Tästä kiistellyssä metsähallituslaissa on kyse – seitsemän vastausta siihen, mikä muuttuisi

Hämmentääkö metsähallituslaista käyty keskustelu? Tässä rautalangasta vastaukset keskeisiin kysymyksiin.

A-studio
Metsähallitus organisaatio rautalankamallina nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa.
Yle Uutisgrafiikka

Metsähallituslaista on ilmassa paljon näkemyksiä, joukossa kärjistyneitä mielipiteitä ja väärää tietoa.

Mitä muutoksia laki konkreettisesti tarkoittaa?

Selvitimme asiantuntijoiden kanssa lakimuutokset tärkeimmät kysymykset.

1. Kolme asiaa muuttuu

Uusi laki toisi ennen kaikkea kolme uutta asiaa:

Yksi: Metsähallituksen alaisuuteen perustetaan uusi osakeyhtiö.

Kaksi: Ylä-Lapin maa-alueita ja koko maan yleisiä vesialueita siirretään Metsähallituksen sisällä.

Kolme: Metsähallitukseen perustetaan uusi "kolmas tase".

2. Uusi metsäyhtiö on olemassa vain hakkuita varten

Uuden metsäosakeyhtiön olemassaolon ainoa syy on hoitaa käytännön metsähakkuut valtion mailla ja myydä niistä saadut puut metsäteollisuudelle.

Näin Metsähallitus toimii nykyisinkin, mutta lakiesityksessä käytännön suorittava osa erotetaan omaksi yhtiökseen. Siihen siirtyisivät tarvittava henkilökunta ja välineistö, muttei metsiä. Ne pysyisivät Metsähallituksella.

Osakeyhtiöstä tulisi Metsähallituksen tytäryhtiö. Metsähallitus olisi jatkossakin valtion erityisliikelaitos hyvin samantapaisesti kuin nykyään.

Metsähallituksen hakkuut ovat vuosittain noin kymmenesosa kaikista hakkuista. Muun tarvitsemansa puun metsäteollisuus ostaa yksityisiltä metsänomistajilta, hakkaa omista metsistään tai ostaa tuontipuuna.

Karttagrafiikassa näkyvät Ylä-Lapin virkistysmetsät, Ylä-Lapin luontaistalousalueet ja valtion yleiset vesialueet.
Uuden lain kannalta keskeiset alueet. Ylä-Lapin virkistysmetsät ja luontaistalousalueet vaihtaisivat tasetta kokonaisuudessaan, yleiset vesialueet taas suojelu- ja kansallispuistovesiä lukuun ottamatta.Yle Uutisgrafiikka

3. Miksi Lapin maita ja valtion vesiä siirretään?

Koska kyse on alueista, joilla on sekä talous- että virkistyskäyttöä.

Alueita on kolme:

Noin 40 000 hehtaaria Ylä-Lapin virkistysalueita siirretään Metsähallituksen sisällä "luontotaseesta" "tuottotaseeseen". Noin 2,2 miljoonaa hehtaaria valtion yleisiä vesialueita ja 360 000 hehtaaria Ylä-Lapin luontaistalousalueita eli lähinnä poronhoitoalueita siirretään "luontotaseesta" uuteen "kolmanteen taseeseen".

"Tuottotase" tarkoittaa talouskäytössä olevia maita, esimerkiksi valtion talousmetsää. "Luontotase" tarkoittaa luonnonsuojelumaita, kuten kansallispuistoja. "Kolmas tase" on eräänlainen niiden välimuoto.

Siirtyvät alueet ovat sekakäyttöalueita, jotka ovat pääosin tuottamatonta virkistysluontoa.

Ne vertautuvat luonteeltaan valtion retkeilyalueisiin, jotka ovat jo nyt Metsähallituksen tuottotaseessa. Retkeilyalueita koskee ulkoilulaki, joka rajaa niiden käyttöä. Retkeilyalueilla voi tehdä hakkuita, mutta kevyemmin kuin muilla valtion mailla eli retkeilykäyttö huomioon ottaen.

Kolmannen taseen alueita on määrä käyttää samassa hengessä. Alueilta ei odoteta tuottoa.

Yleisten vesialueiden mukana ei siirry vesialueiden kansallispuistoja ja muita suojelualueita. Ne jäävät luontotaseen puolelle ympäristöministeriön hallintaan.

4. Mikä on "kolmas tase"?

Kolmas tase on erikoinen ja improvisoitu ratkaisu, jota kaikki asiantuntijat eivät suinkaan ole pitäneet tarpeellisena. Kyseessä on jonkinlainen kompromissi suojelu- ja bisnesintressien välillä.

Lainsäätäjät eivät ole halunneet pitää yleisiä vesialueita ja luontaistalousmaita pelkästään luontotaseessa, koska niillä on sekä talous- että virkistyskäyttöä. Mutta kun aluksi pohdittiin niiden siirtämistä tuottotaseeseen, nousi runsaasti vastustusta.

