Rattiraivo nousee tunteista, mutta kiitos on keskisormea ja kiroilua toimivampi viesti

Yltiöpäinen kaahaus, vaaralliset ohitukset ja nyrkin puiminen autossa. Nämä ovat merkkejä rattiraivosta eli tunneryöpystä, joka näkyy liikenteessä. Kuski kokee, että toinen kuljettaja kiusaa tahallaan, vaikka taustalla voi olla yksinkertaisesti inhimillinen virhe.

Kotimaa
Autoilija kääntää rattia
Rattiraivon taustalla on usein tunne epäoikeudenmukaisuudesta.Enja Heikkilä / Yle

Auton ratin takana raivoaminen on yleismaailmallinen ilmiö, toteaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eero Kalmakoski. Suomessa ja skandinaavisessa ympäristössä on aggressiivista viestintää esimerkiksi käsimerkeillä, mutta käyttäytyminen on kuitenkin hillitympää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Ihminen ajaa, kuten elää. Liikenne on myös vuorovaikutusta, jossa tunteet tulevat esiin, Eero Kalmakoski kertoo.

Kun joku kanssakulkija tekee virheen, niin se aiheuttaa usein vastapuolessa jonkinlaisen reaktion.

– Omakohtainen kokemus on sitten, että joku tekee tahallaan jotain ja siitä voi aiheutua pahimmillaan jopa väkivaltainen reaktio.

Virhe vain vahinko

Eero Kalmakoski selostaa, että rattiraivoilmiön taustalla on usein tunne ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Siitä voi sitten seurata tulkinta, että toinen kuljettaja tekee jotain tahallaan.

Toista autoilijaa syytetään henkilönä ja tämä on rattiraivon kulmakivi, Eero Kalmakoski tiivistää.

Ihminen ajaa, kuten elää.

Eero Kalmakoski

– Usein virheet tien päällä ovat usein vain pelkkiä vahinkoja ja kyse on hyvin pitkälle vain ja ainoastaan inhimillisestä erheestä.

Eero Kalmakoski sanoo, että liikenne ei anna mahdollisuutta sanattomaan tai sanallisenkaan viestintään.

– Anteeksipyyntö omasta virheestä on toisinaan mahdotonta osoittaa. Muissa tilanteissa, jos vaikkapa kassajonossa tönäisee toista, voi pyytää anteeksi.

Liikenteessä oman erehdyksen katuminen on haasteellista, kun ollaan auton kuoren sisällä ja kasvottomia persoonia.

Rattiraivoa myös pyörän satulassa

Itsehillinnän opettelemiseen liikenteessä ei Eero Kalmakosken mukaan ole oikotietä, mutta asioita voi opetella.

– Tunteille ei voi mitään, mutta niitä voi hallita. Tunnetta ei voi siirtää ja poistaa. Ratkaisevaa on, miten seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa toimii.

Kalmakosken mukaan rattiraivoa näkyy myös kevyen liikenteen keskellä. Jalankulkija voi vaikkapa koputtaa ikkunaan, jos hänen mielestään auto on väärässä paikassa tai pyöräilijä näyttää kuljettajalle käsimerkkejä.

Tunteille ei voi mitään, mutta niitä voi hallita.

Eero Kalmakoski

– Jos ärsyyntyy ja lähtee maksamaan kalavelkoja, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Raivostuminen ei johda mihinkään positiiviseen.

Eero Kalmakosken mukaan liikennekäyttäytyminen on hyvin paljon myös mallioppimista.

– Vanhempien pitäisi todella miettiä, miten he toimivat autoa ajaessaan eli miten viestitään ja miten käytetään turvalaitteita, Eero Kalmakoski sanoo ja painottaa, että vanhempien käyttäytymismallit siirtyvät lapsille.

Kiitos kuuluu kauaksi

Liikenneturva kysyi viime vuonna ihmisiltä liikenneviestinnästä. Kyselyn mukaan melkein kaikki vastaajat olivat joutuneet rattiraivon kohteeksi. Kaksi kolmannesta oli jopa provosoitunut toisen ihmisen toiminnasta.

– Kiitos oli kuitenkin yleisin viesti, Eero Kalmakoski kertoo tyytyväisenä.

– Kun autoilija antaa tietä suojatielle astuvalle ja saa kiitoksena kädenheilautuksen. Tunne kumpuaa kumpaankin suuntaan ja edistää myönteistä, toiset huomioivaa käyttäytymistä liikenteessä.