Monet turvapaikanhakijanuoret haluavat heti kouluun – "Haluan opiskella ja olla hyödyllinen ihminen"

Helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa asuvat Mahmoudien pojat ovat aloittaneet koulun. Sisar haaveilee työstä, joka ei kotimaassa Afganistanissa olisi välttämättä mahdollista naiselle.

Kotimaa
Poika ja tyttö luokassa, takana tietokoneita. Suomen kielen tunnilla. Turvapaikkaa hakevien nuorten tavoitteet ovat ammattiopinnoissa.
Turvapaikanhakijanuoret suomen kielen tunnilla Vuorannan vastaanottokeskuksessa. Sasha Silvala / Yle

Etelä-Suomeen on satanut tammikuussa lunta, ja tuimat pakkaset saavat helsinkiläiset palelemaan.

Tammikuun lopulla vesikeli sulattaa jo hankia. Kaukaa Afganistanista ja Irakista tullut Vuorannan vastaanottokeskuksen väki saa kokea, kuinka nopeasti säät Suomessa vaihtuvat.

Elämä vastaanottokeskukseksi muutetussa karussa kurssikeskuksessa on muuten verkkaista. Aikuisilla ei ole paljoa tekemistä. Muutama nuori mies pelaa biljardia.

Arkea rytmittää kuitenkin suomen kielen opiskelu. Kahdesti viikossa pidettäviä parituntisia oppitunteja vetävät vapaaehtoiset.

Aktiivisilla eläkeläisillä Marja Välkkeellä ja Eelis Lajuselle on aikaa ja innostusta.

Välke toimi aiemmin erityisopettajan työssä, Lajunen Helsingin kaupunginteatterin vahtimestarina. Nyt heidän luokkansa ja yleisönsä ovat Vuorannassa.

Lajunen paneutuu opetukseen kuin olisi päässyt näyttämölle. Hän näyttää oppilailleen pikatahtiin esineitä, silitysrautaa ja kännykkää.

– Mikä tämä on? Lajunen kysyy ja saa vastauksia suomeksi.

Opettaja luokan edessä. SPR:n vapaaehtoinen auttaja Eelis Lajunen saa kieliopinnot tuntumaan leikiltä.
SPR:n vapaaehtoinen auttaja Eelis Lajunen saa kieliopinnot tuntumaan leikiltä.Sasha Silvala / Yle

Luokassa istuu enimmäkseen nuoria aikuisia, äitejä ja isiä. Muutama juuri koulusta tullut lapsi liittyy joukkoon.

Lajunen avaa opetustilan oven, sitten sulkee ja lukitsee sen. Koko ajan hän heittelee kysymyksiä.

Ihmiset, jotka muutama kuukausi sitten eivät olleet kuulleetkaan Suomesta, vastaavat suomeksi.

Täällä ei päntätä ja virheitä saa tehdä.

Eelis kutsuu lapset Yksi pieni elefantti -leikkiin ja opettaa kuin huomaamatta lukusanoja.

"Yksi, kaksi, kolme".

Oppitunnin jälkeen Mahmoudien afganistanilaisperhe saapuu tyhjään ruokalaan. He saapuivat Vuorantaan marraskuussa, kun vastaanottokeskus avattiin.

Kuinka elämä Suomessa on lähtenyt liikkeelle?

Pojat käyvät koulua. 14-vuotias Shahab on saanut koulupaikan Helsingin keskustasta Kampista, 8-vuotias Shahin Kontulasta Itä-Helsingistä.

Toistaiseksi pojat ovat valmistavilla luokilla, joilla he muiden tulijoiden kanssa opiskelevat aluksi hankalaa kieltä.

Shahab osaa jo muutaman sanan suomea.

– Moi. Mitä kuuluu? Minun nimeni on Shahab. Pelaan jalkapalloa.

Tuo sana on tarttunut myös perheen isän Abdulkhalegh Mahmoudin puheeseen. Kotiutuminen on alkanut vähitellen, ja ensi kosketus uuteen elämään on usein peli.

Isä Mahmoudi kertoo darin kielellä retkistä Helsingin keskustaan ja poikien harrastuksesta: "Jalkapalo."

Mahmoudien perhe on paennut Afganistanin levottomia oloja ja väkivallan uhkaa. Perheen isä Abdulkhalegh ja äiti Nafasgol suomen kielen tunnilla.
Mahmoudien perhe on paennut Afganistanin levottomia oloja ja väkivallan uhkaa. Perheen isä Abdulkhalegh ja äiti Nafasgol suomen kielen tunnilla.Sasha Silvala / Yle

Perheen isä on käynyt maahanmuuttoviranomaisten kuulustelussa, mutta oleskelulupapäätöstä ei ole vielä tullut. Kaikki perheenjäsenet toivovat voivansa jäädä Suomeen. Syy on yksinkertainen:

– Haluamme olla turvassa, Abdulkhalegh Mahmoudi sanoo.

