Venäjällä ei kaivella totuutta Neuvostoliiton hirmuteoista – vaikka pimeä historia kiinnostaa

Venäläinen kansalaisjärjestö Memorial kerää tietoja Neuvostoliiton ajan vainoista. Tietojen perusteella Moskovassa järjestetään kiertokävelyjä alueilla, jolla terrori toteutettiin. Terrorin topografia -retkellä saa käsityksen vainojen laajuudesta.

Ulkomaat
Yksityiskohta vainojen uhrien muistomerkille.
Yksityiskohta vainojen uhrien muistomerkille.Kerstin Kronvall / Yle

Neuvostoliiton ajan vainoista kerrotaan Moskovassa kiertokävelyillä, jotka suuntaavat terrorin toteuttamispaikoille.

Kävelyjä järjestää säännöllisesti eri puolilla kaupunkia kansalaisjärjestö Memorial (siirryt toiseen palveluun), joka kerää tietoja vainoista. Reittejä on noin kymmenen ja jokaisella reitillä on oma teemansa.

Terrorin topografia antaa kuvan vainojen laajuudesta

Terrorin topogrfia -kiertokävelyllä käydään niissä kortteleissa, joissa tuhansia ihmisiä kidutettiin, tuomittiin ja tapettiin Neuvostoliiton aikana.

Aleksandra ja Meeri Memorialin näyttelyä katsomassa.
Aleksandra ja Meeri Memorialin näyttelyä katsomassa.Kerstin Kronvall / Yle

Ensimmäisenä paikalle tulee nainen, joka on varustautunut sateenvarjolla. Suurin osa muista ei ottanut sellaista mukaan ja kastuu kahden tunnin kävelyn aikana läpimäräksi. Kukaan ei kuitenkaan lähde pois, vaikka on kylmää eikä oppaan ääni kanna, joten kaikki eivät kuule kaikkea.

Nämä ihmiset todella haluavat tietää enemmän Neuvostoliiton vainojen uhreista.

Opas Pavel Gnilorybov aloittaa illan kiertokävelyn toteamalla, että ei voi käyttää kovaäänistä, koska silloin poliisi saattaa pitää kiertokävelyä luvattomana mielenosoituksena ja pidättää osallistujat.

Tämä on hyvä muistutus illan teemasta.

Vakavia ilmeitä surullista historiaa kuunnellen.
Vakavia ilmeitä surullista historiaa kuunnellen.Kerstin Kronvall / Yle

Terrorin päämaja on vihattu talo

Ryhmä liikkuu alueella, jolla toimineiden viranomaisten vastuulla oli puhdistaa Neuvostoliitto toisinajattelijoista ja niin sanotuista kansan vihollisista.

Kokoontumispaikkana on Solovetsin kivi, muistomerkki vainon uhreille. Se sijaitsee aivan pahamaineisen Lubjankan vieressä. Lubjanka oli turvallisuuspalvelun KGB:n päämaja ja sen kellarissa ovat tuhannet ihmiset kohdanneet kuolemansa.

Muistokivi vainojen uhreille on tuotu Solovetskin vankilasaarelta.
Muistokivi vainojen uhreille on tuotu Solovetskin vankilasaarelta.Kerstin Kronvall / Yle

Kellarissa oli vankisellejä, kidutuskammioita ja holveja, joissa pikatuomion saaneita tapettiin ampumalla. Monet moskovalaiset eivät edelleenkään katso talon suuntaan. Sen maine on niin hirvittävä, että ihmiset vihaavat itse taloakin koko sydämestään.

Ryhmä ei pelännyt sadetta, taustalla pahamaineinen Lubjanka.
Ryhmä ei pelännyt sadetta, taustalla pahamaineinen Lubjanka.Kerstin Kronvall / Yle

Arkistoja ei ole avattu

Memorialin keskeiseen toimintaan kuuluu vainojen uhrien historian selvittäminen. Järjestöllä on laaja arkisto, joka koostuu uhrien omaisten antamasta materiaalista. Vain hyvin pieni osa viranomaisten arkistomateriaalista on avointa tutkijoille ja yleisölle.

