Jari Korkki: Brexit lähti raiteilta – mitä ihmettä Englannissa tapahtuu?

Jos Britannian ensi viikon kansanäänestys EU-erosta ei olisi oikeasti vakava paikka, voisi vaalikamppailun seuraamista kuvitella jopa viihteeksi, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Jari Korkki
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Sellaisissa uutisissa, jotka kertovat kansanedustajan joutumisesta ammutuksi ja puukotetuksi kesken kampanjan, ei tietenkään ole mitään hauskaa. Luulisi, että täysin lapasesta karannutta kampanjaa pikkuisen kahlitsee labourin kansanedustajan Jo Coxin menehtyminen, kun ”Britain first” -teemaa huudellut keski-ikäinen äijähenkilö iski torstaina kimppuun MP:n kotinurkilla West Yorkshiressä. Englantikin on sentään välttynyt poliittisilta murhilta sen jälkeen, kun IRA laski aseensa ja nyt tämmöinen.

Satuin asustelemaan Lontoossa muutaman vuoden 1990-luvun puolimaissa juuri niihin aikoihin, kun Suomi liittyi ensin Euroopan talousalueeseen ETA:an 1994 ja vuotta myöhemmin Euroopan unioniin 1995. Muistan hyvin kun joulun tienoilla 1993 Heathrow’n lentokentälle saapunut veljeni härnäsi huvikseen rajaviranomaisia ja vastasi kysymykseen maahantulon syistä, että tulinpa katsomaan sukulaisia.

Väärä vastaus, koska siitä seurasi puolen tunnin kuulustelu velipojan eli minun tekemisistäni Hänen Majesteettinsa valtakunnassa. Tilanne oli hullu, koska viranomaisetkin varmasti tiesivät, että ETA-kansalaisena veljeni olisi viikkoa myöhemmin voinut marssia maahan sinisestä portista kahta kättä heilutellen.

Briteillä – tai tarkemmin sanottuna englantilaisilla – on aina ollut kummallinen suhtautuminen Eurooppaan. Toisaalta he ovat käyneet kahdessakin maailmansodassa lopettamassa Saksan pullistelun, toisaalta tavallinen engelsmanni ei mitenkään haluaisi myöntää kuuluvansa Eurooppaan.

Kanaalin tunneliakin viivytettiin sata vuotta vain siksi, että tunnelin kautta maahan saattaisi tulla ei suinkaan pakolaisia vaan tietysti iljettäviä ranskalaisia.

Ja kuten kaikkialla muuallakin, taksikuskit tietävät parhaiten. Siksi sain monen monituista kertaa kuunnella esitelmiä yhteismarkkinoiden eli Common Marketin vaaroista jo parikymmentä vuotta sitten. Itsesuojeluvaisto opasti olemaan kertomatta, että se ”Bloody EEC” oli jo pari vuotta aiemmin muuttunut Euroopan unioniksi. Asia jota Lontoon lehdet eivät juuri uskaltaneet lukijoilleen mainita.

Voi olla, että olisi kannattanut kirjoitella vähän muustakin kuin kurkkudirektiiveistä, joita ei edes ollut kuin ehkä The Sunin toimituksen mielikuvituksessa. Pähkähullut unioniuutiset ovat aina myyneet Kaakkois-Britanniassa hyvin. Siis alueella, jota me arkikielellä kutsumme Englanniksi.

Kanaalin tunneliakin viivytettiin sata vuotta, ettei maahan tulvisi ranskalaisia.

Jari Korkki

On aivan selvää, että Euroopan unioni on monessa mielessä epäonnistunut muun muassa euron kriisin, Kreikan ja viimeksi pakolaiskriisin kanssa.

Britannialle jälkimmäinen on kuitenkin ollut suhteellisen piskuinen ongelma. Pikemminkin maa on jo vuosikymmeniä ollut helisemässä kansainyhteisön maista tulevan siirtolaisuuden ja varsinkin sen jälkikasvun kanssa. Siinä pari puolalaista putkimiestä ei paljon paina.

No itsepä ovat siirtomaansa vallanneet.

Yksi juttu englantilaisilla on kyllä jäänyt ymmärtämättä, vaikka pelikirjassa oli siihen jo askelmerkit piirretty. Mikä kumma saa kuvittelemaan, että Skotlanti pysyisi liekanarussa, kun se jo nytkin oli kansanäänestyksessä melkein valmis marssimaan ulos vuonna 1707 muodostetusta unionista? Silloisesta Ison-Britannian yhdistyneestä kuningaskunnasta, johon myöhemmin liitettiin Irlantikin.

Jos Brexit toteutuu, skotit alkavat välittömästi puuhata uutta kansanäänestystä, koska heillä ei ole mitään haluja lähteä Euroopasta yhtään mihinkään. Ei myöskään Irlannilla, joka kuuluu jo euroonkin. Saattaapa Pohjois-Irlannissakin mieli muuttua, ties vaikka Irlannin yhdistyminen saisi uutta puhtia purjeisiin.

Puhumattakaan siitä, että Wales – The Dragons – oli torstai-iltana lähellä kukistaa Englannin EM-jalkapallossa.

Jostain syystä englantilaiset ovat valmiita tuhoamaan brexit-kiihkossaan myös oman unioninsa, jonka merkkinä Union Jack sentään kerran maailmassa liehui jokaisella rautatieasemalla Kapkaupungista Kairoon.

En tiedä mitä tapahtuu, jos britit lähtevät lätkimään. Ehkä heidät voidaan säälistä ottaa vielä siihen ETA:an. Onhan siellä niinkin omituisia maita kuin Norja ja Islanti.

Paitsi että Englannissa ei ole öljyä. Eikä kalaa. Skotlannissa on molempia.

Jo Coxin elämä olisi ollut paljon arvokkaampi.