Merten takaa viikinkihautaan päätynyt ryöstösaalis kertoo 900-luvun globalisaatiosta

Soljen omistaja saattoi itsekin olla pitkän matkan kulkija, ennen kuin päätyi Tanskassa hautaan. Se selvinnee, kun hampaiden isotooppitutkimus valmistuu. 

Ulkomaat
Pyöreä ornamenttikoristeinen solki,  jonka kultauksen alka pilkottaa paikoin vihreää metallia.
Luultavasti puulipasta koristaneesta kiekosta saatiin solki viikinkinaisen alusmekkoon kiinnittämällä taakse solki. Museum Østjylland

Runsaat tuhat vuotta sitten nykyisessä Randersissa Jyllannissa vietettiin viikinkihautajaisia, joiden naisvainaja sai viimeiselle matkalleen poikkeuksellisen aarteen: kullatun pronssisoljen. Nykytutkijoille se on todiste siitä, miten liikkuvaisia ihmiset olivat jo tuohon aikaan.

Litteä solki on halkaisijaltaan kuusisenttinen. Nainen oli kiinnittänyt sillä alusmekkonsa liepeet. Esine oli kuitenkin alkujaan aivan muuta kuin viikinkinaisen koru.

Haudan tutkimuksia johtanut Ersnt Stidsing Itä-Jyllannin museosta kertoo tienneensä heti, ettei ollut pitkällä urallaan nähnyt mitään vastaavaa. Vahvistuksen soljen alkuperästä hän sai brittiläisiltä ja saksalaisilta kollegoilta, joille lähetti kuvia löydöstä.

– He pystyivät sanomaan jokseenkin varmasti, että se oli peräisin pyhäköstä Brittein saarilta. Yksi piti sitä koristelun perusteella irlantilaisena, toinen sanoi sen olevan Etelä-Skotlannista, Stidsing kertoo tanskalaisella Videnskab (siirryt toiseen palveluun)-tiedesivustolla.

Pyhä esine, mutta ei ehkä kristillinen

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että alkujaan solki oli ollut uskonnollisen puulippaan koriste. Myös toinen tuomio oli yksimielinen: solki oli varastettu. Sellaiset esineet eivät päätyneet viikinkien käsiin rehellisin keinoin, myöntää myös Stidsing.

– Se oli peräisin luostarista tai kirkosta, mutta ei välttämättä kristillisestä. Kauppaa tällaisilla tavaroilla ei käyty, hän sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan solki on 800-luvulta eli satakunta vuotta vanhempi kuin Randersin hauta. Itä-Tanskassa Lollannin saarella on tehty muutamia vastaavantapaisia löytöjä, mutta Jyllannissa se on ensimmäinen. Kaikkiaankin tällaiset esineet ovat Pohjolassa hyvin harvinaisia.

Oliko nainen norjalainen?

Stidsing arvelee, että koru on voinut tulla Tanskaan Norjan kautta, sillä siellä on tehty muutamia vastaavia löytöjä. Hän vie pohdintansa jopa pidemmälle.

– Olisiko nainen itsekin voinut olla norjalainen, joka tuli koruineen Tanskaan ja eli ja kuoli nykyisessä Randersissa?

Teoria, jota tukee vanha tieto norjalaisviikinkien lukuisista Pohjois-Englannin-retkistä, on vahvistettavissa tai kumottavissa laboratoriossa. Vainajan hampaita on lähetty stabiili-isotooppitutkimuksiin, jotka pystyvät kertomaan, varttuiko hän Norjassa.

– Se todistaisi käsityksiämme siitä, miten globalisoitunut maailma oli jo siihen aikaan. Se olisi uusi askel samaan suuntaan kuin Egtvedenin tytön osoittautuminen saksalaiseksi, Stidsing sanoo viimevuotiseen tutkimustulokseen viitaten.

Kaukaiset aviositeet eivät ehkä olleet poikkeuksia

Myös Kaakkois-Tanskan museon arkeologi Jens Ulriksen on kiinnostunut uusista todisteista siitä, miten pitkiä matkoja ihmiset matkustivat ja miten kauas synnyinpaikastaan he avioituivat ja asettuivat.

900-luvulla tanskalaiskuninkaat ottivat vaimoikseen slaavilaisia prinsessoja, ja myös pohjoismaisten kuningassukujen tuonaikaisista keskinäisistä aviositeistä on näyttöä. Ehkä puolisoita haettiin kaukaa myös alemmissa yhteiskuntaluokissa, Ulriksen tuumii.

Hän sanoo, ettei tieto yllättäisi häntä, mutta todisteet tavan yleisyydestä olisivat kullankalliit.

Näihin pohdintoihin kannustanut solki pannaan vuonna 2018 näytteille Itä-Jyllannin museoon. Tanskalaisen TV2OJ-kanavan verkkosivulla löydön voi jo nähdä videolla (siirryt toiseen palveluun).