Aleksandra Polivanova tutkii neuvostoterrorin historiaa.
Aleksandra Polivanova tutkii neuvostoterrorin historiaa.Kerstin Kronvall / Yle

Memorialin kuraattori Aleksandra Polivanova suunnittelee kiertokävelyt.

– Tutkimme arkistoasiakirjoja, etsimme tietoa kirjastoista ja esimerkiksi puhelinluetteloista.

Tutkijat joutuvat käyttämään välillisiä keinoja löytääkseen tietoja tapahtumista, joista ei saa arkistotietoja. He myös tutkivat valokuvia ja haastattelevat ihmisiä. Työ on hidasta.

– Kun olemme saaneet kokoon riittävästi tietoa, suunnittelemme sen perusteella uusia kiertokävelyjä, Aleksandra kertoo.

Miljoonat kärsivät vainoista

Illan kävelyllä on mukana noin viisikymmentä ihmistä, heidän joukossaan Irina, joka on tullut tänne parin ystävänsä kanssa. Irinan perhe ei joutunut vainojen kohteeksi ja hänen äitinsä oli vannoutunut kommunisti.

– Hän uskoi kaikkeen, mutta me emme usko, siksi osallistumme kaikkiin mielenosoituksiin vapauden puolesta ja Putinia vastaan, Irina sanoo.

Opas luettelee tunnettujen neuvostokansalaisten nimiä, jotka ammuttiin Lubjankan kellarissa. Hän kuvailee, miten niin sanottu sotilaskollegio toimi. Se oli tuomioistuin, joka pelkästään vuosina 1936–38 tuomitsi 31 000 ihmistä kuolemaan. Syytetyillä ei ollut mahdollisuutta puolustukseen, eikä heitä kuultu tuomioistuimessa.

– Tämä oli kuin liukuhihna, jolla leimattiin kuolemantuomioita, Pavel toteaa.

Pahimpina vuosina Stalinin vainojen seurauksena kuoli jopa kolme miljoonaa ihmistä joko teloituksissa tai kärsimyksiin työleireillä. Miljoonat myös työskentelivät leireillä vartijoina. Heidän väkivaltaisesta käyttäytymisestään vankeja kohtaan ei juuri puhuta.

Tarkkaa lukua tapettujen määrästä ei ole. Hyvin moni täysin syytön joutui KGB:n rautakitaan siksi, että joku kanteli hänestä. Kantelijoista käytetään nimeä ”stukatš” eli koputtaja.

Opas kertoo vaikeuksista löytää tietoja vainojen uhreista.
Opas kertoo vaikeuksista löytää tietoja vainojen uhreista.Kerstin Kronvall / Yle

Totuus pysyy piilossa

Venäjällä ei ole julkista keskustelua tästä kipeästä osasta maan historiaa. Aleksandra Polivanova toteaa, ettei ole poliittista tahtoa perustaa esimerkiksi totuuskomissiota selvittämään esi-isien hirmutekoja. Hänen mukaansa järjestelmä ei ole muuttunut niiltä ajoilta ja siksi ei myöskään voi olla vakuuttunut siitä, ettei vastaavaa voisi tapahtua uudestaan.

– Vallan rakenteet ovat samoja. Vaikka äärimmäisiä keinoja ei enää käytetä, mekanismit ovat edelleen olemassa, Aleksandra toteaa.

Vahingoittunut Stalin-patsas vainojen uhrien muistomerkin edessä Moskovassa.
Vahingoittunut Stalin-patsas seisoo vainojen uhrien muistomerkin edessä Moskovassa.Kerstin Kronvall / Yle

Solovetskin kiven lisäksi Moskovassa ei ole monta paikkaa, joka muistuttaisi uhrien kohtaloista. Museon-puistossa aivan joen varrella on yksi muistomerkki, jonka edessä seisoo Stalinin patsas.

Valtio suunnittelee uuden muistomerkin pystyttämistä ensi vuonna, jolloin on kulunut sata vuotta bolševikkivallankumouksesta.