Harva haluaa elää satavuotiaaksi – "Elämä on tullut valmiiksi"

Yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Silti harva vanhus uskoo, että ihmisen olisi hyvä elää 100-vuotiaaksi. Nuorempien voi olla vaikea ymmärtää, että ikäihminen on sinut kuoleman kanssa, vanhenemistutkimuksen professori sanoo.

Kotimaa
Vanhus istuu pyörätuolissa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Orimattilalainen Anna Ahonen saavutti helmikuun alussa kunnioitettavan sadan vuoden iän. Viime vuodet hän on on asunut hoivakodissa. Hänen huoneensa on tyypillinen hoivakodin huone, sen laidoilla on muutamia huonekaluja.

Vuode, hylly ja nojatuoli. Huoneessa on oma kylpyhuone.

– Täällä on oikein hyvä olla. Minua käydään katsomassa ja auttamassa esimerkiksi vessaan, jos en itse pääse. Mitään moitteita ei ole, Anna kertoilee syntymäpäivänsä jälkeen.

Ahonen teki elämäntyönsä ompelijana. Ennen ammattiuraa hän oli piikana orimattilalaisessa maatalossa. Sitten tie vei Helsinkiin ompelijakurssille.

Työ löytyi kuitenkin kotipaikkakunnalta. Kotonaan hän valmisti pääasiassa vaatteita. Painavien kangaspakkojen siirtely teki työstä raskasta.

Sadan vuoden iässä raskaan ruumiillisen työn jäljet tuntuvat. Annan oikea olkavarsi on niin kipeä, että pelkkä kosketuskin nostaa kasvoille tuskaisen ilmeen. Öisin kivut eivät onneksi kiusaa.

Anna on perheensä viimeinen, sisarukset ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen jo vuosia sitten. Omaa perhettä Annalla ei ole.

Nuoruuden mielitietty valitsi toisen naisen, ja Anna päätti elää yksin.

Ikäpolvelleen tyypilliseen tapaan Anna ei surkuttele. Hän painottaa elämänsä olleen onnellinen. Mutta nyt väsymys alkaa painaa.

En olisi ikinä uskonut eläväni näin vanhaksi.

Anna Ahonen

– En olisi ikinä uskonut eläväni näin vanhaksi. Toivoisin pääseväni jo täältä pois. Muutama viikko sitten luulin jo lopun tulevan, sydän pamppaili ja silmissä sumeni, mutta tässä olen edelleen, Anna kertoo.

Yksinäinen vanhus kävelee suojatiellä.
Tiina Jutila / Yle

Kuinka vanhaksi tulemme?

Suomalaisten elinajanodote on kasvanut tasaisesti vuosia. Elinikä kasvaa käytännössä vain siitä syystä, että elämme yhä vanhemmiksi.

Takavuosina eliniänodote kasvoi, koska lapsikuolleisuus väheni nopeasti, mutta se on historiaa. Nyt suomalaisen miehen ennustetaan elävän lähes 78 vuoden ikään, naisten jopa 84-vuotiaiksi.

Tutkijoilla on se käsitys, että ihmisen perusrakenteessa ei ole mitään estettä, miksi emme voisi elää yhä vanhemmiksi.

Marja Jylhä

1990-luvulla Suomessa oli 90-vuotta täyttäneitä 4 500, nyt määrä on kymmenkertainen. Ennusteiden mukaan vuonna 2040 yli 90-vuotiaita on jo liki 200 000.

Myös satavuotiaiden määrä kasvaa jatkuvasti. "Yläikärajaa" ei tiedetä. Todistettavasti vanhimmaksi on elänyt ranskalainen Jeanne Calment, joka kuoli 120 vuoden iässä vuonna 1997.

– Tutkijoilla on se käsitys, että ihmisen perusrakenteessa ei ole mitään estettä, miksi emme voisi elää yhä vanhemmiksi, mutta aika ihmeellisiä asioita pitää tapahtua, että elinajanodote nousisi sataan vuoteen, Jylhä kertoo.

Vanhuus, tavoite vai ongelma?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa vanhenemisesta on aika ajoin maalattu ikävä kuva. Keskustelussa toistuvat näkemykset siitä, että ikäihmiset eivät tuota yhteiskunnalle rahaa, ja heidän laitoshoitonsa on kallista. Ikäihmisten terveyttä pyritäänkin edistämään, jotta useampi vanhus voisi elää yhä pidempään kotonaan.

Laitoshoidossa ja hoivakodeissa olevien ikäihmisten elinolot ovat myös jatkuva keskustelunaihe. Aika ajoin julkisuuteen nousee esimerkkejä hoidon epäkohdista ja suoranaisista puutteista. Onko vanheneminen siis todellinen ongelma?

