Kaikki Kremlin miehet – lojaalius on tärkein kriteeri Putinin lähipiirissä

Venäjän presidentti saa lähipiiriltään lähinnä sellaista informaatiota, joka sopii hänen näkemyksiinsä, sanoo Putinin lähipiiristä kirjan kirjoittanut toimittaja Mihail Zygar.

Ulkomaat
Medvedev ja Putin kulkevat etualalla ja katsovat toisiaan. Medvedev osoittaa sormellaan taaksepäin, jossa kävelee Sergei Ivanov.
Pääministeri Dmitri Medvedev osoitti olevansa lojaali Putinille, kun hän luovutti yhden presidenttikauden jälkeen vallan ohjakset takaisin. Taustalla kulkee Sergei Ivanov, presidentinhallinnon päällikkö.Dmitry Astakhov / Sputnik / Gove / EPA

Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiri ei kykene antamaan hänelle tietoa, joka kyseenalaistaisi presidentin näkemykset, sanoo Putinin sisäpiiristä kirjan kirjoittanut venäläinen journalisti Mihail Zygar.

– Informaatio, jota hän saa, vahvistaa tietenkin kaikki hänen epäilyksensä. Kukaan ei puhu hänelle mitään, mistä hän olisi eri mieltä, Zygar sanoo.

Toimittaja Mihail Zygar istuu kravatti kaulassaan, tummanharmaa pikkutakki yllään. Tausta on vaalea.
Journalisti Mihail Zygar kirjoitti kirjan Kremlin miehistä.Nella Nuora / Yle

Aiemmin oppositiohenkisen Dožd-televisokanavan päätoimittajana toiminut Mihail Zygar kirjoittaa teoksessaan Putinin sisäpiiri. Nyky-Venäjän lyhyt historia Putinin valtakauden historiaa tämän lähipiirin kautta.

Kirjan päähenkilö ei ole niinkään Putin kuin ne lukuisat poliitikot ja virkamiehet, jotka toimivat hänen ympärillään.

Zygarin mukaan Putinin lähin piiri päätöksenteossa koostuu voimaministeriöiden edustajista, jotka viikoittain lauantaisin tai useammin kerääntyvät pohtimaan kansainvälisiä kysymyksiä.

Tässä ryhmässä Putinin lähimmät miehet ovat ennen kaikkea turvallisuusneuvoston pääsihteeri Nikolai Patrušev ja presidentinhallinnon päällikkö Sergei Ivanov. Molemmat ovat myös vanhoja KGB-miehiä.

– He jakavat täysin Putinin maailmankuvan ja teorian salaliitoista, journalisti Mihail Zygar sanoo.

Salaliittojen maailmankuva

Zygarin kirja kertoo presidentistä, joka virkakautensa alussa pyrki läheisiin suhteisiin länsimaiden kanssa, mutta päätyi vastakkainasettelun tielle.

Nikolai Patrushev katsoo Putinia, joka on kuvan etualalla. Kuva on tarkennettu Patrushevin kasvoihin, Putin on kuvassa häimeä.
Venäjän turvallisuusneuvoston pääsihteeri Nikolai Patrušev on yksi Putinin lähimmistä luotetuista.Sergei Karpukhin / Pool / EPA

– Tietenkään hän ei suunnitellut vievänsä maata nykyisenkaltaiseen eristykseen, hän päinvastoin yritti saavuttaa mahdollisimman suuren arvostuksen ja tasa-arvoiset suhteet länsimaihin, Zygar sanoo.

Zygarin mukaan suurin muutos Putinin ajatuksiin tuli vuoden 2004 Ukrainan oranssin vallankumouksen jälkeen. Putin näki niin sanottujen värivallankumousten sarjan taustalla läntisen salajuonen.

– Putin ei usko demokratiaan, mihinkään perusarvoihin. Hänen mielestään kaikki maailman poliitikot ovat kyynikkoja, lurjuksia.

Tämän maailmankuvan mukaan ihmiset eivät lähtisi aukioille palelemaan, ellei joku maksa heille siitä.

Ystävät eivät väitä vastaan

Patrušev ja Ivanov eivät kuitenkaan ole Putinin läheisimpiä ystäviä, sitä piiriä, jonka kanssa Putin kokoontuu sunnuntaisin syömään šašlikkia.

Nämä ystävät eivät kuitenkaan vaikuta suoraan Putinin politiikkaan.

– Edes ne hänen ystävänsä, joilla on Suomen kansalaisuus ja jotka haluaisivat tiiviimpiä ja lämpimämpiä suhteita Eurooppaan, eivät kykene kiistelemään hänen kanssaan, koska he voisivat menettää pääsyn Putinin puheille, Zygar sanoo viitaten Putinin liikemiesystäviin Rotenbergin veljeksiin ja Gennadi Timtšenkoon.

