Hankintalaki ja vammaispalvelut - ongelmallinen yhdistelmä

Hankintalain ensisijainen tarkoitus on turvata julkisten hankintojen kilpailutuksissa tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu palvelun tarjoajille. Käyttäjille kilpailutus voi kuitenkin tuottaa paljon päänvaivaa, kun kyse on vammaispalvelujen kaltaisista erityispalvelusta.

Yle Uutiset viittomakielellä
Yle Uutiset viittomakielellä: Pitkä video hankintalaista ja vammaispalveluista
Yle Uutiset viittomakielellä: Pitkä video hankintalaista ja vammaispalveluista

Eduskunta aloitti syyskuun alkupuolella hankintalain kokonaisuudistuksen käsittelyn. Uudistuksen tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa hankintamenettelyjä. Viranomaisille ja kunnille haluttaisiin nykyistä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon hinnan lisäksi myös hankintojen laatu. Tämä on erityisen tärkeää kun on kyse vammaisten elämänmittaisista palveluista.

21-vuotiaan autistisen pojan äiti, Tuija Laine on kokenut omakohtaisesti kilpailuttamisen vaikutukset. Poika aloitti kolme ja puoli vuotta sitten itsenäisen elämän harjoittelun paikassa, jossa hänen tarpeisiinsa ja kommunikointiinsa perehdyttiin huolella. Sitten Rovaniemen kaupunki päätti kilpailuttaa tehostetun tuetun asumisen palvelunsa.

– Täytyy sanoa, että se tulos järkytti meitä, koska se kilpailun voittaja ei ollut se, missä poika on nyt harjoitellut itsenäistä elämää. Me emme voi viedä häntä kilpailutuksen voittaneeseen yksikköön, koska se ei sovellu hänelle.

Vammaisjärjestöt sekä eduskunnan oppositio vaativatkin, että vammaisten elämänmittaiset palvelut jätettäisiin pois uudesta hankintalaista. Hankintalaki ei nykyisinkään estä asiakkaan erityisten tarpeiden huomioimista.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa voidaan käyttää suorahankintaa, jos palvelun kilpailuttaminen olisi selvästi kohtuutonta. Suorahankinnassa esimerkiksi kunta valitsee yhden tai usean toimittajan, joiden kanssa neuvottelee sopimuksen ehdoista ilman tarjouskilpailua. Tällöin hinta ei olisi ainoa ratkaiseva asia. Tosin kilpailutuksellakaan ei merkittäviä hintaeroja välttämättä synny. Siksikin kilpailuttaminen tuntuu omaisesta kohtuuttomalta.

– Sen tiedän että ne erot on todella minimaaliset. Ei puhuta kuin muutamista euroista, varsinkin ensimmäisen ja viidennen kilpailun käyneen yrityksen välillä. En näe että rahalla on tässä välttämättä mitään merkitystä.

Tuija Laineen mukaan hinta ei edes saisi ajaa yli hänen poikansa oikeuden valita itse missä ja keiden kanssa asuu.

Hankintalain uudistus perustuu EU:n hankintadirektiiviin. Useissa EU-maissa on kuitenkin päätetty jättää esimerkiksi vammaisten palvelut kokonaan kilpailutuksen ulkopuolelle. Tätä kannattaa myös suomalainen europarlamentaarikko Merja Kyllönen(vas.).

– Kun hankintalainsäädännöstä puhutaan, niin siinä harvoin huomioidaan ihmisoikeudet ja vammaisten oikeudet. Sen vuoksi ei ole minun mielestäni millään muotoa oikeudenmukaista soveltaa vammaisten palveluissa mitään hankintalain periaatteita.

Suomi on linjannut, että vammaisten ihmisten palvelujen tuleva järjestäminen ratkaistaan sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännön yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa että vammainen voisi valita vapaasti hänelle sopivan palveluntuottajan käyttämällä esimerkiksi palveluseteliä tai hänelle myönnettyä henkilökohtaista budjettia.

Suomessa esimerkkinä henkilökohtaisesta budjetoinnista käytetään usein Britanniaa. Maassa asuvan suomalaisen Heidi Koivisto Robertsonin silmin palvelu ei ole ongelmaton: henkilökohtaista budjettia ei myönnetä, jos esimerkiksi viittomakielinen hakija arvioidaan liian hyväkuntoiseksi. Palvelu ei siten ole kaikkien vammaisten saatavilla.

– Ystäväni sairastui ja joutui sen takia tekemään täydellisen elämäntapamuutoksen. Hänen oli kuitenkin vaikea etsiä tietoa vaikka internetistä, koska englanti on hänelle vieras kieli. Niinpä hän haki henkilökohtaista budjettia aikeenaan käyttää viittomakielen tulkkia käännösapuna tiedonhankinnassaan. Kunta kuitenkiin arvioi ettei hän ole avun tarpeessa, koska hän pystyy elämään itsenäisesti ja käymään töissä. Hänelle ei myönnetty budjettia.

Budjetin myöntäminen riippuu myös Britanniassa kotikunnasta, koska käytännöt vaihtelevat kunnittain. Yhdessä kunnassa budjetti myönnetään, toisessa ei.

Heidi Koivisto Robertsonin mukaan budjetin käyttäminen vaatii myös asiakkaalta melko paljon aktiivisuutta ja paneutumista.

– Kun kunta antaa rahan, on itse etsittävä esimerkiksi avustaja, osa- tai kokoaikatyöhön. Silloin vammainen työnantajana vastaa hänen palkastaan, lomistaan ja kaikista työnantajamaksuistaan. On kyllä myös mahdollista tilata palvelu välitysfirmasta, jolloin he vastaavat käytännön asioista. Kaikki kuitit on silti säästettävä ja toimitettava kunnan sosiaalitoimelle tositteina palvelun käytöstä. Palvelun käyttöön liittyy siis paljon vastuuta.

Britannian näkökulmasta suomalainen palvelujärjestelmä näyttäytyy ainakin viittomakieliselle varsin myönteisenä. Seitsemän Britanniassa vietetyn vuoden jälkeen Koivisto Robertson kaipaa eniten suomalaista tulkkipalvelujärjestelmää.

– Vastaavaa ei täällä ole. Käyttäisin kyllä mielelläni henkilökohtaista budjetointia tulkkipalveluun, mutta en usko että kotikuntani myöntäisi sitä. Ystäväni esimerkki osoittaa ettei hakeminen edes kannata. Se on kyllä harmi.

Suomessa hankintalain muutosesitys on nyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Sen on tarkoitus tulla voimaan tämän vuoden lopussa.