Avustajan saa tai sitten ei – vammaiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa

Avustajalla voi olla kehitysvammaisen nuoren elämän kannalta hyvin kauaskantoisia vaikutuksia.

Vammaispalvelut
Kaksi ihmistä käsi kädessä.
Julia Sieppi / Yle

Kehitysvammaiset ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa henkilökohtaisen avustajan saamisen suhteen eri puolilla maata.

Kuntien välillä on suuria eroja – paikoin avustajan saa helposti, kun toisaalla tarjotaan "ei oota". Vaihtelua on myös tuntimäärissä.

Hänen kanssaan (nuori) voi käydä lätkämatseissa, harrastamassa tai vaateostoksilla.

Petra Tiihonen

– Haasteena on se, että käytännöt vaihtelevat hyvin paljon eli eri kunnissa asuvat vammaiset ihmiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa, Kehitysvammaisten palvelusäätiön päällikkö Petra Tiihonen sanoo.

– Myös tunnit voivat olla hyvin vähäisiä. Harrastamiseen ja osallistumiseen saa vaikkapa 20 tuntia kuukaudessa, mutta joillekin 30 tuntia kuukaudessa voi olla liian vähän, Tiihonen kertoo.

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen palvelu. Apua saa asioihin, joita henkilö tekisi, mutta ei selviä niistä vamman tai sairauden vuoksi. Oli se sitten työ, koulutus, vapaa-ajan harrastus tai vaikkapa treffeillä käynti.

– Käytännössä apu merkitsee monen ihmisen kohdalla sitä, että pääsee tekemään asioita, joita tekisi, jos ei olisi vammaa. Se on tärkeä apu siihen, että henkilö pääsee harrastamaan, jotkut työllistyvät tai pystyvät opiskelemaan.

Avustaja voi avata lapselle ovet itsenäisyyteen

Henkilökohtainen apu on eniten viime vuosina kasvanut vammaispalvelu. Lasten ja nuorten kohdalla kasvu ei kuitenkaan mene samassa suhteessa.

Se on tärkeä apu siihen, että henkilö pääsee harrastamaan, jotkut työllistyvät tai pystyvät opiskelemaan.

Petra Tiihonen

Tiihonen rohkaisee perheitä hakemaan avustajapäätöstä kunnalta. Hän kannustaa vanhempia päästämään vammaisen lapsen ja nuoren harrastamaan ja tekemään asioita avustajan kanssa, koska sillä voi olla hyvin kauaskantoisia vaikutuksia.

– Kun lapsi irtaantuu vanhemmastaan ja jos siinä vaiheessa saa avustajan, niin voi hänen kanssaan käydä lätkämatseissa, harrastamassa tai vaateostoksilla.

– Se antaa vammaiselle henkilölle itselleen tunteen, että pärjään kyllä ja saan olla yhteiskunnassa siellä, missä muutkin, ja tehdä niitä asioita mitä muutkin tekee.