Kolmannen taseen ratkaisussa alueet siis irrotetaan luontopalveluista ja merkitään omaan koriinsa. Koska niiden hallinta siirtyy luontopuolelta tuottopuolelle eli ympäristöministeriöltä Metsähallitukselle, uudistuksessa mennään lievästi "talous edellä".

Kolmannen taseen alueisiin ei kohdistu tuottovaatimuksia. Niiden ei siis pidä tuottaa valtiolle tiettyjä tulomääriä vuosittain.

Alueita ei myöskään voi siirtää omasta koristaan suoraan tuottotaseeseen miten vain. Se vaatisi eduskunnan päätöksen.

5. Toisin kuin Carunassa, omistus pysyy valtiolla

Kaikki maat, vedet ja metsät pysyvät Metsähallituksen hallussa eli suoraan valtion omistuksessa.

Mitään ei siirretä uuteen metsäosakeyhtiöön. Mistä hakataan, sen päättää Metsähallitus luonnonvarasuunnitelmien pohjalta, samoin kuin nykyään.

Suojelualueet säilyvät nykyisellään. Jos metsien tai vesien käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, tarvitaan eduskunnan päätös kuten nytkin.

Vertailuna: kun Fortumin sähköverkkotoiminnasta muodostettiin vuonna 2014 Caruna, Carunalle siirtyivät sekä liiketoiminta että fyysiset verkot. Metsähallituksen tapauksessa omistus halutaan pitää valtiolla.

6. Kysymysmerkit ja uhat

Uhat liittyvät kaikkiin siirtyviin alueisiin eli Ylä-Lapin maihin ja yleisiin vesialueisiin.

Niille ei aseteta tuottovaatimuksia, mutta alueiden hallinta siirtyy luontopuolelta tuottopuolelle. Tässä aukeaa porttiteoria: jos alueita halutaan tulevaisuudessa hyödyntää taloudellisesti nykyistä enemmän, se on nykyistä helpompaa.

Alueiden yleiskäytöstä päättäminen siirtyy Metsähallituksen hallitukselle. Se avaa periaatteessa hyödyntämismahdollisuuksia.

Valtio vakuuttaa, että siirtyville alueille ei ole suunnitteilla raskasta talouskäyttöä, vaan käytännössä puhutaan jokusista mökkikylä-, maankäyttö- ja tuulivoimakohteista. Alueiden käyttöä ohjataan jo tarkasti esimerkiksi kaavoilla ja luonnonvarasuunnitelmilla.

Alueet ovat paikallisesti tärkeitä, ja niillä on runsaasti luontoarvoja. Näköpiirissä ei ole, että kukaan haluaisi pilata niitä. Mutta periaatteessa portti lisärahanteolle raottuu hiukan, eikä kukaan tunnu tarkkaan tietävän miksi.

7. Miksi laki ylipäätään tehdään? Vaatiiko EU jotain?

EU ei ole vielä varsinaisesti uhkaillut Suomea asiassa, mutta EU-säännöt ovat muutoksen syynä.

Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hakkaa metsiään ja myy puitaan samoilla markkinoilla kuin yksityiset yritykset.

EU:n kilpailulainsäädännön mukaan tällainen toiminta valtion liikelaitoksilta ei ole hyväksyttävää. Valtion liikelaitokset eivät voi mennä konkurssiin, ja niillä on veroetu yritysten maksamiin yhteisöveroihin verrattuna. EU-pelisääntöjen mukaan tämä vääristää kilpailua.

EU:n komissio määräsi vuonna 2007 Suomen puuttumaan Tieliikelaitoksen toimintaan samasta syystä. Tieliikelaitos muutettiin vuonna 2008 valtion omistamaksi osakeyhtiö Destiaksi.

Myös Ilmailulaitos, Varustamoliikelaitos ja Luotsausliikelaitos on yhtiöitetty Finaviaksi (2010), Arctia Shippingiksi (2010) ja Finnpilot Pilotageksi (2011). Esimerkiksi Senaatti-kiinteistöt on kuitenkin edelleen valtion liikelaitos, koska se ei toimi avoimilla markkinoilla vaan tuottaa palveluja vain valtiolle.

Komissio ei siis määrää hakkuutoiminnan yhtiöittämistä, mutta nykytilakaan ei ole EU:n sääntöjen mukainen. Osakeyhtiöittäminen on poliittinen ratkaisu.

Osakeyhtiö-tytäryhtiön perustaminen ei ole ainoa mahdollisuus, mutta selkeitä vaihtoehtojakaan ei ole esitetty.

Järjestely tosin takaa, että maiden ja vesien omistus pysyy valtiolla, koska uusi tytäryhtiö hoitaa vain käytännön työt.

_Artikkelia varten on haastateltu ympäristöoikeuden professori Tapio Määttää Itä-Suomen yliopistosta, Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäkeä ja hallitusneuvos Vilppu Talvitietä maa- ja metsätalousministeriöstä._