On paradoksaalista, että ikääntymisestä, johon yhteiskunta on ankarasti pyrkinyt, puhutaan nyt suurena ongelmana.

Marja Jylhä

– Jokainen meistä toivoo pitkää ikää. Se, että ihmiset eivät kuole lapsina tai 35-vuotiaina sydänsairauksiin, on luultavasti sivistyneen yhteiskunnan suurin saavutus. Kukapa tahtoisi kuolla nuorena? Siksi on paradoksaalista, että ikääntymisestä, johon yhteiskunta on ankarasti pyrkinyt, puhutaan nyt suurena ongelmana, Jylhä muistuttaa.

Jylhä painottaa, että esimerkiksi laitoshoitoa tarvitsee vain hyvin pieni osa ikäihmisistä. Suurin osa selviää samalla määrällä terveydenhuoltoa kuin muukin väestö.

– Usein puhutaan siitä, että vanhukset ovat rasite yhteiskunnalle. Meillä on aivan varmasti riiittävästi rahaa maksaa heidän hoitonsa.

Vanhus juo kahvia.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Professori Jylhä pitää kummallisena vallalla olevaa käsitystä siitä, että korkeaan ikään eläminen olisi yhteiskunnallinen ongelma.

– Nykyisen yhteiskunnan ihanne on parikymppinen mies, joka ajaa loistoautolla, tai valokuvamallin näköinen nainen. Jos elämänihanteemme ovat sen kaltaisia, kuva vanhuudesta ei sovi tähän päivään. Kysymys on siitä, haluammeko kuolla nuorena? Jos yhteiskunta sitä haluaa, siihen on konsteja: lopetetaan verenpainelääkitys ja sydänsairauksien hoito ja aletaan jakaa tupakkaa kadulla. Kyllä siinä keskimääräinen elinikä laskee eikä tarvitse miettiä vanhuskysymystä, gerontologian professori Marja Jylhä lisää.

Antoisa elämä tuo levollisuutta

Korkeassa iässä puheet kuolemasta eivät ole tavattomia. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, ja mitä heikommaksi vointi muuttuu, sitä varmemmin vanhuksen suusta voi kuulla toiveen pääsystä pois.

Vanhenemistutkija uskoo, että useimmiten puheet halusta kuolla ovat vain puhetta. Mutta silti ääneen lausuttu toive oman elämän päättymisestä voi hätkähdyttää.

Kun ihminen on tullut elinikänsä ylärajoille, hän suhtautuu siihen paljon rauhallisemmin ja levollisemmin tietoon, että elämä ei ole ikuista.

Marja Jylhä

– Varsinkin nuoremmille se voi kuulostaa dramaattiselta ja järkyttävältä. Usein tähän liittyy se, että vanhus kokee eläneensä hyvän ja pitkän elämän. Siitä on saatu melkein kaikki, mitä elämältä on haluttu saada. Kun ihminen on tullut elinikänsä ylärajoille, hän suhtautuu paljon rauhallisemmin ja levollisemmin tietoon, että elämä ei ole ikuista. On tultu siihen tulokseen, että elämä on saatu valmiiksi, Jylhä sanoo.

Tampereen yliopisto on tutkinut vanhenemista ja siihen suhtautumista pitkään. Tampereella asuville, 90-vuotta täyttäneille ihmisille on tehty kyselytutkimusta elämänlaadusta jo vuodesta 1995 lähtien. Tutkimuksessa on kysytty muun muassa sitä, olisiko ihmisen hyvä elää satavuotiaaksi.

– Emme siis kysy henkilökohtaisesti, tahtoisitko sinä elää satavuotiaaksi, vaan yleisellä tasolla, onko ihmisen hyvä elää satavuotiaaksi. Ja enemmistö vastaa kielteisesti. Taustalla ovat oma toimintakyky ja vointi – sen uskotaan hyvin harvoin hyvin korkeassa iässä enää paranevan, gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta sanoo.

"Muistoja on niin paljon"

Anna Ahosen arki hoivakodissa kulkee satavuotispäivien jälkeen rutinoituneitauomia. Lepo, ruokailu ja pieni liikunta täyttävät päivät.

Olen elänyt hyvän ja onnellisen elämän.

Anna Ahonen

Maailmanmenoa hän seuraa jaksamisensa mukaan, mutta näön ja kuulon heikkeneminen rajoittaa television katselua ja lehdenlukua.

Ahonen kertoo ajan kuluvan nopeasti, jopa niin ettei ajankulua edes aina huomaa. Pitkän elämän kaikki vaiheet eivät enää ole aukottomasti muistissa. Mutta muistoja on riittävästi.

– Muistoja on niin paljon. Ja hyviä muistoja. Olen elänyt hyvän ja onnellisen elämän.