Anna Tishenko työskentelee räjähtäneen ydinrektorin vieressä: "Ei meille kukaan sano, että syövät johtuisivat säteilystä"

Huhtikuun 26. päivä vuonna 1986 muutti pysyvästi Anna Tishenkon elämän. Hänet ja moni muu evakuoitiin kaksi päivää Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Anna ei tule koskaan pääsemään takaisin kotiin.

Ulkomaat
Perjantai: Ruokala 1, Tshernobyl
Perjantai: Ruokala 1, Tshernobyl

Anna Tishenko seisoi rautatien yli kulkevalla Prypjatin sillalla. Hän katsoi palavaa ydinvoimalaa.

– Katselimme savua, tuhoa, ymmärtämättä, mitä oikein on tapahtumassa.

Säteilyä ei nähnyt eikä haistanut. Kukaan ei tajunnut vaaraa.

– Kukaan meistä ei miettinyt, että palo olisi hengenvaarallinen.

40 000 ihmistä asui siellä

Anna Tishenkon kotikaupunki Prypjat sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä ydinvoimalasta. Kaupunki suunniteltiin erityisesti nuoria lapsiperheitä varten.

Siellä asui noin 40 000 ihmistä. Heistä useat työskentelivät ydinvoimalassa.

Meidän käskettiin ottaa mukaan vain henkilöpaperit, koska tulisimme takaisin.

Anna Tishenko

Huhtikuun 26. päivä vuonna 1986 muutti pysyvästi kaupungin asukkaiden elämän. Tshernobylin ydinvoimalan nelosreaktorissa tapahtui aamuyöllä räjähdys epäonnistuneen käyttökokeen seurauksena.

Kyseessä on edelleen ihmiskunnan historian vakavin ydinvoimalaonnettomuus.

– Vuosi 1986 murskasi kaikki suunnitelmamme, haaveemme.

"Kaupunkia ei voi unohtaa"

Prypjatin asukkaat evakuoitiin maanantaina, noin kaksi vuorokautta räjähdyksen jälkeen.

– Meidän käskettiin ottaa mukaan vain henkilöpaperit, koska tulisimme takaisin. Lähdimme pelotta ja uskoimme, että palaamme kotipaikkaamme.

Prypjat sijaitsee Tshernobylin suoja-alueella. Siellä asuminen ja aiheeton oleskelu on edelleen ehdottomasti kielletty.

Anna ei ole käynyt kaupungissa onnettomuuden jälkeen.

– Sanotaan, että kaikki rehottaa siellä niin, etten ehkä löydä kotitaloani. Mutta haluan kulkea siellä, niin kuin kai jokainen, joka on siellä asunut. Prypjatin kaltaista kaupunkia ei voi unohtaa.

Joka vuosi rinta pois

Nykyisin Anna asuu Slavutytšin kaupungissa. Sen rakentaminen alkoi onnettomuuden jälkeen. Kaupunkiin päätyi moni Prypjatissa kotinsa menettänyt.

Slavutytšiin muuttaneista useat jatkoivat työtä Tshernobylin ydinvoimalan alueella.

Slavutytšista Tshernobyliin kulkee päivittäin kolme junaa. Niiden kyydissä työntekijät pääsevät suljetulle alueelle.

Juna kulkee Valko-Venäjän lävitse. Matka taittuu reilussa puolessa tunnissa.

Miksi kukaan enää jäisi tänne, kun voimala sulkeutuu?

Anna Tishenko

Anna tekee töitä Tshernobylin ruokalassa numero 1. Ruokalasta on vain noin sata metriä sille reaktorille, jonka vuoksi Anna joutui lähtemään kotoaan.

Hänen mielestään reaktorissa ei enää ole mitään pelättävää. Anna luottaa siihen, että voimalan alueella työskentelevien turvallisuudesta huolehditaan.

Joka vuosi ruokalatyöntekijöiden keskuudessa paljastuu pari kolme kilpirauhassyöpää tai rintasyöpää.

– Minulta leikattiin 35-vuotiaana kohdusta hyvänlaatuinen kasvain. Mutta ei meille kukaan sano, että syövät johtuisivat Tshernobylin ydinvoimalasta ja säteilystä.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä, 26. huhtikuuta 1986 kello 1.23.44, Tshernobylin ydinvoimalan neljäs reaktori räjähti epäonnistuneen kokeen jälkeen. On mahdollista, ettei maailmasta löydy yhtään kolkkaa, jonne laskeuma ei olisi yltänyt.

Tshernobylin kaupungissa, suljetun alueen sisällä, työskentelee edelleen yli 3 000 ihmistä. Suurin osa heistä rakentaa sarkofagia tuhoutuneen nelosreaktorin päälle.

Reaktori peitettiin turman jälkeen suojakuorella, mutta kiireellä rakennettu kuori alkoi luhistua.

Uuden sarkofagin rakennustyöt ovat kestäneet vuosia. Työn odotetaan valmistuvan ensi vuonna.

Monille Slavutytšin asukkaille uutinen sarkofagin valmistumisesta on ristiriitainen, koska sen myötä työt Tshernobylissa vähenevät. Anna uskoo asuvansa Slavutytšissa niin kauan kuin töitä riittää.

– Jos työt loppuvat, tänne jäävät asumaan vain eläkeläiset. Miksi kukaan enää jäisi tänne, kun voimala sulkeutuu?