Analyysi: Hanhikiven tuntemattomat sotilaat – aktivisteja vai huligaaneja?

Aktivistit kivittivät toimittajaa. Toimittaja sai pippurikaasusta. Poliisiauto sytytettiin tuleen. Poliisit hyökkäsivät aktivistien leiriin. Niin valta-, vasta- kuin sosiaalinenkin media antavat Fennovoiman vastaisesta mielenosoituksesta dramaattisen kuvan. Todellisuus on kuitenkin harmaampi kuin uutiset tai aktivistit haluavat antaa ymmärtää. Ainakin toistaiseksi.

Kotimaa
Reclaim the Cape -mielenosoitus  26.4.2016
Mielenosoittajia Fennovoiman työmaa-alueen ulkopuolella.Hanna Hantula / Yle

Sotaleikki. Se on ensimmäinen sana, joka Stop Fennovoima -liikkeen protestista tulee mieleen. Aktivistien metsäleiri sijaitsee Fennovoiman aliurakoitsijan kunnostaman metsätien varrella. Tie on suljettu kahdesta suunnasta barrikadein, jotka on kyhätty kasaan autonrenkaistasta, risuista ja ostoskärryistä.

Portilla meitä tervehtii maastokuvioiseen haalariin ja mustaan kommandopipoon sonnustautunut mies. Kun kuvaaja alkaa asetella kameraa jalustalle, leirin säännöt tehdään meille nopeasti selväksi.

– Ihmisiä ei saa kuvata ilman lupaa, ei edes niin että kasvoja ei näy. Yleiskuvaa, joista rakennusten ja telttojen sijainnit näkyvät, ei saa ottaa, kommandopipomies kertoo englanniksi.

Jos sääntöjä rikotaan, kameramme rikotaan. Antiautoritaariseksi julistautuvasta leiristä näyttää sittenkin löytyvän auktoriteettia.

Fennovoimaa vastustavien aktivistien protestileiristä on tällä viikolla kirjoitettu paljon ja värikkäästi. Itse vietin leirissä vajaan vuorokauden, ja sen perusteella sain vaikutelman siitä, että yhtä totuutta Pyhäjoelle kokoontuneista aktivisteista ei ole. Noin 50 ihmisen joukkoon mahtuu niin pasifismin nimeen vannovia luonnonsuojelijoita kuin militantteja anarkistejakin. Yhtä johtajaa tai yhteisiä sääntöjä ei ole. Protestin tehokkuuden kannalta tämä on ongelma.

Fennovoiman vastustamisen pitäisi olla kovin helppoa. Monia epäilyttää (siirryt toiseen palveluun) venäläisen Rosatomin osallisuus hankkeessa. Venäläinen pääurakoitsija Titan-2 on toistuvasti jättänyt aliurakoitsijoiden laskuja maksamatta. Paikalliset ovat joutuneet luopumaan kesämökeistään pakkolunastusten voimalla. Aktivistit on kuitenkin helppo nähdä huligaaneina (siirryt toiseen palveluun), kun toimittajia heitellään kivillä ja poliisiautoja sytytetään tuleen.

Aktivistien sekalaisella seurakunnalla on yksi yhteinen opinkappale: perinteiseen mediaan on syytä suhtautua varauksella. Harva suostuu haastateltavaksi televisiokameran eteen, mutta moni syyttää tiedotusvälineitä poliisin näkemyksiin pohjautuvasta uutisoinnista. Missä lienee syy?

Reclaim the Cape -mielenosoitus 26.4.2016
Stop Fennovoiman leirissä puhelimet kerättiin pois mielenosoitusta edeltävän kokouksen ajaksi. Aktivistit pelkäsivät, että poliisi salakuuntelee älypuhelimien kautta.Hanna Hantula / Yle

Epäluuloisuus lipsahtaa ajoittain vainoharhaisuuden puolelle. Kun kirjoitan vihkoon muistiinpanoja, minulta tivataan, ettenhän vain yritä piirtää karttaa alueesta. Muutama henkilö lyöttäytyy juttusille, mutta vaikenee nopeasti, kun käy ilmi että olen toimittaja.

Mielenosoituksessa aktivistien suhtautuminen mediaan on päinvastainen kuin leirissä. Nyt meitä suorastaan anellaan kuvaamaan.

