Sanna Ukkola: Naiskortteja ja kikkelitanssia

Pitäisikö naispoliitikkoa kohdella silkkihansikkain vain sen takia, että hän sattuu olemaan nainen? Mitä ihmeen tasa-arvoa se on? kysyy Sanna Ukkola blogissaan.

Sanna Ukkola
Sanna Ukkola
Yle

Kokoomuksen puheenjohtajakisa on lusittu – mitä jäi käteen? No, ainakin Elina Lepomäen kohtelu ja naiskortin viuhuminen.

Kisan ainoan naisehdokkaan kohtelu on saanut suomalaisen median ja älymystön takajaloilleen. Lepomäkeä kuulemma kohdellaan toisin kuin miesehdokkaita pelkän sukupuolensa takia.

Lepomäki itse turvautui kampanjansa aikana naiskorttiin – hän ihmetteli häneen liitettyä määrettä “jääkylmä” ja arveli sen johtuvan sukupuolesta.

“En ole huomannut, että kenestäkään miesjohtajasta olisi sanottu, että hän on kylmä”, Lepomäki loihe lausumaan.

Lepomäen vaalislogan oli Mies paikallaan.

Sosiaalisen median päivystävät feministit ja naistoimittajat riensivät Lepomäen tukijoukkoihin ja valittivat sitä, että Lepomäkeen on lyöty leimoja kylmästä ja tunteettomasta päättäjästä. Miespoliitikkoa ei kuulemma kohdeltaisi ikinäkuunaanpäivänä samalla tavalla.

Tässä maassa ketään ei kohdella niin huonosti kuin keski-ikäistä miespoliitikkoa.

Hesarin (13.6.) analyysissä väitettiin, että Lepomäki joutui koko kampanjansa ajan taistelemaan hänestä luotua kylmää ja ylimielistä mielikuvaa vastaan sukupuolensa takia. Syynä on HS:n mukaan suurelta osin media, joka laittaa naispoliitikkoja usein negatiiviseen kehykseen ja riisuu heidät arvovallasta.

Mitä käsittämätöntä kukkua! On absurdia, että jopa politiikan toimittajat vaativat poliitikolle eriarvoista kohtelua sukupuolen takia. Pitäisikö naispoliitikkoa kohdella silkkihansikkain vain sen takia, että hän sattuu olemaan nainen? Mitä ihmeen tasa-arvoa se on?

Ja toisaalta: onko toimittajan tehtävä nostaa naispoliitikkoja vai valvoa vallankäyttäjiä?

Lepomäen kilpakumppani Alexander Stubb on saanut rekkalastillisen lokaa niskaansa uransa aikana paitsi substanssikysymysten myös marginaalisten, ulkoisten seikkojen perusteella. Stubbilla on liian isot hampaat ja sopimattomat sortsit, media on leimannut hänet arrogantiksi tikkataulupoliitikoksi ja puoluetoveri patologiseksi narsistiksi.

Voin toki olla väärässä, mutta mielestäni “patologinen narsisti” on vähän pahempi määre kuin “kylmä poliitikko”.

On absurdia, että jopa politiikan toimittajat vaativat poliitikolle eriarvoista kohtelua sukupuolen takia.

Esko Aho joutui taistelemaan teflon-imagon kanssa koko poliittisen uransa ajan. Matti Vanhasta kutsuttiin Skandinavian seksikkäimmäksi mieheksi. Jyrki Kataista kutsuttiin uransa alussa Jyrki Boyksi nuorekkaan imagonsa takia. Kyllä, syyllistyin siihen itsekin (anteeksi Jyrki). Jutta Urpilaista en olisi kuunaan uskaltanut kutsua Jutta-tytöksi.

Twitterissä tunnettu naisasianainen ja toimittaja jakoi taannoin kirjoitusta, jossa Juha Sipilää verrattiin penikseen. Monen kohdan listassa pohdittiin todellakin Suomen pääministerin ja sukupuolielimen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Sama nainen paheksui myöhemmin Elina Lepomäen kohtelua.

Jäin pohtimaan, millainen huutomyrsky syntyisi siitä, jos joku prominentti miesvaikuttaja vertailisi sosiaalisessa mediassa naisministerin ja pimpin yhtäläisyyksiä.

Viimeksi sarjakuvataiteiteilija Ville Ranta pani Timo Soinin tanssimaan kikkelien keskellä. Kukaan ei korvaansa lotkauttanut. Jorma Reini, anyone?

Viikonloppuna vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen ehdotti Timo Soinille tantraseksiä: “Ystävämme Soini on varmasti kuuman tantraseksin ja kuumakivihoidon tarpeessa horistessaan moisia tarinoita kiviä halailevista kommunisteista. Kyllä täällä kuumaa vasemmistolaista kiveä Soinin kylkeen löytyy. Come to mama!”

Jos miespoliitikko olisi sanonut samat sanat naiselle, hän olisi pian saanut onnitella seuraajaansa.

Tässä maassa ketään ei kohdella niin huonosti kuin keski-ikäistä miespoliitikkoa. Heitä sedätellään häpeämättömästi – mutta taivas sinua auttakoon, jos tytöttelet naispoliitikkoa. Miespoliitikkojen kohtelu julkisuudessa on paljon raaempaa kuin naispoliitikkojen, joita moni ei enää uskalla kuvailla minkäänlaisilla määrittelevillä adjektiiveilla feministien taisteluhuudon pelossa.