Kysyjä saa vihiä enemmän myös lähdön syystä.

Isä Abdulkhalegh sanoo työskennelleensä autonkuljettajana ulkomaalaisten palveluksessa.

– Isälleni sanottiin, että älä tee työtä ulkomaalaisille, sillä ne ovat pahoja ihmisiä, kertoo tytär Shaqayeq Mahmoudi.

Afganistanissa ulkomaalaisille työskentely voi merkitä uhkaa ja pahimmillaan kuolemantuomiota, jos Taleban-liike onnistuu palaamaan valtaan. Mahmoudien kotiseudulla Heratissa maan länsiosassa ääri-islamilaiset ryhmittymät käyvät veristä kamppailua.

Mahmoudien perheen tytär Shaqayeq on toiveikas ja sanoo haluavansa opiskelemaan.

– Afganistanissa en olisi voinut opiskella enkä mennä töihin. Täällä se on mahdollista, 19-vuotias nainen sanoo päättäväisesti.

Shaqayeq puhuu sujuvaa englantia. Hän on aloittanut myös suomen opiskelun. Viiden kuukauden kuluttua tiedossa ovat pääsykokeet Suomessa.

– Haluan opiskella insinööriksi yliopistossa. Se on toiveeni, hän sanoo.

Shaqayeqin haaveena on opiskella teknistä piirtämistä sekä suunnittelua ja kenties tulla jonakin päivänä arkkitehdiksi.

Hän muistuttaa, ettei voisi välttämättä kotimaassaan työskennellä ammatissa, sillä tyttöjen ja naisten on pysyttävä Afganistanissa kotona.

– En halua kotirouvaksi, vaan haluan olla hyödyllinen ihminen, Shaqayeq sanoo.

Vuorannan vastaanottokeskuksessa aluperin kahden hengen huoneen voi jakaa esimerkiksi viisihenkinen perhe.
Vuorannan vastaanottokeskuksessa aluperin kahden hengen huoneen voi jakaa esimerkiksi viisihenkinen perhe.Sasha Silvala / Yle

Shaqayeq muistelee, kuinka kylmää ja pimeää oli, kun perhe saapui Vuorannan vastaanottokeskukseen ensi kertaa.

Kuukausia kestäneen matkan jälkeen kaikki olivat aivan uupuneita.

– Emme saaneet nukutuksi, emme saaneet syödyksi, Shaqayeq Mahmoudi sanoo matkasta.

Shaqayeq kertoo, että Afganistanissa perhe asui omassa talossa, mutta kahden vuoden aikana hän ei uskaltanut edes mennä kouluun sieppauksen pelossa.

Täällä asumme yhdessä pienessä huoneessa, mutta joka ilta voimme mennä rauhassa nukkumaan.

– Minä ja vanhempani elimme kovassa paineessa. Täällä asumme viisi perheenjäsentä yhdessä pienessä huoneessa, mutta joka ilta voimme mennä rauhassa nukkumaan.

Helsingin metrossa ja kaupoissa kulkiessaan Shaqayeq on saanut hyvän vastaanoton.

– Ehkä se johtuu siitä, että osaan englantia, ja moni tunnistaa minut afganistanilaiseksi. Ihmiset ovat mukavia.

Shaqayeq kertoo, että käy joskus äitinsä kanssa Espoossa naistentalolla, missä hän toimii tulkkina.

Vuosaaren vastaanottokeskukseen on tuotu vapaaehtoisten avulla suomalaisten lahjoittamia tavaroita.
Vuosaaren vastaanottokeskukseen on tuotu vapaaehtoisten avulla suomalaisten lahjoittamia tavaroita.Sasha Silvala / Yle

Myös suomi alkaa jo tarttua.

– Helsinki on kaunis, sanoo Shaqayeq suomeksi.

Se saattaa olla kohteliaisuus.

Talvi on pimeä, ja loskakeli on tehnyt Vuorannan ikkunoista näkyvän Suomenlahden jään heikoksi.

Vuorannan pihalla lumessa hyppii kouluikäinen tyttö lumessa, pelkissä sisävaatteissa.

Hän huutelee hilpeästi kaverilleen oudolla kielellä. Oleskeluluvan myötä myös suomi tulisi tuollekin pikkutytölle nopeasti tutuksi.

Mutta sitä pitää vielä odottaa.