– Media, media! Meitä satutetaan! Kamerat tänne, kuuluu aktivistien avunpyyntö, kun poliisi raahaa mielenosoittajia autoihin.

Silmitöntä poliisiväkivaltaa emme pääse todistamaan, vaikka toista voisi aktivistienblogipäivityksistä (siirryt toiseen palveluun)luulla. Kameralle kuitenkin taltioituu, kuinka poliisiauto ajaa päin tiellä kävelevää mielenosoittajaa. Itsekin saan poliisilta pari tönäisyä selkään ja osani kauempana suihkutettavasta OC-kaasusta. Tämä vaikuttaa hieman kohtuuttomalta, etenkin kun poliiseja on kymmenkunta enemmän kuin mielenosoittajia.

Stop Fennovoima -aktivistit matkalla mielenosoitukseen 26.4.2016
Matka leiristä mielenosoituspaikalle tehtiin poliisin pelossa metsäpolkuja pitkin.Hanna Hantula / Yle

Eräs poliisimies käy kahteen otteeseen kehottamassa minua ja toisen mediatalon kuvaajaa siirtymään kauemmas mielenosoituksesta. Tarkalleen ottaen puolen askeleen verran. Täälläkin halutaan tehdä selväksi, kuka käskee.

Riehakkaasti alkanut mielenosoitus tasoittuu pian rauhalliseksi istumalakoksi. Poliisi purkaa hiljalleen aktivistien muodostamaa ihmisbarrikadia nostamalla mielenosoittajia autoihin kaksi kerrallaan.

Eräs kasvonsa peittänyt nuori mies asettuu seisomaan poliisirivistön eteen. Hän pitää pitkän palopuheen, jossa kysyy, miksi poliisit puolustavat Fennovoimaa eivätkä aktivisteja.

– Ettekö ajattele omaa parastanne, tai lastenne tai lastenlastenne tulevaisuutta?

Vastakaikua ei tule.

Kun kaikki on ohi, palaamme leiriin kävellen, tällä kertaa tietä pitkin. Barrikadeilla meitä on vastassa sama kommandopipomies kuin tullessakin. Vaihdamme kuulumiset, ja käy ilmi ettei täälläkään ole selvitty välikohtauksitta:

– Tässä kävi hetki sitten toinenkin Ylen toimittaja. Hän kuvasi, vaikka kielsimme, joten uhkasimme rikkoa kameran ja heitimme kiviä varoitukseksi, mies kertoo.

Myöhemmin Stop Fennovoima julkaisee tiedotteen (siirryt toiseen palveluun), jossa väitetään kyseessä olleen väärinkäsitys, tai vähintäänkin toimittajan oma vika.

Selkeän mustavalkoista mielipidettä Pyhäjoen tapahtumista on vaikea muodostaa. Tilannekuva on tämän vierailun jälkeen yhtä harmaa kuin taivas Pohjois-Pohjanmaan peltojen yllä. En todistanut yletöntä poliisiväkivaltaa, mutta välillä otteet rauhanomaisesti käyttäytyneitä aktivisteja kohtaan näyttivät turhan kovilta. Aktivisteistakaan ei voi oikein muodostaa yhtä mielipidettä.

Siinä missä suurin osa käyttäytyi täysin rauhanomaisesti, monet nuorista miehistä olivat silmin nähden innoissaan mahdollisuudesta päästä kisailemaan poliisin kanssa. Monissa aktivisteissa yhdistyi vahva ideologinen palo ja viehtymys sotaleikkeihin.

Stop Fennovoima -leiri Pyhäjoella.
Stop Fennovoima -leiri Pyhäjoella.Aki Lahtinen / Yle

Onko olemassa vaara, että sotaleikki muuttuu todeksi ja metsäleirin korpisoturit radikalisoituvat?

– Kyllä poliisi on tähän varautunut, vahvistaa ylikomisario Reijo Alavaikko Ylivieskan poliisista.

Toistaiseksi kaikki on kuitenkin leikkiä vain – leikkiä, jossa osapuolina ovat media, poliisi ja aktivistit. Tahtia lyö klovniasuinen rumpuryhmä. Spektaakkelia seuratessa on helppo unohtaa kysymys siitä, tarvitaanko Hanhikiven niemelle ydinvoimalaa vai ei.