksiä monesta paikasta, mikä varmistaa jakelua. Kun Helsingin kaupunkirakenne on tiivis ja hämähäkkimäinen ja johtoja menee katujen alla ristiin rastiin, voidaan tämän rakenteen avulla ohittaa putkirikkoja, niin että isotkaan rikot vaikuttavat hyvin harvoin veden jakeluun.

– Muualla Suomessa, ja myös Espoossa ja Vantaalla, jos iso vesijohto jossain hajoaa, niin se yleensä tarkoittaa, että siellä on todella paljon ihmisiä ilman vettä sen jälkeen. Helsingissä se on hyvin poikkeuksellista. Tämä on niin hirvittävän varma tämä verkostorakenne mikä meillä on, sanoo Sillstén.

Oma osuutensa vesihuoltoon on myös vesitorneilla. Niitä on pääkaupunkiseudulla kaksitoista. Muhkeimmat niistä ovat Helsinginin Ilmalan vuosina 1957 ja 1970 rakennetut punatiiliset säiliöt. Yhteensä ne vetävät yli 40 miljoonaa litraa vettä. Kaikkien kahdentoista vesitornin yhteistilavuus on runsaat 100 000 kuutiometriä. Se vastaa noin puolta vuorokautisesta vedenkulutuksesta.

jakeluverkko
Yle Uutisgrafiikka

Vaikka Lauttasaaresta purettiinkin vesitorni viime vuonna, se ei tarkoita että tornit olisivat jäämässä lähiaikoina historiaan. Päinvastoin Vantaan Hiekkaharjussa suunnitellaan jo uutta, vanhan tornin korvaavaa vesitornia.

Vesitornien päätarkoitus on pitää yllä vesijohtoverkon painetta, mutta niillä myös säädellään veden määrää putkistossa niin, että tavoite enintään vuorokauden vanhasta vedestä toteutuu.

Öisin, kun veden tarve on vähäisintä, vesitornit pumpataan täyteen vettä ja päiväsaikaan niiden annetaan vajeta seudun tarpeisiin. Vesisäiliöinä torneilla on merkitystä myös kriisitilanteissa. Jos vedentulo jostain syystä katkeaisi Päijännetunnelista, vettä riittäisi niistä käyttöön ainakin vuorokaudeksi.

Päijänteestä riittää vettä myös tulevaisuuden tarpeisiin

Vesi on arkipäiväinen asia, mutta sen hyvä laatu ei ole itsestään selvää. Pääkaupunkiseudulla on vähän raakavesilähteitä, ja siksi tultiin pitkään toimeen ottamalla vettä Vantaasta. Seudun kasvaminen sai päättäjät hakemaan muita ratkaisuja.

Entä, jos vesi otettaisiin edelleen Vantaanjoesta? Silloin olisi olemassa riski, että joen vesi ei riittäisi edelleen kasvavan seudun tarpeisiin.

– Siinä ja siinä olisi ollut, että täälläkin olisi jouduttu selvittämään esimerkiksi sellaisia mahdollisuuksia talousveden tekemiseen, mitä on totuttu näkemään jossain ulkomailla, missä talousvettä tehdään merivedestä, sanoo Vuorilehto.

Viimeistään tätä ajatellessa on helppo yhtyä Vuorilehdon ja Sillsténin kiitoksiin 1970-luvun päättäjille Päijännetunnelin rakentamisesta.

Päijänteessä riittää vettä. Vapaalla pudotuksella vettä voitaisiin ottaa tunneliin yli kolminkertainen määrä nykyisestä runsaasta kolmesta kuutiometristä sekunnissa. Tunneliin johdetaan nyt vettä noin prosentti Kymijokeen laskevasta virtaamasta.