Joukko virkamiehiä ja sotilaita seisoo riveissä vaaleassa salissa, kasvot vakavina. Virkamiehillä on mustat puvut, sotilailla ja puolustusministerillä vaaleanharmaat paraatiunivormut.
Oikealta vasemmalle lueteltuna armeijan esikuntapäällikkö Valeri Gerasimov, presidentinhallinnon päällikkö Sergei Ivanov, pääministeri Dmitri Medvedev, puolustusministeri Sergei Šoigu, turvallisuusneuvoston pääsihteeri Nikolai Patrušev.Alexey Nikolsky / Sputnik / Kremlin pool / EPA

Ryhmä-Putin johtaa maata

Samaan aikaan Zygar katsoo, että Putin on monella tapaa oman lähipiirinsä tuote. Zygar kirjoittaa, että kyse on eräänlaisesta kollektiivisesta Putinista.

– Se on valtava määrä venäläisiä virkamiehiä, jotka yrittävät noudattaa Putinin tai minkä tahansa esimiehensä ajatuksia. Nämä ihmiset eivät ajattele itse, vaan yrittävät tehdä sen, mitä heiltä odotetaan, Zygar sanoo.

Kollektiivinen Putin lähestyy asioita kysymyksellä, mitä Putin tekisi.

Zygar nostaa esimerkiksi kevään 2012, jolloin Putin sairastui eikä kahteen kuukauteen ottanut osaa maan johtamiseen.

– Sitä ei melkein huomannut. Kollektiivinen Putin teki päätöksiä, jopa esitti aiemmin kuvattuja nauhoituksia hänestä, hänen nimissään tehtiin julkilausumia. Kaikki oli kuin hän olisi ollut paikalla, Zygar sanoo.

Kremlin syvät kurkut

Mihail Zygarin teoksen venäjänkielinen nimi viittaa Bob Woodwardin ja Bernsteinin Watergate-skandaalista kirjoittamaan kirjaan Kaikki presidentin miehet (All The President’s Men 1974), joka lanseerasi käsitteen ’syvä kurkku’ salaisen tietolähteen nimeksi.

Syviä kurkkuja tarvitsi myös Zygar yrittäessään päästä käsiksi Kremlin kulissien takaiseen päätöksentekoon. Työn vaikeutta kuvastaa se, että kirjan kirjoittaminen vei seitsemän vuotta.

– Onnistuin suostuttelemaan joukon hyvin sulkeutuneita, kontakteja vältteleviä henkilöitä, Zygar sanoi.

Senkin jälkeen tehtävänä oli etsiä jonkinlaisia totuuden jyviä lähteiden kertomuksista.

– Ne, jotka suostuivat puhumaan, säännönmukaisesti valehtelivat, Zygar sanoo.

Kaikki ajavat omia etujaan

Zygarin näkemys Putinin joukosta on varsin raadollinen. Hallinnon sisällä käydään usein jonkinlaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan.

Putinin hallintoa on yritetty usein hahmottaa erilaisten kilpailevien ryhmittymien, klaanien kautta. On puhuttu esimerkiksi turvallisuuspalveluista nousevista silovikeista ja talousliberaaleista teknokraateista. Mihail Zygar kyseenalaistaa tämän ajattelun.

– On tilanteen mukaisia liittoumia, ei mitään pysyviä klaaneja, Zygar sanoo.

– Kaikilla on oma henkilökohtainen suhteensa Putiniin ja kaikki ymmärtävät olevansa henkilökohtaisesti riippuvaisia Putinista. Kaikkia heistä voidaan hetkellä millä hyvänsä syyttää pettureiksi ja karkottaa piiristä. Lojaalius henkilökohtaisesti presidentille on pääkriteeri henkilön menestyksen arvioimiseksi.

Ei suurta suunnitelmaa

Mihail Zygar katsoo, että Vladimir Putin ei toteuta mitään suurta suunnitelmaa. Hän ei ole suuri strategi, hän taktikoi tilanteen mukaan.

– Periaatteessa Putinilla ei ole strategiaa millään suunnalla, hänellä ei ole koskaan ollut ulkopoliittista strategiaa eikä hänellä nyt ole talousstrategiaa, Zygar sanoo.

Nykyisessä taloustilanteessa Putinin hallinto lähinnä odottaa, että öljynhinta alkaisi taas nousta.

Mitään kansannousua taloustilanteen heikkenemisen vuoksi ei ole odotettavissa, Zygar arvioi. Taloustilanne on suhteessa aiempiin aikoihin vielä hyvä.